Tekijä: Roosa Suomalainen

Tänä vuonna hankkeemme järjestämässä Helmiseminaarissa pohdittiin lukemista, kirjoittamista ja kirjallisuutta siitä näkökulmasta, miten niissä kussakin ollaan kosketuksissa todellisuuteen. Todellisuutta tarkasteltiin eri tavoin ymmärrettynä: esimerkiksi faktuaalisuutena, totuudellisuutena, autenttisuutena, kokemuksellisuutena ja jaettuina, sosiaalisesti konstruoituina merkityksinä. Seminaari järjestettiin 3.2.2023 Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastossa.

Koettu ja kuviteltu tiedon esittämisessä

Seminaaripäivän avasi Mikko T. Virtanen, jonka esitelmän aiheena oli fiktionaalisuus tutkijoiden yleistajuisissa tietokirjoissa. Esitelmä käsitteli tietokirjojen tekstejä hybridisinä kokonaisuuksina, joissa fiktionaalisuus toimii esimerkiksi kokemustietoa ja arkiymmärrystä aktivoivana resurssina. Fiktionaalisena keinona voi toimia esimerkiksi ajatuskoe, jota käytetään selittämisen keinona. Ajatuskokeeseen kutsuminen on hetkellinen siirtymä kuvitteluun ja toimii samalla rajatyönä tieteellisen ajattelun ja kuvittelun välillä. Rajatyö voi tapahtua erilaisina kielellisinä valintoina, kuten näkökulman vaihtoa implikoivan pronominin tai kuvittelua ilmaisevan verbin avulla, tai mediaspesifeinä elementteinä, kuten tietyn sarjakuvahahmon puhekuplina.

Voitto Ruohonen käsitteli esitelmässään tosirikoskerronnan olemusta faktan ja fiktion rajalla. Esitelmässä pohdittiin tosirikoskirjallisuuteen erityisesti parhaillaan kohdistuvan suuren kiinnostuksen syitä, kuten kulttuurimme demokratisoitumista sen suhteen, kenen äänet siinä kuuluvat ja kenen tarinoita kerrotaan. Tämä herätti yleisössä myös keskustelua siitä, millä ehdoilla tosipohjaisen kirjallisuuden tulee vastata yleisöstä nousevaan kysyntään ja palvella lukijoiden inhimillistä uteliaisuutta. Ruohonen nostikin esiin tärkeän ja ajankohtaisen eettisen kysymyksen tosirikostarinoiden kirjoittajien roolista henkilöinä, jotka asettavat tapahtunutta koskevat faktat ja aineistot kulttuuristen konventioiden kehyksiin ja rakentavat niistä tosielämän rikosta kuvaavan esityksen.

Ana Calvete pohti esitelmässään autenttisuutta matkakirjallisuudessa. Autenttisuuden kysymys on monisyinen, kun puhutaan genrestä, joka on luonteeltaan hybridinen. Matkakirjat ovat kirjallisia ja kulttuurisia artefakteja, joissa on fiktionaalisia ja ei-fiktionaalisia piirteitä. Matkan kokemuksen autenttisuutta voidaan luoda esimerkiksi korostamalla villin luonnon vaaroja tai matkanteon epämukavuutta. Postmoderneissa matkakirjoissa puolestaan autenttisuuden käsite voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi ironian, parodian ja metadiskursiivisuuden keinoin.

Eletyn todellisuuden kertominen

Maarit Leskelä-Kärki pohti esitelmässään elämäkerran kirjoittajan kohtaamaa totuudellisuuden vaadetta. Tapausesimerkkeinä olivat Aarni Koudan, Helmi Krohnin ja Tove Janssonin elämäkerrat, joita Leskelä-Kärki on ollut kirjoittamassa. Totuudellisuuden kannalta kiinnostavaksi nousi muun muassa se, miten tutkimus- ja kirjoitustyön tuloksena syntynyt kuva elämäkerran kohteesta kohtaa tätä koskevan kulttuurisesti vakiintuneen ja yhteisesti hyväksytyn totuuden. Esimerkiksi henkilöiden menneen elämän peilaaminen nykypäivän yhteiskunnan arvoihin ja käytäntöihin voi paitsi tuoda esiin kiinnostavia näkökulmia, myös haastaa heihin aikaisemmin liitettyjä, jaettuja käsityksiä.

