Author: Mikko O Niemi

Posted on

Olisiko spironolaktonista kipulääkkeeksi?

Aldosteronireseptorin salpaaja spironolaktonia käytetään yleensä kaliumia säästävänä diureettina mm. sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Aiemmissa tutkimuksissa spironolaktoni on kuitenkin näyttänyt myös tehostavan morfiinin kipua lievittävää vaikutusta rotilla.

Tuomas Lilius ja kumppanit tutkivat spironolaktonin vaikutusta morfiinin aikaansaamaan kivun lievitykseen ja morfiinin kudosjakautumiseen rotilla. Yksinään annosteltuna spironolaktonilla ei ollut kipua lievittävää vaikutusta. Kun spironolaktonia annettiin yhdessä morfiinin kanssa, morfiinin kipua lievittävä vaikutus tehostui selvästi. Tämä johtui siitä, että spironolaktoni lisäsi morfiinin määrää aivokudoksessa nelinkertaiseksi.  Todennäköisin selitys tälle on, että spironolaktoni estää morfiinin P-glykoproteiinivälitteistä uloskljetusta veri-aivoesteen läpi takaisin verenkiertoon.

Ihmisen veri-aivoesteen kuljetusproteiinit ovat erilaisia kuin jyrsijöiden, eivätkä niihin liittyvät lääkeaineiden yhteisvaikutukset ole olleet kovin hyvin ennakoitavissa eläintutkimusten perusteella. Jää siis nähtäväksi, toimiiko spironolaktoni P-glykoproteiinin estäjänä ihmisillä ja vaikuttaako se morfiinin tehoon.

Lilius TO, Jokinen V, Neuvonen MS, Väänänen AJ, Niemi M, Rauhala PV, Kalso EA. The mineralocorticoid receptor antagonist spironolactone enhances morphine antinociception. Eur J Pain. 2013 Jul 30. doi: 10.1002/j.1532-2149.2013.00371.x. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 23900882. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23900882

Posted on

Rasvamaksan ennustaminen veren rasvojen avulla

Neljäsosalla aikuisista on rasvamaksa, joka ei johdu alkoholin käytöstä. Rasvamaksan esiintyvyys kasvaa ylipainon myötä ja sen tiedetään ennakoivan steatohepatiittia, tyypin 2 diabetesta ja kardiovaskulaarisairastavuutta ylipainosta riippumatta.

Matej Orešič, Hannele Yki-Järvinen ja kumppanit tutkivat veren lipidien käyttökelpoisuutta alkoholista riippumattoman rasvamaksan laboratoriodiagnostiikassa lähes 700 potilaan aineistosta. Puolella potilaista maksan lipidipitoisuus määritettiin magneettiresonanssispektroskopialla ja lopuilla maksabiopsialla. 45%:lla tutkituista todettiin alkoholista riippumaton rasvamaksa. Plasman tai seerumin lipidiprofiili määritettiin käyttämällä suuren suorituskyvyn UPLC-nestekromatografiaa ja massaspektrometriaa. 

Veren rasvaprofiilissa todettiin eroja rasvamaksan omaavien potilaiden ja verrokkien välillä. Rasvamaksapotilaiden veressä oli enemmän vähähiilisiä ja vähän kaksoissidoksia sisältäviä triasyyliglyseroleja ja vähemmän lysofosfatidyylikoliineja ja eetterifosfolipidejä kuin kontrolleilla. Veren rasvapitoisuuksista tutkijat kehittivät uuden algoritmin avulla diagnostisen mallin, lipiditripletin, joka ennakoi rasvamaksaa. Tripletin sensitiivisyys oli 69%, eli sen avulla diagnosoitiin oikein kaksi kolmesta rasvamaksan omaavasta potilaasta. Kokeen spesifisyys, eli oikeiden negatiivisten tulosten osuus oli 74%.

Tutkimus tukee aikaisempia otaksumia rasvamaksan patogeneesista. Maksa vapauttanee verenkiertoon sellaisia triasyyliglyseroleja, joita siellä on erityisen paljon, rasvamaksassa saturoituneita triasyyliglyseroleja. Rasvamaksaan liittyvä matala veren HDL-pitoisuus taasen selittänee tutkimuksessa todetut tiettyjen lipidien matalat pitoisuudet. Vaikkei pelkän lipidipiprofiilin avulla vielä voida diagnosoida rasvamaksaa, osoittaa tutkimus omiikka-tekniikoiden, tässä tapauksessa lipidomiikan, tehon kliinisessä tutkimuksessa ja aikaisempaa tarkempien ja potilaan kannalta helpompien diagnostisten testien kehittelyssä.

