University of Helsinki
Yksilön oma arvio terveydentilastaan voi erota objektiivisesti todetusta terveydentilasta ja ennakoida myöhempää sairastumista ja jopa kuolleisuutta. Aiemmat seurantatutkimukset aiheesta ovat olleet kuitenkin melko lyhyitä.
Emmi Huohvanainen, Timo Strandberg ja kumppanit tutkivat ennakoiko keski-iässä tehty oma arvio terveydentilasta kuolleisuutta ja vanhuuden hauraus-raihnausoireyhtymää. Aineistona käytettiin Helsinki Businessmen -tutkimusta, johon osallistuneita keski-ikäisiä miehiä (n=1753) pyydettiin vuonna 1974 arvioimaan terveyttään viisinumeroisella asteikolla erittäin hyvästä erittäin huonoon. 26 vuotta myöhemmin saman tutkimuksen elossa olevilta osallistujilta selvitettiin terveyteen liittyvää elämänlaatua kyselyllä. Kuolleisuus selvitettiin kansallisista rekistereistä.
Keski-ikäisenä tehty oma arvio terveydentilasta liittyi itsenäisesti sekä kuolleisuuteen että vanhuusiän hauraus-raihnausoireyhtymän esiintyvyyteen. Sekä erittäin hyväksi että huonoksi arvioitu terveydentila liittyivät lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Huonoksi arvioitu terveydentila keski-ikäisenä lisäsi vanhuusiän hauraus-raihnausoireyhtymän esiintyvyyttä. Nämä yhteydet eivät selittyneet keski-ikäisenä todetulla sydän- ja verisuonisaurauksien riskillä tai myöhemmällä komorbiditeetillä.
Siis, keski-ikäisen oma arvio terveydentilastaan ennakoi haurautta ja raihnaisuutta vanhuudessa. Tämän yhteyden mekanismeista tarvitaan ilmiselvästi lisää tutkimusta, jotta vanhuuden raihnaisuutta kyettäisiin ennakoimaan ja ehkäisemään. Ehkä tästä voi kuitenkin jo oppia, että yksilö on usein paras oman terveydentilansa tuntija, vaikkei sitä objektiivisilla mittareilla aina pystytä vahvistamaan.