Author: Timo P J Otonkoski

Posted on

Terve ja sairas lihavuus

Lihavuus on tunnetusti tärkeä diabeteksen ja sydän-ja verisuonitautien riskitekijä. Vaikutuksen tiedetään välittyvän lihavuuteen assosioituvien insuliiniresistenssin, dyslipidemian ja kohonneen verenpaineen kautta. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että nämä riskit eivät näytä koskevan kaikkia lihavia henkilöitä. Aiempien tutkimusten perusteella on vahvoja perusteita sille, että metabolinen sairastavuus liittyy nimenomaan rasvan kertymiseen sisäelimiin, etenkin maksaan, eikä ihonalaisen rasvan määrällä ole tässä niin suurta merkitystä.

Tässä apulaisprofessori Kirsi Pietiläisen johtamassa elegantissa tutkimuksessa on hyödynnetty ainutlaatuista suomalaista identtisten kaksosten kohorttia. Kaksoset ovat yleensä ruumiinrakenteeltaan samanlaisia. Niinpä yli 5400 perheen joukosta pystyttiin tunnistamaan vain 16 identtistä kaksosparia, joissa kaksosista toinen oli normaalipainoinen ja toinen selkeästi ylipainoinen. Keskimääräinen painoero oli peräti 17 kg. Lihominen oli alkanut keskimäärin n. 20 v iässä.

Näitä harvinaisia tutkimushenkilöitä ei tyydytty ainoastaan punnitsemaan, vaan heille tehtiin perusteelliset aineenvaihdunnalliset tutkimukset. Rasvamassaa kuvannettiin sekä DXA- MRI- että spektroskopia menetelmillä. Glukoosi-toleranssia ja insuliinieritystä tutkittiin oraalisella sokerirasituskokeella. Lisäksi kaikilta tutkittavilta otettiin ihonalaisesta rasvakudoksesta biopsia, josta eristetystä RNA:sta tehtiin genominlaajuinen transkriptionaalinen profilointi.

Tulokset osoittautuivat erittäin mielenkiintoisiksi. Huolimatta siitä, että painoero oli täsmälleen yhtä suuri, tasan puolet lihavista kaksospareista osoittautui ”metabolisesti terveiksi”. Heille oli ominaista maksan normaali rasvasisältö, eikä heillä todettu mitään metaboliseen oireyhtymään viittaavia löydöksiä . ”Metabolisesti sairailla” kaksospareilla taas oli selkeästi lisääntynyt maksan rasvasisältö ja tähän liittyen klassiseen metaboliseen oireyhtymään kuuluvat insuliiniresistenssi, lipidiprofiili ja hiukan korkeampi verenpaine.

Erityisen mielenkiintoinen on rasvakudoksen geeniekspressioanalyysi, jonka perusteella ”sairaalle lihavuudelle” on ominaista häiriintynyt mitokondrioiden toiminta ja lisääntynyt inflammaatio. Koska kyseessä ovat identtiset kaksoset, näiden erojen taustalla täytyy olla muuta kuin perityt geenit. Kyselylomakkeiden perusteella mahdollisina ympäristötekijöinä nousevat esiin vähäisempi liikunnan määrä ja suurempi alkoholinkulutus, jotka liittyivät nimenomaan metabolisesti sairaiden kaksosparien elämäntapoihin.

Characterising metabolically healthy obesity in weight-discordant monozygotic twins. Naukkarinen J, Heinonen S, Hakkarainen A, Lundbom J, Vuolteenaho K, Saarinen L, Hautaniemi S, Rodriguez A, Frühbeck G, Pajunen P, Hyötyläinen T, Orešič M, Moilanen E, Suomalainen A, Lundbom N, Kaprio J, Rissanen A, Pietiläinen KH. Diabetologia. 2013 Oct 8. [Epub ahead of print]

Posted on

Teiniraskaudet Suomessa

Teiniraskaudet ovat maailmanlaajuisesti iso ongelma, johon liittyy varsinkin kehitysmaissa lisääntynyttä sairastavuutta, kuolleisuuta ja sosiaalista epätasa-arvoa. Pohjoismaissa teini-ikäiset synnyttäjät ovat varsin harvinaisia, jopa verrattuna Britanniaan tai USA:han. Onko nuorena synnyttäminen Suomessa siis täysin turvallista? Tätä selvittivät HYKS:n Kätilöopiston sairaalan tutkijat käyttäen hyväkseen tarkkoja kansallisia rekisteritietoja, jotka kattoivat kaikki synnytykset vuosilta 2006-2011.

