Author: Mikko O Niemi

Äkillisen bakteerien aiheuttaman sivuontelotulehduksen kallonsisäiset infektiokomplikaatiotovat ovat käyneet harvinaisiksi. Tämä johtunee bakteeriperäisen sivuontelotulehduksen laajasta, aikaisessa vaiheessa toteutetusta mikrobilääkehoidosta.

Korva-, nenä ja kurkkutautilääkäreiden sekä neurokirurgien toteuttamassa tutkimuksessa tutkittiin sivuontelotulehduksen kallonsisäisten komplikaatioiden esiintyvyyttä Helsingin Yliopistollisessa Keskussairaalassa. Nicoli, Atula ja kumppanit keräsivät retrospektiivisesti tiedot tapauksista kymmenen vuoden ajalta, vuosilta 2003-2013.

Kuudella potilaalla oli todettu sivuontelotulehdukseen liittyvä kallonsisäinen infektio. Neljällä potilaalla oli todettu epiduraalinen abskessi, yhdellä sekä epiduraalinen abskessi että subduraalinen empyeema ja yhdellä subduraalinen empyeema. Yleisimmät oireet potilailla olivat päänsärky (100 %), kuume (83 %), oksentelu (50 %), nenän tukkoisuus (50 %), otsakyhmy (34 %) ja niskan jäykkyys (17 %). Kaikki potilaat hoidettiin kirurgisesti ja suurin osa potilaista (83 %) toipui hyvin, ilman pysyviä neurologisia seuraamuksia; yksi potilas menetyi toimenpiteen aikana.

Yhteenvetona, nenän sivuontelotulehduksen kallonsisäiset infektiokomplikaatiot ovat hyvin harvinaisia ja niihin liittyvät oireet ovat tyypillisesti kallonsisäisen paineen kasvuun liittyviä pikemmin kuin sivuontelotulehdukseen sopivia. Useimmiten hoitona tarvitaan viivytyksettä abskessin neurokirurginen evakuaatio. Vaikka kallonsisäiset infektiot ovat hyvin harvinaisia sivuontelotulehduksen komplikaatioita, on niiden mahdollisuus syytä pitää mielessä.

Nicoli TK, Oinas M, Niemelä M, Mäkitie AA, Atula T. Intracranial Suppurative Complications of Sinusitis. Scand J Surg. 2016 Feb 29. pii: 1457496915622129. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 26929294.

Yksilön oma arvio terveydentilastaan voi erota objektiivisesti todetusta terveydentilasta ja ennakoida myöhempää sairastumista ja jopa kuolleisuutta. Aiemmat seurantatutkimukset aiheesta ovat olleet kuitenkin  melko lyhyitä.

Emmi Huohvanainen, Timo Strandberg ja kumppanit tutkivat ennakoiko keski-iässä tehty oma arvio terveydentilasta kuolleisuutta ja vanhuuden hauraus-raihnausoireyhtymää. Aineistona käytettiin Helsinki Businessmen -tutkimusta, johon osallistuneita keski-ikäisiä miehiä (n=1753) pyydettiin vuonna 1974 arvioimaan terveyttään viisinumeroisella asteikolla erittäin hyvästä erittäin huonoon. 26 vuotta myöhemmin saman tutkimuksen elossa olevilta osallistujilta selvitettiin terveyteen liittyvää elämänlaatua kyselyllä. Kuolleisuus selvitettiin kansallisista rekistereistä.

Keski-ikäisenä tehty oma arvio terveydentilasta liittyi itsenäisesti sekä kuolleisuuteen että vanhuusiän hauraus-raihnausoireyhtymän esiintyvyyteen. Sekä erittäin hyväksi että huonoksi arvioitu terveydentila liittyivät lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Huonoksi arvioitu terveydentila keski-ikäisenä lisäsi vanhuusiän hauraus-raihnausoireyhtymän esiintyvyyttä. Nämä yhteydet eivät selittyneet keski-ikäisenä todetulla sydän- ja verisuonisaurauksien riskillä tai myöhemmällä komorbiditeetillä.

Siis, keski-ikäisen oma arvio terveydentilastaan ennakoi haurautta ja raihnaisuutta vanhuudessa. Tämän yhteyden mekanismeista tarvitaan ilmiselvästi lisää tutkimusta, jotta vanhuuden raihnaisuutta kyettäisiin ennakoimaan ja ehkäisemään. Ehkä tästä voi kuitenkin jo oppia, että yksilö on usein paras oman terveydentilansa tuntija, vaikkei sitä objektiivisilla mittareilla aina pystytä vahvistamaan.