Hanna Meretoja puhui esitelmässään kerronnallisesta toimijuudesta kirjallisuuden lukemisen aktivoimana kykynä ymmärtää elämäämme todellisuutta. Kertomusten lukeminen suo meille mahdollisuuden kuvitella vaihtoehtoisia todellisuuksia. Se voi auttaa meitä näkemään uusia mahdollisuuksia mutta myös ymmärtämään omien mahdollisuuksiemme rajoja. Tässäkin esitelmässä olivat läsnä sekä tutkijan että kirjailijan roolit, sillä Meretoja puhui myös omakohtaisesta esikoisromaanistaan Elotulet (WSOY 2022). Romaania tarkasteltiin esitelmässä kerronnallisen toimijuuden osa-alueiden, kerronnallisen tietoisuuden, mielikuvituksen ja dialogisuuden, valossa. Romaanin kirjoitusprosessi herätti myös keskustelua ja kysymyksiä. Esiin nousivat esimerkiksi omaan tekstiin kohdistuva tutkijan katse sekä kirjallisuudentutkijan paineet kirjoittaa hyvää kaunokirjallisuutta.

Lukijoiden ja teosten vuoropuhelua

Päivi Kososen esitelmän aiheena oli luova ja hoitava lukeminen osana kirjallisuusterapeuttista lähestymistapaa ja lukemistyötä. Luovaan lukemiseen liittyy ajatus lukemisprosessiin aktiivisuudesta ja elämyksellisyydestä. Hoitavasta lukemisesta puhutaan, kun hyödynnetään lukemisen hyvinvointia lisääviä vaikutuksia ja työstetään niitä esimerkiksi yhteisissä keskusteluissa. Yksi esimerkki tästä on kerronnallisen toimijuuden ajatukseen perustuva lukupiirimenetelmä, jossa kertomukset nähdään keskeisenä hyvinvointia tukevana voimavarana. Lukupiirimenetelmästä tehdään parhaillaan empiiristä tutkimusta. Kosonen on vastikään myös toimittanut yhdessä Juhani Ihanuksen kanssa artikkelikokoelman Hoitava lukeminen. Teoreettisia ja käytännöllisiä näkökulmia lukemistyöhön (Vastapaino 2022).

Pirjo Hiidenmaa käsitteli omassa esitelmässään hankkeemme Kirjat elämässäni -kyselyn vastauksista ilmenneitä tapoja lukea tietokirjallisuutta. Tietokirjallisuudessa lukijoille tärkeitä asioita olivat muun muassa kieli, aihe, laji, materiaalisuus, kirjailija sekä se, että teos muodostaa ”tekstiksi tehdyn kulttuurituotteen”. Sillä oli merkitystä, millaista lukijaa kohti tekstissä suuntaudutaan, ja toisaalta myös sillä, mistä lähtökohdista lukija itse suuntautuu tekstiin. Tietokirjallisuuden lukemisen taustalla ovat moninaiset kiinnostuksen kohteet niin varsinaisen lukuharrastuksen kuin esimerkiksi ammattitaitoa ylläpitävän lukemisen piirissä.

Roosa Suomalainen tarkasteli esitelmässään merkittävien lukukokemusten kuvauksissa kielen avulla tapahtuvaa diskursiivista todellistamista. Niin ikään Kirjat elämässäni -kyselyn avovastauksista koostuvan empiirisen aineiston analyysin avulla pyrittiin valottamaan kirjallisen teoksen ja sen lukukokemuksen välistä suhdetta. Todellistamista käsiteltiin lukijakeskeisenä merkityksellistämisen tapana, jossa kertomuksellisuuden tiedostava analyyttinen tulkinta luetusta teoksesta yhdistyy lukemisen kokemuksellisuuteen – sen kytkemiseen juuri lukijan lähtökohdista merkityksellisiin kontekstuaalisiin tekijöihin kuten aikaan, paikkaan, affekteihin tai toisiin teksteihin.

Ilona Lindh käsitteli esitelmässään kirjallisia matkoja ja tapoja laajentaa lukukokemusta todellisiin paikkoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi romaanin tai tietokirjan tapahtumapaikat, kirjailijan kotimuseot tai muistomerkit sekä yleisesti kirjaharrastukseen liittyvät paikat, kuten kirjastot ja kirjakaupat. Joskus matkakohde valikoituu kirjan mukaan, joskus kirja kohteen mukaan. Kirjallinen matkailu voi syventää lukuharrastusta ja vahvistaa lukijaidentiteettiä. Samalla se on perinteikäs matkailun muoto, joka kytkeytyy vahvasti vapaa-ajan matkailun historiaan.

Pirjo Hiidenmaa veti seminaarin osallistujille myös pienimuotoisen työpajan, jossa pohdittiin erilaisia tapoja nimetä ja kuvata kirjallisia teoksia. Keskustelun sytykkeenä toimivat nimitykset, jotka oli asetettu jatkumoksi fiktiosta faktaan, romaanista asiakeskeiseen tietokirjaan. Keskustelussa tarkasteltiin erityisesti vanhoja ja uusia nimityksiä todellisuuden ja fiktion rajalle sijoittuville tai niillä leikitteleville kirjallisille teoksille. Näitä olivat esimerkiksi autofiktio, avainromaani, fiktiivinen elämäkerta, biofiktio ja tunnustuskirjallisuus. Keskustelijat nostivat esille muun muassa nimitysten historiallisia muutoksia: jotakin jo aktiivisesta käytöstä jäänyttä ja uutena tulokkaana kirjallisuuskeskusteluun saapunutta nimitystä voitaisiin kenties käyttää samasta teoksesta. Osallistujat pohtivat myös, muuttuuko kirjallisuus todellisuudessa yhtä nopeasti kuin sille kehitetyt nimitykset, millaisia uusia nimityksiä ylipäänsä tarvitaan sekä mikä niiden merkitys on yhtäältä lukijoiden ja toisaalta esimerkiksi kirjamyynnin näkökulmasta.

Muuttuva lukijuus -hanke kiittää sydämellisesti sekä kaikkia seminaarin esitelmöijiä että aktiivista yleisöä, joka esitti hyviä kysymyksiä!

Muuttuva lukijuus -hanke ja sen tutkimukset ovat keväällä olleet esillä sekä kirjallisuuden- että kielentutkimuksen konferensseissa, ja kesällä ja syksyllä konferenssimatkat jatkuvat. Sitä ennen kuitenkin suunnitellaan kesälukemista ja lomailua.

Kirjallisuudentutkimuksen päivät järjestettiin tänä vuonna Tampereen yliopistossa 12.–13.5. Päivien teemana oli kirjallisuudentutkimuksen merkitykset. Roosa ja Ilona olivat paikalla esittelemässä Muuttuva lukijuus -hanketta ja osahankkeidemme alustavia tuloksia. Lisääntynyt lukijalähtöinen tutkimus nousi esiin myös Olli Löytyn pääpuheessa, jossa käsiteltiin kirjallisuudentutkimuksen yhteiskunnallisuutta ja tutkimuskentän painopisteiden muutoksia. Pääsimme myös seuraamaan kirjailijan ja lukijoiden kohtaamista Tampereen pääkirjasto Metsossa, jossa kirjallisuudentutkija, kustannuspäällikkö Päivi Koivisto haastatteli kirjailija Pirkko Saisiota erityisesti romaanista Passio mutta myös muusta tuotannosta.

Lukemistutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen yhtymäkohtia aikoo Ilona etsiä myös matkakirjallisuuden tutkimukseen keskittyvässä Borders & Crossings -konferenssissa, joka järjestetään heinäkuussa Tartossa.

Tampereelta Roosan matka jatkui vielä Turun yliopistolle Kielitieteen päiville, joiden teemana oli tänä vuonna Kontaktit, korpukset ja variaatio. Kielitieteeseen hankkeemme tutkimuksia kytkevät erityisesti diskurssintutkimuksen näkökulmat, joiden avulla voidaan tarkastella lukemista sanoittavaa kielellistä toimintaa. Roosan konferenssiesitelmän aiheena olivatkin kirjallisen maun diskurssit osana lukijoiden omakuvaa. Lisäksi ohjelmassa oli Kielitieteen päivien plenaristeihin kuuluneen Bodo Winterin (Birminghamin yliopisto) vetämä datavisualisoinnin työpaja.

Syyskuussa tiedossa on Lundin yliopistossa järjestettävä taiteensosiologian konferenssi, jossa teemana on Arts in Movement. Muuttuva lukijuus -hanke osallistuu konferenssiin kahdella esitemällä. Tarkastelemme niissä lukijaa osana yhteisöjä ja yhteiskuntaa sekä lukemista arjen käytänteinä ja valintoina.

Roosan esitelmässä korostuu, miten lukija on kokonainen ihminen, jonka muuttuvien elämäntilanteiden mukana lukeminen kulkee ja muovautuu. Esitelmässä syvennytään kokemuksiin lukemisen tilapäisistä katkoksista elämän aikana sekä palaamisesta tauon jälkeen takaisin kirjojen pariin.

Maarian ja Ilonan esitelmän aiheena on vertaissuosittelun merkitys osana lukemisen kulttuuria. Olemme kiinnostuneita ammattilaisten ja harrastajien muodostamista verkostoista, joissa suositukset liikkuvat ja voivat vaikuttaa tiettyjen kirjojen elämänkaareen. Tarkastelemme erityisesti niitä kirjoja, joita Kirjat elämässäni -kyselymme vastaajat kertoivat suositelleensa viimeksi.

Hankkeen tutkijoiden kesälukusuunnitelmat

Ennen syksyä vietämme kuitenkin kesälomaa, ja lomalla luetaan tietysti myös kirjoja. Pirjo aikoo lukea Mikko Lahtisen esseekokoelman Vastapaino – 40 esseetä kirjahistoriasta. ”Taidan jatkaa myös kesken jäänyttä Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjaa. Olen menossa osassa 4.”

Roosan kesälukemistossa on muutamia täsmävalintoja mutta myös tilaa lukea rennosti sitä, mikä milloinkin sattuu innostamaan: ”Aion lukea ainakin Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä, Ann-Helén Laestadiuksen Varkauden ja Iida Sofia Hirvosen Radalla. Haluan myös vihdoin tarttua Piia Leinon tulevaisuuden Suomeen sijoittuviin scifiteoksiin Taivas, Yliaika ja Lakipiste. Kuuntelen äänikirjoja mieluiten juoksulenkeillä, ja kuulokkeisiin laitan pyörimään tiivistunnelmaisten dekkareiden ja juoniromaanien lisäksi ainakin äänikirjaksi varta vasten kirjoitetun Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot. Lapsuudenkodin kirjahyllystä on myös lomalla aina hyvä lukea uudelleen jokin Kaari Utrion kirjoista.”