Orešič M, Hyötyläinen T, Kotronen A, Gopalacharyulu P, Nygren H, Arola J, Castillo S, Mattila I, Hakkarainen A, Borra RJ, Honka MJ, Verrijken A, Francque S, Iozzo P, Leivonen M, Jaser N, Juuti A, Sørensen TI, Nuutila P, Van Gaal L, Yki-Järvinen H. Prediction of non-alcoholic fatty-liver disease and liver fat content by serum molecular lipids. Diabetologia. 2013 Jul 4. [Epub ahead of
print]

Posted on

Sukupuolierot sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa eri ikäryhmissä

Mikkola TS, Gissler M, Merikukka M, Tuomikoski P, Ylikorkala O. Sex differences in age-related cardiovascular mortality. PLoS One. 2013 May 20;8(5):e63347.

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat yleisin kuolinsyy länsimaissa. Miehillä on elämänsä aikana suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin naisilla, vaikkakin tämä ero on kaventunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Epidemiologisten tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että naisten riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa vaihdevuosien jälkeen nopeammin kuin samanikäisillä miehillä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin osin ristiriitaisia.

Tomi Mikkola, Olavi Ylikorkala ja kumppanit tutkivat sukupuolieroja sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa Suomessa. Aineistona oli Suomen kuolinsyyrekisterin yli miljoona kuolemantapausta vuosilta 1986-2009. Joukossa oli noin 250 000 miesten ja 280 000 naisten sydän- ja verisuonitautikuolemaa. Ikästandardoitu sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli 80%  suurempi miehillä kuin naisilla. 45-54 ikävuoden jälkeen miesten sydän- ja verisuonitautikuolleisuus kasvoi samaa tahtia kuin ei-vaskulaarinen kuolleisuus, kun taas naisilla sydän- ja verisuonitautikuolleisuus kasvoi muuta kuolleisuutta huomattavasti nopeammin 60 ikävuoden jälkeen.

Miesten sydäntautikuolleisuus kohoaa jo melko nuorella iällä, mutta naisilla riski kasvaa voimakkaasti 60 vuoden iässä. Tämä voi olla seurausta 10-20 vuotta aiemmin ilmaantuvista riskitekijöistä. Olisikin tärkeää tunnistaa ja ehkäistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä jo fertiili- ja keski-ikäisillä naisilla.

Posted on

Suvuittain esiintyvä eteisvärinä ja liitännäissairaudet

Yli kolmekymmentä prosenttia eteisvärinöistä ilmaantuu potilaille, joilla ei ole ilmeistä sydänsairautta. Noin kolmasosa alle 60-vuotiailla muuten terveillä potilailla esiintyvistä, itsenäisistä eteisvärinöistä esiintyy suvuittain. Suvuittain esiintyvän itsenäisen eteisvärinän perinnöllinen tausta on pitkälti tuntematon ja kliiniset ominaisuudet karakterisoimatta.

Raija Jurkko, Lauri Toivonen ja kumppanit tutkivat suvuittain esiintyvän eteisvärinän kliinisiä ominaisuuksia ja eteisvärinää laukaisevia tekijöitä 17 suvussa.  Yhteensä identifioitiin 59 eteisvärinäpotilasta, joista 52:lla todettiin itsenäinen eteisvärinä. Eteisvärinän alku liittyi 35%:lla potilaista eteisperäisiin lisälyönteihin, joka on huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa itsenäistä eteisvärinää karakterisoineissa tutkimuksissa. Kolmessakymmenessä prosentissa tapauksista kyseessä oli joko vagaalinen, sykkeen hidastuessa alkava, tai sympatikotoninen, sykkeen nopeutuessa alkava eteisvärinä. Mielenkiintoista kyllä, kahdessa kolmasosassa suvuista eteisvärinän laukaiseva tekijä oli samanlainen kaikilla suvun jäsenillä. Poikkeavaa eteis-kammiojohtumista todettiin kahdessa suvussa, sinussolmukkeen toimintahäiriötä kahdessa ja molempia kolmessa suvussa. Muina liitännäissairauksina todettiin dilatoivaa kardiomyopatiaa ja äkkikuolemia kolmessa suvussa.

Suvuittain esiintyvän itsenäisen eteisvärinän voivat laukaista monenlaiset tekijät, mutta laukaiseva tekijä on usein sama kaikilla suvun jäsenillä. Näissä suvuissa esiintyy eteisvärinän lisäksi myös muita rytmihäiriöitä ja kardiomyopatiaa.  Positiivinen sukuanamneesi voi siis olla varoitusmerkki laajemmasta sydänpatologiasta potilaalla, jolla on itsenäinen eteisvärinä. Suvuittain esiintyvän itsenäisen eteisvärinän tarkka karakterisointi avaa mahdollisuuksia myös tämän ominaisuuden perinnöllisen taustan selvittämiseksi.

 Jurkko R, Palojoki E, Huttunen H, Holm C, Lehto M, Heliö T, Swan H, Toivonen L. Characteristics of atrial Fibrillation and Comorbidities in Familial Atrial Fibrillation. J Cardiovasc Electrophysiol. 2013 Feb 27. doi: 10.1111/jce.12127. [Epub ahead of print]