Author: Mikko O Niemi

Matala plasman HDL-kolesterolin pitoisuus liittyy tunnetusti suurentuneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Matalan HDL-pitoisuuden mahdollisia perinnöllisiä taustatekijöitä on etsitty kiivaasti viime vuosien aikana ja koko perimän laajuisissa tutkimuksissa on löytynyt noin 40 matalaa HDL-pitoisuutta ennakoivaa geenialuetta.

Hyvin kattavassa työssään Laurila ja kumppanit tutkivat matalan HDL-pitoisuuden taustalla olevaa biologiaa ja geenimuutoksia yhdistämällä genomiikka-, rasvakudoksen transkriptomiikka- ja HDL:n lipidomiikka-analyysien tuloksia matalan ja korkean HDL-pitoisuuden omaavilla ihmisillä. Immuunijärjestelmän ja tulehdusreaktion geenien muutokset liittyivät matalaan HDL-pitoisuuteen, mikä antoi viitteitä tulehduksen merkityksestä matalan HDL-pitoisuuden taustalla. Täysin uusina geeneinä tähän ominaisuuteen liitettiin TAP2 ja HLA-DRB1, joista ensimmäinen osallistuu antigeenipeptidien kuljetukseen sytoplasmasta endoplasmiseen retikkeliin ja jälkimmäinen antigeenien esittelyyn. Rasvakudoksessa tulehdusgeenien ilmentyminen oli vastaavasti kohonnut matalan HDL-pitoisuuden omaavilla. Matalan HDL-pitoisuuden omaavilla myös HDL-partikkeleiden koostumus oli erilainen, erityisesti antioksidatiivisten plasmalogeenien ja kolesterolin poistumista soluista lisäävien lysofosfatidyylikoliinien määrä oli vähäisempää kuin korkean HDL-pitoisuuden omaavilla. Matalaan HDL-pitoisuuteen liittyneet HLA-geenimuutokset liittyivät myös rasvakudoksen ja verisuonten endoteelin tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksiin. Matalaan HDL-pitoisuuteen liittyneet tulehdusgeenien muutokset eivät liittyneet HDL-pitoisuuteen valikoitumattomassa väestössä, mutta assosiaatiot nousivat esiin myös tässä aineistossa, kun verrattiin HDL-pitoisuuden ääripäitä toisiinsa.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että hyvin tunnettujen HDL-kolesterolin pitoisuuteen vaikuttavien geenien lisäksi on myös geenejä, jotka liittyvät erityisesti joko korkeaan tai matalaan HDL-pitoisuuteen. Erityisesti tulokset korostavat tulehduksen ja siihen liittyvien geenimuutosten merkitystä. Matalan HDL-pitoisuuden periytyvyys näyttäisikin sijoittuvan jonnekin monogeenisen ja polygeenisen periytyvyyden välimaille.

Laurila PP, Surakka I, Sarin AP, Yetukuri L, Hyötyläinen T, Söderlund S, Naukkarinen J, Tang J, Kettunen J, Mirel DB, Soronen J, Lehtimäki T, Ruokonen A, Ehnholm C, Eriksson JG, Salomaa V, Jula A, Raitakari OT, Järvelin MR, Palotie A, Peltonen L, Oresic M, Jauhiainen M, Taskinen MR, Ripatti S. Genomic, Transcriptomic, and Lipidomic Profiling Highlights the Role of Inflammation in Individuals With Low High-density Lipoprotein Cholesterol. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2013 Feb 14. [Epub ahead of print]http://www.ncbi.nlm.nih.gov/PubMed/23413431?dopt=Abstract