Author: Mikko O Niemi

Alhainen fyysinen aktiivisuus on liittynyt dementian riskiin useissa seurantatutkimuksissa. Lapsuuden kokemukset ja perimä voivat vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen, eikä seurantatutkimuksissa useinkaan voida erottaa vaikuttaako fyysinen aktiivisuus itsenäisesti vai fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat lapsuuden kokemukset ja perimä dementian riskiin.

Paula Iso-Markku, Jaakko Kaprio ja kumppanit tutkivat fyysisen aktiivisuuden vaikutusta dementiakuolleisuuteen Suomalaisessa kaksoskohortissa. Aineistona käytettiin 21791 suomalaista kaksosta, joilta oli kyselytutkimuksella selvitetty vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta vuosina 1975 ja 1981. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään voimakkaan fyysisen aktiivisuuden pysyvyyden perusteella: ei voimakasta fyysistä aktiivisuutta kumpanakaan tutkimusvuonna, voimakasta fyysistä aktiivisuutta molempina vuosina ja muutos fyysisessä aktiivisuudessa vuosien välillä.

29 vuoden seurannan aikana 353 tutkittavaa kuoli dementiaan. Henkilöillä, jotka harrastivat vapaa-ajallaan voimakasta fyysistä aktiivisuuttta molempina tutkimusvuosina oli 35% pienempi riski (hazard ratio 0.65) kuolla dementiaan kuin henkilöillä, jotka eivät osallistuneet voimakkaaseen fyysiseen aktiivisuuteen kumpanakaan vuonna. Sekoittavien tekijöiden huomioiminen ei muuttanut tuloksia. Verrattaessa kaksospareja todettiin, että aktiivisemmalla kaksosella oli 52% pienempi riski kuolla dementiaan kuin vähemmän aktiivisella kaksosella. Fyysisen aktiivisuuden määrän yhteydestä dementiariskiin ei voitu tehdä varmoja johtopäätöksiä.

Näin ollen, pysyvä voimakas fyysinen aktiivisuus suojaa dementialta, eikä lapsuuden ympäristö näytä selittävän tätä vaikutusta. Liikuntaharrastuksista kannattaa siis pitää kiinni, myös aivojen vuoksi.

Iso-Markku P, Waller K, Kujala UM, Kaprio J. Physical activity and dementia: Long-term follow-up study of adult twins. Ann Med. 2015 Jan 22:1-7.

Elinympäristön muutoksia; ruokavaliota, ilmansaasteita, vähentyneitä infektioita ja parasiittialtistusta sekä antibioottien käytön lisääntymistä on pidetty niin sanotun hygieniahypoteesin mukaan allergioiden, astman ja kroonisten tulehdussairauksien lisääntymisen syynä. Viime aikoina on opittu ymmärtämään myös maaperän bakteerien ja kasvillisuuden merkitystä immuunivasteen säätelijöinä ja hygieniahypoteesia onkin laajennettu biodiversiteettihypoteesiksi, jonka mukaan lapsuuden aikainen altistus erilaisille luontoympäristöille, eliöille ja mikrobeille voisi vähentää allergisten sairauksien riskiä

Monitieteinen tutkimusryhmä akatemiaprofessori Ilkka Hanskin ja Lasse Ruokolaisen johdolla testasi biodiversiteettihypoteesia tutkimalla atooppisen herkistymisen yhteyttä tutkittavien kotien ympäristön maankäyttöön. Meilahden kampukselta tutkimusryhmässä olivat mukana mm. professorit Tari Haahtela ja Mikael Knip. Tutkimusaineistona käytettiin neljää 0.5-20 vuotiaiden lasten ja nuorten kohorttia Suomesta ja Virosta. Yhteensä tutkittavia oli 1044. Atooppista herkistymistä tutkittiin määrittämällä inhalaatioallergeeneille spesifisten IgE-vasta-aineiden määrää seerumissa. Kodin ympäristön maankäytöstä laskettiin metsän, maanviljelysalueiden, rakennetun alueen, kosteikkojen ja vesistöjen osuudet. Metsän ja maanviljelysalueiden määrä 2-5 km sisällä kodista liittyi käänteisesti atooppisen herkistymisen riskiin vähintään 6-vuotiailla. Kodin ympäristö selitti myös 20 % terveiden henkilöiden välisestä vaihtelusta ihon proteobakteerien määrässä.

Toisin sanoen, mitä enemmän kodin ympäristössä on viheralueita, sitä epätodennäköisemmin lapselle näyttäisi kehittyvän atopia. Lapsuudessa viheralueilla vietetty aika on siis erityisen tärkeää. Viheralueiden vaikutus saattaa välittyä ympäristön mikrobien vaikutuksella normaaliflooraan, joka puolestaan vaikuttaa immuunitoleranssiin.