Analyysissa vertailtiin nuoria ensisynnyttäjiä ikäryhmistä 13-15 v, 16-17 v ja 18-19 v (5987 tapausta) kontrolleihin, joina toimivat 25-29-vuotiaat ensisynnyttäjät. Analyysi osoitti, että teini-ikäiset synnyttäjät olivat useammin maaseudult kuin verrokit. He myös tupakoivat ja käyttivät päihteitä useammin. Monet raskausajan komplikaatiot olivat yleisempiä teini-äideillä ja riskit korostuivat nuoremmissa ikäryhmissä. Tällaisia komplikaatioita olivat anemia, valkuaisvirtaisuus, virtsatieinfektiot ja raskausmyrkytys. Keskossynnytyksen riski oli myös selkeästi korkeampi nuorimmilla synnyttäjillä.

Tämän rekisteritutkimuksen ansiona voidaan pitää sen kansallista kattavuutta ja sen myötä tietojen luotettavuuta. Myös se tosiseikka, että äitiyshuolto on Suomessa kaikille maksutonta, mahdollistaa vertailut ilman palvelujen saatavuuteen liittyviä häiritseviä tekijöitä. Tulokset osoittavat, että nuorten tyttöjen raskauden seurantaan on kiinnitettävä paljon huomiota myös obstetrisista syistä, puhumattakaan yleisestä tuen tarpeesta. Tässäkin analyysissa obstetriset ongelmat keskittyivät erityisesti niihin tapauksiin joissa neuvolaseuranta ei ollut tapahtunut optimaalisella tavalla.

Leppälahti S, Gissler M, Mentula M, Heikinheimo O. Is teenage pregnancy an obstetric risk in a welfare society? A population-based study in Finland, from 2006 to 2011. BMJ Open. 2013 Aug 19;3(8):e003225. doi: 10.1136/bmjopen-2013-003225.

Posted on

Varhaisen kasvun vaikutus persoonallisuuteen

Helsinki Birth Cohort Study (HBCS) on nyt jo kuuluisaksi tullut tutkimus, jossa on selvitelty erilaisia terveyteen liittyviä parametreja Helsingissä vuosina 1934-44 syntyneistä henkilöistä. Erityisen tärkeän tästä materiaalista tekee se, että kaikista tutkittavista löytyy tarkat pituus- ja painotiedot synnytyssairaalan, neuvolan ja kouluterveydenhuollon rekistereistä. Syntymäkoon ja varhaisen kasvutavan on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu korreloivan merkittävästi sairastavuuteen, kuten sydän-ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyteen. Yhteyksiä on löydetty myös skitsofrenian, depression ja ahdistuneisuuden riskiin. Geneettisten tekijöiden lisäksi, ja näitä tärkeämpänä, yhteyden syynä pidetään varhaisen ravitsemuksen vaikutusta solujen ja kudosten elinikäiseen ohjelmoitumiseen. Niinpä tässä tutkimuksessa selvitettiin sitä mielenkiintoista mahdollisuutta että syntymäkoko ja lapsuuden kasvu vaikuttaisi myös ihmisen yleisten persoonallisuuspiirteiden kehittymiseen.

Tutkimukseen osallistui n. 2000 HBCS-kohortin edustajaa, jotka täyttivät persoonallisuutta kartoittavan NEO-PI kyselylomakkeen keskimäärin 63 v iässä. Tällä menetelmällä voidaan pisteyttää ihmisen viittä luonteenpiirrettä: ulospäin suuntautuneisuus (extraversion); neuroottisuus (neuroticism); miellyttävyys (agreeableness); kokeilunhalu (openness to experience) ja järjestelmällisyys (conscientiousness). Tulokset osoittavat useita mielenkiintoisia yhteyksiä syntymäkoon ja lapsuuden kasvun sekä näiden ominaisuuksien välillä. Matala (alle 2500 g) syntymäpaino assosioitui selkeästi neuroottisuuteen. Toisaalta korkeampi syntymäpaino liittyi miellyttävyyteen ja nopeampi kasvutapa lapsuusvuosina korreloi positiivisesti ulospäin suuntautuneisuuteen. Mielenkiintoisesti, keskimääräisen syntymäpainon omaavat olivat järjestelmällisempiä kuin pieni- tai suuripainoisina syntyneet. Kokeilunhalu oli ainoa luonteenpiirre, joka ei millään tavalla liittynyt varhaiskasvuun.

