Satunnainen ahmatti, hätähousu, kirjavouhottaja, lukuharakka — 955 lukijaa kertoi, mitä kirjat merkitsevät heille

Elo-syyskuussa 2021 toteuttamamme Kirjat elämässäni -kysely tavoitti kaikkiaan 955 lukijaa kertomaan lukutottumuksistaan ja lukemisen ja kirjojen merkityksestä elämässään. Kyselyn vastauksista muodostuu ainutlaatuinen, mielenkiintoinen ja ajankohtainen aineisto Muuttuva lukijuus -hankkeen käyttöön, ja sormemme syyhyävät jo päästä käsiksi sen syvempään analyysiin.

Kirjat elämässäni -kyselyn 955 vastaajasta noin 84 % oli naisia, noin 13 % miehiä, noin 1 % muita ja loput eivät vastanneet kysymykseen. Ahkerimmin kyselyyn vastasivat 35–44-vuotiaat (24,1 %), 45–54-vuotiaat (22,3 %) ja 55–64-vuotiaat (21,6 %). Kyselyymme toivoimme vastauksia henkilöiltä, joille ”kirjojen lukeminen on osa elämää”, ja toiveemme toden totta tuli kuulluksi: noin 86 % vastaajista kertoo lukevansa joka päivä edes vähän.

Lomakkeen kysymyksessä 8.3. pyysimme vastaajia luonnehtimaan itseään lukijoina. Näiden vastausten perusteella kyselymme näyttää tavoittaneen valtavan määrän lukijoita, jotka lukevat mieluusti ja joille kirjat ovat intohimo, nautinto ja suuri ilon lähde. Tämä joukko on kuitenkin muun muassa lukemisen tavoiltaan ja mieltymyksiltään kaikkea muuta kuin yhtenäinen, ja olikin ilo huomata, miten viitseliäästi, monipuolisesti ja havainnollisesti monet ovat lukemistaan kuvailleet.

Vastauksissa toteutui myös toinen toiveemme: kyselyymme eivät tarttuneet ainoastaan vannoutuneet lukutoukat, vaan saimme jonkin verran vastauksia myös sellaisilta henkilöiltä, joille lukeminen on satunnainen tai kausittainen harrastus muiden joukossa tai jotka kokevat itsensä ”keskivertolukijoiksi”.

Vastaukset ovat kysymyksen vapaamuotoisuuden vuoksi sekä hyvin erimittaisia että kielellisiltä piirteiltään vaihtelevia. Osa vastauksista on pitkiä selostuksia, osa taas parin virkkeen mittaisia ja monet ytimekkäitä, yhdestä muutamaan sanaan. Alla on pikavilkaisu siihen, miten monella tavalla lukemista voi kuvailla.

Useimmiten toistuvat muun muassa sellaiset kuvaukset kuin kaikkiruokainen, monipuolinen ja innostuja, ja lukuisat vastaajat kuvailevat lukemisen olevan heille elämäntapa tai kertovat olevansa himolukijoita, suurkuluttajia tai lukutoukkia. Harvalukuisempia, mutta vastauksista esiin nousevia kuvauksia ovat esimerkiksi mukavuudenhaluinen, vaihteleva, nörtti ja sekakäyttäjä.

Lukemista tarkastellaan monesta näkökulmasta

Kuten jo etukäteenkin olettaa sopi, vastaajilla on lukemiselleen eri tapoja, tavoitteita ja merkityksiä. Usein toistuvat kuvaukset siitä, miten lukeminen punoutuu kiinteäksi osaksi elämää: ”En voisi kuvitella elämää ilman kirjoja ja lukemista”, ”Luen paljon”, tai jopa ”jatkuvasti” tai ”koko ajan”. Moni vastaaja toteaa lukemisen olevan osa itseään, omaa elämäänsä tai identiteettiään.

Omaa lukijuutta lähestytään myös monista muista näkökulmista, ja vastaajat mainitsevat niistä yleensä useita. Vastauksissa viitataan esimerkiksi lukemisen määrään, intensiteettiin ja nopeuteen. Eräs vastaaja mainitsee lukevansa noin 8 kirjaa vuodessa, toinen taas 250 kirjaa. Yksi kertoo lukevansa puoli tuntia päivässä, toinen kuvailee viikonloppua, jolloin on tuskin poistunut kirjan ääreltä. Monet ilmoittavat olevansa aktiivisia tai ahkeria lukijoita, ja samoin monet kokevat lukevansa nopeasti.

Lukemisen tavoista nousevat esille muun muassa keskittyminen, uppoutuminen, ahmiminen ja nautiskeleminen. Jotkut kuvaavat lukemistaan eläytyväksi, jotkut heittäytyväksi, eräs hartaaksi. Tavoitteikseen lukijat mainitsevat esimerkiksi oppimisen, sivistymisen, viihtymisen ja elämyksellisyyden.

Jotkut vastaajat painottavat lukemisen yhteyttä muuhun elämään, kuten perhearkeen, työhön tai rutiineihin. Kirjoja luetaan lapsille ääneen, ammatillista kehitystä varten tai ennen nukahtamista. Myös lukukokemusten jakaminen nousee vastauksissa esille: yksi ”tahtoo vähän väliä höpistä jostain lukemastaan”, osa jakaa lukukokemuksia sosiaalisessa mediassa tai osallistuu lukupiiriin, ja mukana on myös yksinäinen susi, joka kertoo, miten ” – – kirjat ja niiden maailmat ovat yksityistä aikaani, jonne muilla ei ole asiaa”.

