Myoomien geenitausta selkenee

Myoomat, kohdun lihaskasvaimet, ovat kiusallinen kumppani jopa lähes kahdella kolmasosalla yli 70-vuotiaista naisista. Lisääntymisikäisillä naisilla myoomat voivat lisätä kuukautisvuotoa ja vähentää hedelmällisyyttä. Mikroskoopin läpi katsottuna suurin osa myoomista sisältää säännöllisen pyörteistä, sukkulamaista solurakennetta, ja niissä on runsaasti sidekudosta, mikä tekee näistä hyvänlaatuisista kasvaimista kovia, kumipallomaisia. Pieni osa myoomista, alle 5%, on kuitenkin tavallisuudesta poikkeavia, ja ne sisältävät enemmän soluja, joista jotkut saattavat olla myös aktiivisesti jakautuvia. Tunnetaan myös periytyviä sairauksia, ns. myomatooseja, mihin liittyy poikkeuksellisen runsas myoomien esiintyminen ja niiden suuri koko.

Akatemiaprofessori Lauri Aaltosen tutkimusryhmä on vuosien varrella onnistunut selvittämään myoomien synnyn takana olevia geenimuutoksia. He raportoivat vastikään, että jopa 70%:ssa tavallisista myoomista löytyy X-kromosomissa sijaitsevan MED12 geenin muutoksia. Nämä muutokset näkyivät vain kasvaimessa, eivätkä olleet perinnöllisiä, ja sijaitsivat aina geenin tietyssä osassa, eksonissa 2. MED12 geenin tuottama proteiini liittyy geenien luennan säätelyyn.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin MED12 geenin mutaatioiden löytymistä tavallisten myoomien ohella myös epätavallisissa myoomissa. Ryhmä tutki myös sellaisia myomatoosi-kasvaimia, joissa tunnetaan geenitausta. Aaltosen tutkimusryhmä Netta Mäkisen johdolla totesi, että MED12 muutoksia löytyy valtaosasta tavallisia myoomia, mutta ne ovat harvinaisia muissa myoomakasvaimissa tai myomatooseissa. Löydös tukee sitä johtopäätöstä, että MED12 edustaa omaa mekanismiaan myoomien taustalla, eikä johda kasvainten syntyyn yhdessä muiden tunnettujen myoomageenien kanssa.  

Mäkinen N, Vahteristo P, Kämpjärvi K, Arola J, Butzow R, Aaltonen LA. MED12 exon 2 mutations in histopathological uterine leiomyoma variants.  Eur J Hum Genet. 2013 Feb 27. doi: 10.1038/ejhg.2013.33. [Epub ahead of print]

Korkea kolesteroli, verenpaine ja tupakointi lisäävät kuolleisuutta lukinkalvon alaiseen verenvuotoon

Itsestään tapahtuva aivoverenvuoto on neurologinen katastrofi, johon liittyy suuri kuolleisuus. Yleisimmin tällainen verenvuoto tulee lukinkalvon alle,  verisuonipullistuman revettyä. Potilaiden pitkäaikaisselviytymisestä on kuitenkin vain pieni määrä tutkimuksia. Akatemiaprofessori Jaakko Kaprion tutkimusryhmä hyödynsi merkittävää suomalaista FinRISKI aineistoa, jossa kerättiin väestöstämme yli 60000:n 25-74 vuotiaan henkilön terveystietoja vuosina 1972-2007. Aiemmin väestömateriaaleja ei ole käytetty lukinkalvonalaisen verenvuodon saaneiden potilaiden eloonjäännin selvittämiseen, vaan tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisten sairaaloiden potilasmateriaaleihin. FinRISKI:n osallistujista 437 sai seuranta-aikana lukinkalvonalaisen verenvuodon. Niillä potilailla, jotka olivat elossa vuoden kuluttua vuodosta, todettiin tässä tutkimuksessa noin kaksinkertainen kuoleman riski verrattuna väestökontrolleihin. Tuo riski liittyi aivoverisuoniin vaikuttaviin riskitekijöihin, erityisesti kohonneeseen systoliseen verenpaineeseen (>159 mmHg), korkeaan kokonaiskolesteroliin (>7.07 mmol/L) ja aktiiviseen tupakointiin. Tutkimuksessa todetaan, että lukinkalvonalaisen verenvuodon jälkihoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota  näiden riskitekijöiden vähentämiseksi. Tällä voisi olla merkitystä elinvuosien pituuteen aivoverenvuodon jälkeen.

Korja MSilventoinen KLaatikainen TJousilahti PSalomaa VKaprio J.Cause-specific mortality of 1-year survivors of subarachnoid hemorrhage. Neurology. 2013 Jan 9. [Epub ahead of print]

Abstract

Sappihapot ovat korkearasvaisen ruokavalion aiheuttaman suolistovaurion taustalla

Riitta Korpelan tutkimusryhmä julkaisi American Journal of Physiology (Gastrointestinal and Liver Physiology) lehdessä tuloksensa korkearasvaisen dieetin seurauksista suoliston epiteelin läpäisevyydelle. Suoliston pintasolukon tiiviit yhteydet ovat tärkeänä esteenä esim. suolistobakteeriperäisten haitallisten aineiden, kuten lipopolysakkaridien (LPS), imeytymiselle elimistöön. LPS:ien ja niiden aiheuttaman tulehdusvasteen on puolestaan todettu olevan riskitekijä esimerkiksi sydänsairauksille. Epiteelin eheys on siis tärkeää terveydelle.