Maaria on jo aloittanut kesälukemisen parissa: ”Varaslähdön kesään tein lukemalla vastaajiemme useimmin suositteleman teoksen, Juhani Karilan teoksen Pienen hauen pyydystys. Parhaillaan luen aivan lumoutuneena Elizabeth Gilbertin kirjaa Tämä kokonainen maailmani. Romaani kertoo kasvitieteilijä Alma Whittakerista 1800-luvun Philadelphiassa. Päähenkilö on fiktiivinen hahmo, joka on saanut inspiraationsa aikakauden tiedenaisista. Sen jälkeen tartun Maggie O’Farrellin romaaniin Hamnet. Se taas kertoo William Shakespearen 11-vuotiaana kuolleesta  pojasta. Sittemmin toivon ehtiväni lukea myös Maggie Nelsonin teoksen Argonautit.”

Ilonan kesälomalistalla on ainakin Sally Salmisen omaelämäkerrallinen teos Aikani Amerikassa. Se kertoo Salmisen ajasta kotiapulaisena 1930-luvun New Yorkissa. ”Lisäksi suunnittelen lukumatkaa Tanja Tiekson Fantasman parissa. Se vaikuttaa kiehtovalta yhdistelmältä esseetä ja matkakuvausta Euroopan rautateiltä. Mökkireissulle otan mukaan Andrea Camillerin viimeisen Montalbano-dekkarin, Riccardinon, joka vie Sisilian maisemiin, ja äänikirjaksi olen kaavaillut Maarian kehumaa Elizabeth Gilbertin romaania.”

Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkijat toivottavat kaikille hyvää kirjakesää!

Muuttuva lukijuus -hankkeen ensimmäinen toimintavuosi 2021 on pian päättymässä. Kuluneiden syksyn ja talven aikana olemme saaneet vireille ensimmäiset tutkimuksemme liki tuhat vastausta keränneen Kirjat elämässäni -kyselyn pohjalta. Kyselyaineiston avulla työstämme tällä hetkellä analyysejä muun muassa äänikirjojen kuuntelemisesta, tieto- ja kaunokirjallisuuden lukemisesta sekä lukijuuskäsityksistä.

Tähänastisiin tuloksiin sekä saman aihepiirin parissa työskentelevien tutkijakollegoidemme analyyseihin voi tutustua lukemistutkimuksen seminaarissa perjantaina 4.2.2022 klo 12.15‒16.15 Zoomissa. Seminaari keskittyy lukuharrastuksen ja lukemisen tapojen tutkimukseen. Ohjelma sisältää kymmenen esitelmää, jotka käsittelevät lukemisen tutkimuksen eri alueita, aineistoja ja menetelmiä. Aiheet muodostavat laajan kirjon lukuharrastuksen yhteisöllisyydestä lukemisdiskursseihin ja -kulttuureihin sekä historiallisesta että nykypäivän perspektiivistä.

Tiedotamme seminaarin ohjelmasta tarkemmin alkuvuodesta 2022. Olette lämpimästi tervetulleita kuulemaan ja keskustelemaan lukemisen tutkimuksen tuulista seminaariimme ensi vuoden puolella.

Toivotamme joulun lukurauhaa ja onnea uuteen vuoteen!

Elo-syyskuussa 2021 toteuttamamme Kirjat elämässäni -kysely tavoitti kaikkiaan 955 lukijaa kertomaan lukutottumuksistaan ja lukemisen ja kirjojen merkityksestä elämässään. Kyselyn vastauksista muodostuu ainutlaatuinen, mielenkiintoinen ja ajankohtainen aineisto Muuttuva lukijuus -hankkeen käyttöön, ja sormemme syyhyävät jo päästä käsiksi sen syvempään analyysiin.

Kirjat elämässäni -kyselyn 955 vastaajasta noin 84 % oli naisia, noin 13 % miehiä, noin 1 % muita ja loput eivät vastanneet kysymykseen. Ahkerimmin kyselyyn vastasivat 35–44-vuotiaat (24,1 %), 45–54-vuotiaat (22,3 %) ja 55–64-vuotiaat (21,6 %). Kyselyymme toivoimme vastauksia henkilöiltä, joille ”kirjojen lukeminen on osa elämää”, ja toiveemme toden totta tuli kuulluksi: noin 86 % vastaajista kertoo lukevansa joka päivä edes vähän.