Uskollisia fanittajia, itsekriittisiä lukijoita ja oman tiensä kulkijoita

Kirjamaku on monelle tärkeä oman lukijuuden kuvauksessa. Kaikkiruokaisten ja laaja-alaisten ahmattien lisäksi joukossa on runsaasti lukijoita, jotka kuvaavat itseään kriittisiksi, valikoiviksi ja laatutietoisiksi. Mukana on myös genre- ja kirjailijauskollisia vastaajia, jotka tuntevat makunsa ja pitäytyvät erään vastaajan sanoin ”herkästi herkuissaan”. Omaa kirjamakua kuvataan ja rajataan eri tavoin. Joukossa oli dekkarifaneja, korkeakirjallisuuteen ja klassikoihin keskittyviä, kevyttä viihdettä suosivia, yhteen aihepiiriin tai kirjailijaan kerrallaan perehtyviä sekä esimerkiksi vastaaja, joka lukee dekkareita vain, jos kirjoittaja on nainen. Vastaajista löytyy myös erilaisten asioiden karttajia; yksi ei lue lainkaan scifiä, toinen sulkee pois jonkin tietyn kirjailijan, kolmas mangan. Vastauksissa yksittäiset lukijat välttelevät myös muun muassa Finlandia-palkittuja teoksia, sotakirjoja, ”hömppää” ja harlekiiniromaaneja.

Kirjamieltymyksistä puhuttaessa ovat läsnä usein lukemiseen liittyvät normit ja odotukset, joihin omaa lukemista myös peilataan. Jotkut vastaajista kokevat olevansa ”kaavoihinsa kangistuneita” tai muutoin tyytymättömiä omaan lukemiseensa: ”[V]oisin olla parempi lukija. Olen tyytymätön itseeni etten ole saanut nuorena luettua klassikoita kuin vain joitakin.” Eräs vastaaja kertoo, että ei voisi julkisesti tunnustaa kirjamieltymyksiään, ”koska en kuulemma olisi järkevä aikuinen, jos tollaista lukee.” Toisaalta monet vastaajat irtisanoutuvat tietoisesti kirjoja koskevista ennakkoluuloista, kertovat olevansa kaikesta huolimatta rentoja lukijoita ja lukevansa ”omien kiinnostuksen kohteiden eikä esimerkiksi klassikkostatuksen mukaan”. Muiden asettamat raamit ja odotukset hylkää muun muassa vastaaja, joka kuvailee itseään lukijana seuraavasti: “Satunnainen, poukkoileva, kaoottinen, anarkistinen. Joistain kirjoista luen vain pätkiä keskeltä, joistain viimeisen luvun ennen ensimmäistä.”

Omaa lukijuutta kuvataan myös ajallisessa perspektiivissä: vastauksessa saatetaan palata lapsuuden lukutottumuksiin tai lukemisen kerrotaan ajan myötä hiipuneen tai muuttuneen. Seuraavassa esimerkissä molemmat näkökulmat yhdistyvät: ”[L]uin lapsena ja nuorena todella paljon vapaaehtoisesti, nyt vain niitä teoksia, joilla näen arvoa tai merkitystä opettajan työssä.”

Kyselyn vastaajista löytyy niin kielifriikki kuin kielikikkailujen kaihtajakin. Lisäksi vastaajat kertovat mieltymyksistään kirjoihin esineinä: niitä hypistellään, hamstrataan ja ostetaan puolisolta salaa. Osa taas kertoo mieltyneensä tiettyihin kirjaformaatteihin, kuten äänikirjoihin.

Lukijoita monissa höyhenissä

Kyselyn vastausten perusteella piirtyy kuva lukemisesta hyvin moninaisena ilmiönä. Lukuharrastus mielletään useissa vastauksissa saumattomaksi osaksi elämää, ja sitä kuvataan yhteydessä omaan persoonaan, jopa kehoon: ”Lukeminen on yksi ruumiinjäsenistäni”. Äärimmillään jotkut vastaajat puhuvat riippuvuudesta, pakonomaisuudesta ja maanisuudesta.

Toisaalta vastauksissa kuvataan myös vaihtelevampia, ambivalentimpia, löyhempiä ja vähemmän kokonaisvaltaisia suhteita lukemiseen, ja oman lukijuuden sisällä nähdään ristiriitaisiakin piirteitä: ”Luen paljon, mutta lähinnä viihtyäkseni”, ”Hidas mutta ahkera”, ”Lukemista rakastava mutta siihen liian vakavasti suhtautuva”.

Lukijaluonnehdinnoissa näkyvät sekä konventionaaliset että omintakeiset tavat puhua lukemisesta: kysely on tavoittanut niin perinteisen lukutoukkatyypin kuin lukuharakan, moniottelijan, kirjasomettajan, hätähousun kuin kirjoilla surffaajankin.

Me Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkijat kiitämme sydämellisesti jokaista vastaajaa, joka on lahjoittanut aikaansa kyselyymme ja jakanut kanssamme ajatuksiaan lukemisesta ja sen merkityksistä. Kerromme hankkeen etenemisestä ja tuloksista muun muassa tällä sivustolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *