University of Helsinki
Neljäsosalla aikuisista on rasvamaksa, joka ei johdu alkoholin käytöstä. Rasvamaksan esiintyvyys kasvaa ylipainon myötä ja sen tiedetään ennakoivan steatohepatiittia, tyypin 2 diabetesta ja kardiovaskulaarisairastavuutta ylipainosta riippumatta.
Matej Orešič, Hannele Yki-Järvinen ja kumppanit tutkivat veren lipidien käyttökelpoisuutta alkoholista riippumattoman rasvamaksan laboratoriodiagnostiikassa lähes 700 potilaan aineistosta. Puolella potilaista maksan lipidipitoisuus määritettiin magneettiresonanssispektroskopialla ja lopuilla maksabiopsialla. 45%:lla tutkituista todettiin alkoholista riippumaton rasvamaksa. Plasman tai seerumin lipidiprofiili määritettiin käyttämällä suuren suorituskyvyn UPLC-nestekromatografiaa ja massaspektrometriaa.
Veren rasvaprofiilissa todettiin eroja rasvamaksan omaavien potilaiden ja verrokkien välillä. Rasvamaksapotilaiden veressä oli enemmän vähähiilisiä ja vähän kaksoissidoksia sisältäviä triasyyliglyseroleja ja vähemmän lysofosfatidyylikoliineja ja eetterifosfolipidejä kuin kontrolleilla. Veren rasvapitoisuuksista tutkijat kehittivät uuden algoritmin avulla diagnostisen mallin, lipiditripletin, joka ennakoi rasvamaksaa. Tripletin sensitiivisyys oli 69%, eli sen avulla diagnosoitiin oikein kaksi kolmesta rasvamaksan omaavasta potilaasta. Kokeen spesifisyys, eli oikeiden negatiivisten tulosten osuus oli 74%.
Tutkimus tukee aikaisempia otaksumia rasvamaksan patogeneesista. Maksa vapauttanee verenkiertoon sellaisia triasyyliglyseroleja, joita siellä on erityisen paljon, rasvamaksassa saturoituneita triasyyliglyseroleja. Rasvamaksaan liittyvä matala veren HDL-pitoisuus taasen selittänee tutkimuksessa todetut tiettyjen lipidien matalat pitoisuudet. Vaikkei pelkän lipidipiprofiilin avulla vielä voida diagnosoida rasvamaksaa, osoittaa tutkimus omiikka-tekniikoiden, tässä tapauksessa lipidomiikan, tehon kliinisessä tutkimuksessa ja aikaisempaa tarkempien ja potilaan kannalta helpompien diagnostisten testien kehittelyssä.