Lomakkeen kysymyksessä 8.3. pyysimme vastaajia luonnehtimaan itseään lukijoina. Näiden vastausten perusteella kyselymme näyttää tavoittaneen valtavan määrän lukijoita, jotka lukevat mieluusti ja joille kirjat ovat intohimo, nautinto ja suuri ilon lähde. Tämä joukko on kuitenkin muun muassa lukemisen tavoiltaan ja mieltymyksiltään kaikkea muuta kuin yhtenäinen, ja olikin ilo huomata, miten viitseliäästi, monipuolisesti ja havainnollisesti monet ovat lukemistaan kuvailleet.

Vastauksissa toteutui myös toinen toiveemme: kyselyymme eivät tarttuneet ainoastaan vannoutuneet lukutoukat, vaan saimme jonkin verran vastauksia myös sellaisilta henkilöiltä, joille lukeminen on satunnainen tai kausittainen harrastus muiden joukossa tai jotka kokevat itsensä ”keskivertolukijoiksi”.

Vastaukset ovat kysymyksen vapaamuotoisuuden vuoksi sekä hyvin erimittaisia että kielellisiltä piirteiltään vaihtelevia. Osa vastauksista on pitkiä selostuksia, osa taas parin virkkeen mittaisia ja monet ytimekkäitä, yhdestä muutamaan sanaan. Alla on pikavilkaisu siihen, miten monella tavalla lukemista voi kuvailla.

Useimmiten toistuvat muun muassa sellaiset kuvaukset kuin kaikkiruokainen, monipuolinen ja innostuja, ja lukuisat vastaajat kuvailevat lukemisen olevan heille elämäntapa tai kertovat olevansa himolukijoita, suurkuluttajia tai lukutoukkia. Harvalukuisempia, mutta vastauksista esiin nousevia kuvauksia ovat esimerkiksi mukavuudenhaluinen, vaihteleva, nörtti ja sekakäyttäjä.

Lukemista tarkastellaan monesta näkökulmasta

Kuten jo etukäteenkin olettaa sopi, vastaajilla on lukemiselleen eri tapoja, tavoitteita ja merkityksiä. Usein toistuvat kuvaukset siitä, miten lukeminen punoutuu kiinteäksi osaksi elämää: ”En voisi kuvitella elämää ilman kirjoja ja lukemista”, ”Luen paljon”, tai jopa ”jatkuvasti” tai ”koko ajan”. Moni vastaaja toteaa lukemisen olevan osa itseään, omaa elämäänsä tai identiteettiään.

Omaa lukijuutta lähestytään myös monista muista näkökulmista, ja vastaajat mainitsevat niistä yleensä useita. Vastauksissa viitataan esimerkiksi lukemisen määrään, intensiteettiin ja nopeuteen. Eräs vastaaja mainitsee lukevansa noin 8 kirjaa vuodessa, toinen taas 250 kirjaa. Yksi kertoo lukevansa puoli tuntia päivässä, toinen kuvailee viikonloppua, jolloin on tuskin poistunut kirjan ääreltä. Monet ilmoittavat olevansa aktiivisia tai ahkeria lukijoita, ja samoin monet kokevat lukevansa nopeasti.

Lukemisen tavoista nousevat esille muun muassa keskittyminen, uppoutuminen, ahmiminen ja nautiskeleminen. Jotkut kuvaavat lukemistaan eläytyväksi, jotkut heittäytyväksi, eräs hartaaksi. Tavoitteikseen lukijat mainitsevat esimerkiksi oppimisen, sivistymisen, viihtymisen ja elämyksellisyyden.