Tutkimuksen tulokset antaisivat helposti aihetta monenlaiseen tulkintaan. Lienee kuitenkin parempi, että alaa tuntematon kommentoija ei siihen ryhdy. Joka tapauksessa näyttää yhä ilmeisemmältä että varhainen ravitsemus ja elinympäristö muokkaa ihmistä kokonaisvaltaisella tavalla. Onneksi on selvä, että havainnot perustuvat ainoastaan tilastolliseen yhteyteen. Hyvinkin pienipainoisena syntyvällä lapsella on siis kaikki mahdollisuudet kehittyä ihan miellyttäväksi ihmiseksi!

Trajectories of Physical Growth and Personality Dimensions of the Five-Factor Model. Lahti M, Räikkönen K, Lemola S, Lahti J, Heinonen K, Kajantie E, Pesonen AK, Osmond C, Barker DJ, Eriksson JG.  J Pers Soc Psychol. 2013 May 27. [Epub ahead of print]

Abstract

 

Posted on

Astman alttiusgeenien väliset yhteydet

Monitekijäisten kansantautien riskitekijöiden genominlaajuiset kartoitukset suurilla potilasmateriaaleilla (”GWAS studies”) ovat nopeasti lisääntyneet teknologioiden kehittymisen myötä. Näiden kautta on tunnistettu lukuisia riskigeenejä, joiden yksittäinen selitysosuus on kuitenkin useimmiten hyvin pieni. Suuri haaste onkin oppia tämän tilkkutäkin pohjalta ymmärtämään sairauden biologisia ydinmekanismeja. Tätä varten pitää ymmärtää geneettisten riskivarianttien toiminnallinen vaikutus solu- kudos- ja systeemitasolla. Ilmeistä on, että monet alttiusgeenit saattavat itse asiassa liittyä samaan mekanismiin eri tasoilla. Viikon julkaisu, jonka takana on Karoliinisen instituutin ja Meilahden kampuksen ekstensiivinen yhteistyö, edustaa hyvin modernia lähestymistapaa riskigeenien toiminnallisen merkityksen tutkimuksessa.

Tutkimuksessa on selvitetty kahden astman alttiusgeenin välisiä yhteyksiä. Kyseessä ovat Retinoic acid receptor-related orphan receptor alpha (RORA) ja Neuropeptide S receptor 1 (NPSR1). Tutkimuksen lähtöhypoteesi oli, että RORA voisi transkriptionaalisesti säädellä NPSR1:n toimintaa ja että geenit osallistuisivat yhteiseen säätelyjärjestelmään. Geneettisellä tasolla yhteys selvisi mm. siten, että useat RORA:n SNP:t assosioituivat astman riskiin, mutta kaikkien näiden kohdalla yhteys oli riippuvainen samanaikaisesti esiintyvästä NPSR1 variantista. Toiminnallisia yhteyksiä selvitettiin edelleen solumalleilla ja NPSR1-poistogeenisillä hiirillä. Tällöin havaittiin mm., että tutkittavat geenit osallistuivat kellonajan mukaan säätyviin sirkadiaalisiin säätelyjärjestelmiin.

RORA ja NPSR1 ovat tämän tutkimuksen perusteella toistensa suhteen epistaattisia. Tämä tarkoittaa sitä, että RORAn riskivariantit ovat riippuvaisia NPSR1:n riskivarianteista, ja todellinen sairauden riski syntyy siis geenien yhteisvaikutuksesta. Mielenkiintoista on se, että RORA on kellogeeni, joka voi osaltaan selittää astmaoireilun rytmisyyttä. Tutkimus havainnollistaa myös hyvin, kuinka valtava työsarka on edessä ennen kuin astman ja muiden polygeenisten sairauksien geneettisen alttiuden biologiset mekanismit ymmärretään. Toisaalta, optimistinen ennuste voisi olla, että tässä työssä tullaan näkemään ”lumipalloefekti” kun suuren palapelin palaset alkavat kiihtyvällä vauhdilla loksahdella paikoilleen.

Acevedo N, Sääf A, Söderhäll C, Melén E, Mandelin J, Pietras CO, Ezer S, Karisola P, Vendelin J, Gennäs GB, Yli-Kauhaluoma J, Alenius H, von Mutius E, Doekes G, Braun-Fahrländer C, Riedler J, van Hage M, D’Amato M, Scheynius A, Pershagen G, Kere J, Pulkkinen V.: Interaction between Retinoid Acid Receptor-Related Orphan Receptor Alpha (RORA) and Neuropeptide S Receptor 1 (NPSR1) in Asthma. PLoS One. 2013;8(4):e60111. doi: 10.1371/journal.pone.0060111. Epub 2013 Apr 2.