Ruokolainen L, von Hertzen L, Fyhrquist N, Laatikainen T, Lehtomäki J, Auvinen P, Karvonen A, Hyvärinen AM, Tillmann V, Niemelä O, Knip M, Haahtela T, Pekkanen J, Hanski I. Green areas around homes reduce atopic sensitization in children. Allergy. 2014 Nov 11. doi: 10.1111/all.12545. [Epub ahead of print]

Suomessa 75 % kohonneista maksa-arvoista johtuu ei-alkoholiperäisestä rasvamaksasta. Se liittyy läheisesti metaboliseen oireyhtymään ja on sepelvaltimotaudin itsenäinen riskitekijä. Ei-alkoholiperäisen rasvamaksan taustalla voi olla useita tekijöitä, mukaan lukien hiilihydraattien saanti ravinnosta. Aiemmissa tutkimuksissa erityisesti ravinnon suuri hedelmäsokerin määrä on näyttänyt lisäävän ei-alkoholiperäisen rasvamaksan riskiä.

Noora Kanerva, Johan Eriksson ja kumppanit tutkivat hedelmäsokerin saannin yhteyttä ei-alkoholiperäisen rasvamaksan riskiin poikkileikkaustutkimuksella Helsinki Birth Cohort -tutkimuksen aineistossa 2003 suomalaisella miehellä ja naisella. Tutkittavat olivat syntyneet vuosina 1943-44 ja osallistuivat tutkimukseen vuosina 2001-2004. Tutkittavilta mitattiin pituus, paino, vyötärön ympärysmitta sekä veren triglyseridien ja gammaglutamyylitransferaasin pitoisuudet, joiden perusteella laskettiin maksan rasvamäärää ja ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa kuvaava pisteytys. Hedelmäsokerin saantia arvioitiin tarkan ruokakyselyn perusteella.

Yllättäen suuri hedelmäsokerin kulutus vähensikin rasvamaksan riskiä merkittävästi. Tutkimus näyttääkin kumoavan aiemmat oletukset hedelmäsokerin kulutuksen ja rasvamaksan yhteydestä. Koska ruokakyselyn avulla ei voitu erottaa hedelmäsokerin saantia luonnollisista ja keinotekoisista lähteistä, näiden mahdollisista erilaisista vaikutuksista ei tässä tutkimuksessa saatu näyttöä. Lisäksi, koska tutkimus oli asetelmaltaan poikkileikkaustutkimus ja tutkimusotos rajoittui vanhempiin Helsingissä syntyneisiin miehiin ja naisiin, tarvittaisiin väestöpohjaisia pitkittäistutkimuksia vahvistamaan tutkimuksen tulokset.

Kanerva N, Sandboge S, Kaartinen NE, Männistö S, Eriksson JG. Higher fructose intake is inversely associated with risk of nonalcoholic fatty liver disease in older Finnish adults. Am J Clin Nutr. 2014 Aug 6. pii: ajcn.086074. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 25099548

Telomeerit ovat toistuvista lyhyistä DNA-sekvensseistä ja niihin liittyvistä proteiineista  koostuvia rakenteita, joiden tehtävänä on suojella kromosomien päitä.  Telomeerit lyhenevät solun jakautuessa ja kun ne käyvät liian lyhyiksi, solu menettää jakautumiskykynsä. Lyhyt telomeeripituus on liitetty erilaisten ikääntymiseen liittyvien sairauksien riskiin, mm. sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Myös uniapnean tiedetään lisäävän näiden sairauksien riskiä.

Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tutkijat sekä Johan Eriksson ja Eero Kajantie lääketieteellisestä tiedekunnasta tutkivat valkosolujen telomeerien pituuksia Helsingin syntymäkohorttitutkimuksen aineistossa. Tieto uniapneasta, kuorsauksesta ja valkosolujen telomeerien pituuksista oli käytettävissä 1948 tutkittavalta. Näistä 44:llä (2.3%) oli ollut sairaalahoitojakso uniapneaan liittyen ja 29:llä (1.6%) kuorsaukseen liittyen. Uniapneapotilailla todettiin merkitsevästi lyhyemmät valkosolujen telomeerit kuin verrokeilla, mutta kuorsaus ilman uniapneaa ei näyttänyt liittyvän lyhyisiin telomeereihin.

Tutkimus osoitti siis, että ainakin sairaalahoitojaksoon johtavaan uniapneaan liittyy telomeerien lyhentyminen valkosoluissa. Näin ollen uniapnea saattaa nopeuttaa solujen vanhenemista ja siten lisätä ikääntymiseen liittyvien sairauksien riskiä.

Savolainen K, Eriksson JG, Kajantie E, Lahti M, Räikkönen K. The history of sleep apnea is associated with shorter leukocyte telomere length: the Helsinki Birth Cohort Study. Sleep Med. 2013 Dec 1. pii: S1389-9457(13)01999-0. doi: 10.1016/j.sleep.2013.11.779. [Epub ahead of print]