Suolen epiteelin esteen on havaittu vuotavan ylipainoisilla henkilöillä, mutta mekanismi on ollut avoin.  Korkearasvainen ruoka stimuloi sappihappojen lisääntynyttä eritystä maksasta, mikä auttaa rasvojen imeytymistä suolesta. Korpelan ryhmä kysyi, voiko runsaan ravintorasvan aiheuttama sappihappojen lisääntynyt virta vaikuttaa suoraan epiteelin eheyteen. He totesivat, että erityisesti suolen mikrobien muokkaamat toisio-sappihapot, hydrofobiset deoksykoli (DCA)- ja litokolihappo, lisääntyivät rasvaisen ruuan jälkeen. Nämä hapot ovat hydrofobisia, mikä tarkoittaa että ne herkästi liittyvät solujen kalvoihin, ja voisivat liittyä seinämävaurioon. Korpelan tutkimusryhmä totesi että DCA:n lisääntynyt määrä lisäsi suoliston seinämän läpäisevyyttä ja johti seinämävaurioon sekä kokeellisesti, että elävässä elimistössä. Vauriomekanismi ei ollut tulehduksellinen.

Korpelan tutkimusryhmän tulos viittaa siihen, että korkearasvaisen ruokavalion  vaikutuksesta erittyvät ja mikrobien muokkaamat sappihapot ovat lihavuuteen liittyvän suoliston seinämävaurion taustalla.

Stenman LK, Holma R, Eggert A, Korpela R. A novel mechanism for gut barrier dysfunction by dietary fat: epithelial disruption by hydrophobic bile acids. Am J Physiol Gastrointest Liver Physiol. 2012 Nov 29. [Epub ahead of print]

Perimän mega-analyysi selvittää tulehdukselliseen suolistosairauteen liittyvää geenitaustaa

Aarno Palotien tutkimusryhmä on ollut osallisena yhteen toistaiseksi laajimmista geneettisistä tutkimuksista. Siinä verrattiin perimän variaatiota yli 75000:lla kontrollihenkilöllä ja tulehduksellista suolistosairautta (IBD, inflammatory bowel disease) sairastavalla potilaalla, tarkoituksena löytää geneettisiä tekijöitä, jotka liittyvät Crohnin taudin ja ulseratiivisen koliitin tautimekanismeihin.

Tutkijat löysivät 163 IBD:n assosioituvaa geenialuetta, joista 70 oli aiemmin kuvaamattomia. Valtaosa geenialueista löytyi merkittävästi useammin molempia IBD tautityyppejä sairastavilta potilailta kuin kontrolleilta, osoittaen, että IBD:n geneettiset riskitekijät ylittävät tautien ilmiasujen rajoja. 30 oli erityisiä Crohnin taudille ja 23 ulseratiiviselle koliitille.

Yhteisiä, aiemmin kuvattuja riskigeenialueita, löytyi IBD:llä proriaasin ja ankyloivan spondyliitin kanssa, ja tämän tulkittiin johtuvan siitä, että kaikilla näillä taudeilla on immunovälittäinen tautimekanismi. Lisäksi yhteisiä geenialueita löytyi tunnettujen immuunipuutostautien kanssa, jotka johtuvat yhden geenin virheistä. Nämä löydökset tukevat johtopäätöstä, että kehon puolustusmekanismien ominaisuudet liittyvät IBD:n syntyyn.

Tutkijat totesivat myös, että erityisesti esiin näyttivät nousevan bakteeripuolustukseen liittyvät geenialueet. Tämä tarkoittaa sitä, että kehomme bakteeripuolustusmekanismeja ohjaavat geeniryppäät ovat evoluution aikana valikoituneet ihmisväestössä kulloinkin vallitsevia taudinaiheuttajia vastaaviksi. IBD-potilailla tuberkuloosi-infektion taittamiseen kehittyneet puolustusmekanismit näyttävät liittyvän nykyajan väestössä IBD-taudin riskiin.

Yksittäiselle IBD-potilaalle tällä geenitutkimuksella ei ole hoitoon vaikuttavaa merkitystä.  Tällaisten valtavien ihmisryhmien geneettiset tutkimukset kykenevät kuitenkin osoittamaan suuntaa, millaisiin kehon toimintoihin tulisi tautien syyn tutkinta kohdistaa – ne piirtävät suuria linjoja. Yksittäisten tutkimusryhmien tehtävä on nyt ottaa viestikapula, ja jatkaa tarkkojen mekanismien tutkimusta tautimalleissa ja rajatuissa potilasmateriaaleissa.

Jostins et al.Host-microbe interactions have shaped the the genetic architecture in inflammatory bowel disease.  Nature. 2012 Nov 1;491:119-24

Abstract