 

Huohvanainen E, Strandberg AY, Stenholm S, Pitkälä KH, Tilvis RS, Strandberg TE. Association of Self-Rated Health in Midlife With Mortality and Old Age Frailty: A 26-Year Follow-Up of Initially Healthy Men. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2016 Jan 16. pii: glv311. [Epub ahead of print]

Uudet sekvensointimenetelmät ovat viime vuosina paljastaneet lukuisia uusia ihmisisten mukana kulkevia viruksia. Virusten evoluution ymmärtämisestä voi olla hyötyä kliinisesti merkittävien virusten aiheuttamien epidemioiden seurannassa ja ennakoinnissa. Dna säilyy yleisesti melko hyvin, mutta aiemmin ei ole tiedetty säilyykö virusten DNA ihmisen luujäänteissä.

Mari Toppinen, Klaus Hedman ja kumppanit tutkivat toisen maailmansodan aikaisista mahdollisesti suomalaisten vainajien luunäytteistä parvovirus B19:n dna:ta. Tätä parvovirusta esiintyi hämmästyttävän yleisesti, 45%:ssa näytteistä. Viruksen dna-sekvenssi oli pääasiassa genotyyppiä 2, joka hävisi 1970-luvulla ja kahdessa näytteessä tyyppiä 3. Tyyppiä 3 ei ole aiemmin kuvattu Pohjois-Euroopassa ja mitokondrioiden ja Y-kromosomin tutkimusten perusteella kyseiset vainajat olivatkin todennäköisesti Neuvostoliiton puna-armeijan sotilaita. Luunäytteet soveltuvat siis hyvin dna-virusten tutkimuksiin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkotutkimuksia.

 

Toppinen M, Perdomo MF, Palo JU, Simmonds P, Lycett SJ, Söderlund-Venermo M, Sajantila A, Hedman K. Bones hold the key to DNA virus history and epidemiology. Sci Rep. 2015 Nov 27;5:17226. doi: 10.1038/srep17226.

Migreeni on kohtauksellinen päänsärkysairaus, eikä sen syntymekanismia vielä tunneta tarkasti. Suurin osa migreenistä ilmenee suoraan päänsäryllä alkavana aurattomana migreeninä. Noin 15% migreenikohtauksista alkaa esioireilla, eli auralla. Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet aivohalvauksen riskin olevan suurentunut migreeniä sairastavilla potilailla.

Aarno Palotien johtama suuri kansainvälinen tutkijaryhmä tutki löytyisikö migreenin ja aivohalvauksen taustalta samoja geneettisiä riskitekijöitä. Aineistona oli 23 000 migreenipotilaan ja 95 000 kontrollin sekä 12 000 aivohalvauspotilaan ja 62 000 kontrollin ryhmät.

Tutkimus osoitti että migreenillä ja aivohalvauksella on yhteisiä geneettisiä riskitekijöitä. Erityisen vahva yhteys löytyi aurattoman migreenin ja suurten valtimoiden aivohalvauksen sekä kardioembolisen aivohalvauksen väliltä. Näiden sairauksien taustalla saattaa siis olla samankaltaisia mekanismeja.

Malik R, Freilinger T, Winsvold BS, Anttila V, Vander Heiden J, Traylor M, de Vries B, Holliday EG, Terwindt GM, Sturm J, Bis JC, Hopewell JC, Ferrari MD, Rannikmae K, Wessman M, Kallela M, Kubisch C, Fornage M, Meschia JF, Lehtimäki T, Sudlow C, Clarke R, Chasman DI, Mitchell BD, Maguire J, Kaprio J, Farrall M, Raitakari OT, Kurth T, Ikram MA, Reiner AP, Longstreth WT Jr, Rothwell PM, Strachan DP, Sharma P, Seshadri S, Quaye L, Cherkas L, Schürks M, Rosand J, Ligthart L, Boncoraglio GB, Davey Smith G, van Duijn CM, Stefansson K, Worrall BB, Nyholt DR, Markus HS, van den Maagdenberg AM, Cotsapas C, Zwart JA, Palotie A; International Headache Genetics Consortium, Dichgans M; METASTROKE Collaboration of the International Stroke Genetics Consortium. Shared genetic basis for migraine and ischemic stroke: A genome-wide analysis of common variants. Neurology. 2015 May 1. pii: 10.1212/WNL.0000000000001606. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 25934857.