University of Helsinki
Jopa viidesosalla maailman asukkaista on maksassaan liikaa rasvaa, mistä voi syyttää nykyelintapojen ja lajinkehityksen myötä kehittyneiden aineenvaihdunnan ominaisuuksien huonoa yhteensopivuutta. Rasvoittuminen huonontaa elimen toimintakykyä, ja johtaa useisiin aineenvaihdunnallisiin lisäongelmiin, kuten verensokerin ja kolesterolin nousuun. Kyseessä on siis todellinen kansojenterveysongelma. Kun rasvaa kertyy maksaan paljon, puhutaan sairaudesta nimeltä “alkoholin käyttöön liittymätön rasvamaksatauti” (non-alcoholic fatty liver disease, NAFLD).
Harva tulee ajatelleeksi, että NAFLD voi vaikuttaa oman elämänkaaren lisäksi myös kuoleman jälkeiseen elämään – ainakin mikäli on suostunut elimenluovuttajaksi. Jos luovuttajan maksa on rasvainen, lisääntyy todennäköisyys, että elimen vastaanottajan elimistö hylkii siirrännäistä. Luovuttajan NAFLD siis lisää siirtoon liittyvien ongelmien riskiä. Elinsiirtojen, luovutusmaksojen tarpeen ja NAFLD:n yleistyessä, yhä useammin luovuttajan maksa on rasvainen.
Prof Hannele Yki-Järvisen johtamassa tutkimuksessa, joka julkaistiin Hepatology Research lehdessä, selvitettiin 112 henkilön maksan koko ja rasvaisuus, käyttämällä tarkkaa protoni-magneettiresonanssispektrometriamenetelmää. Noin puolella tutkimushenkilöistä oli NAFLD. Ryhmä toteaa, että kliinisessä käytössä olevalla magneettikuvauksella maksan koon selvittäminen on työlästä ja vaikeaa. Yki-Järvisen tutkimusryhmä totesi että maksan rasvaisuus ja henkilön kehon koko ovat itsenäisiä maksan kokoa määritteleviä tekijöitä. Ryhmä kehitti laskennallisen työkalun, jolla nämä tekijät huomioimalla voidaan laskea maksan koko. Kuvattua menetelmää käyttämällä tavalliseen magneettikuvaukseen lisätty lyhyt lisäkuvaus mahdollistaa sekä maksan rasvaisuuden mittauksen että elimen koon arvioimisen.
Tutkimuksen tulokset mahdollistavat elämänaikaisen maksan koon määrittämisen aiempaa tarkemmin, ja tarjoavat uuden työkalun maksasiirrännäisen laadun tutkimukseen ennen elimensiirtoa.