Jotkut vastaajat painottavat lukemisen yhteyttä muuhun elämään, kuten perhearkeen, työhön tai rutiineihin. Kirjoja luetaan lapsille ääneen, ammatillista kehitystä varten tai ennen nukahtamista. Myös lukukokemusten jakaminen nousee vastauksissa esille: yksi ”tahtoo vähän väliä höpistä jostain lukemastaan”, osa jakaa lukukokemuksia sosiaalisessa mediassa tai osallistuu lukupiiriin, ja mukana on myös yksinäinen susi, joka kertoo, miten ” – – kirjat ja niiden maailmat ovat yksityistä aikaani, jonne muilla ei ole asiaa”.

Uskollisia fanittajia, itsekriittisiä lukijoita ja oman tiensä kulkijoita

Kirjamaku on monelle tärkeä oman lukijuuden kuvauksessa. Kaikkiruokaisten ja laaja-alaisten ahmattien lisäksi joukossa on runsaasti lukijoita, jotka kuvaavat itseään kriittisiksi, valikoiviksi ja laatutietoisiksi. Mukana on myös genre- ja kirjailijauskollisia vastaajia, jotka tuntevat makunsa ja pitäytyvät erään vastaajan sanoin ”herkästi herkuissaan”. Omaa kirjamakua kuvataan ja rajataan eri tavoin. Joukossa oli dekkarifaneja, korkeakirjallisuuteen ja klassikoihin keskittyviä, kevyttä viihdettä suosivia, yhteen aihepiiriin tai kirjailijaan kerrallaan perehtyviä sekä esimerkiksi vastaaja, joka lukee dekkareita vain, jos kirjoittaja on nainen. Vastaajista löytyy myös erilaisten asioiden karttajia; yksi ei lue lainkaan scifiä, toinen sulkee pois jonkin tietyn kirjailijan, kolmas mangan. Vastauksissa yksittäiset lukijat välttelevät myös muun muassa Finlandia-palkittuja teoksia, sotakirjoja, ”hömppää” ja harlekiiniromaaneja.

Kirjamieltymyksistä puhuttaessa ovat läsnä usein lukemiseen liittyvät normit ja odotukset, joihin omaa lukemista myös peilataan. Jotkut vastaajista kokevat olevansa ”kaavoihinsa kangistuneita” tai muutoin tyytymättömiä omaan lukemiseensa: ”[V]oisin olla parempi lukija. Olen tyytymätön itseeni etten ole saanut nuorena luettua klassikoita kuin vain joitakin.” Eräs vastaaja kertoo, että ei voisi julkisesti tunnustaa kirjamieltymyksiään, ”koska en kuulemma olisi järkevä aikuinen, jos tollaista lukee.” Toisaalta monet vastaajat irtisanoutuvat tietoisesti kirjoja koskevista ennakkoluuloista, kertovat olevansa kaikesta huolimatta rentoja lukijoita ja lukevansa ”omien kiinnostuksen kohteiden eikä esimerkiksi klassikkostatuksen mukaan”. Muiden asettamat raamit ja odotukset hylkää muun muassa vastaaja, joka kuvailee itseään lukijana seuraavasti: “Satunnainen, poukkoileva, kaoottinen, anarkistinen. Joistain kirjoista luen vain pätkiä keskeltä, joistain viimeisen luvun ennen ensimmäistä.”

Omaa lukijuutta kuvataan myös ajallisessa perspektiivissä: vastauksessa saatetaan palata lapsuuden lukutottumuksiin tai lukemisen kerrotaan ajan myötä hiipuneen tai muuttuneen. Seuraavassa esimerkissä molemmat näkökulmat yhdistyvät: ”[L]uin lapsena ja nuorena todella paljon vapaaehtoisesti, nyt vain niitä teoksia, joilla näen arvoa tai merkitystä opettajan työssä.”

Kyselyn vastaajista löytyy niin kielifriikki kuin kielikikkailujen kaihtajakin. Lisäksi vastaajat kertovat mieltymyksistään kirjoihin esineinä: niitä hypistellään, hamstrataan ja ostetaan puolisolta salaa. Osa taas kertoo mieltyneensä tiettyihin kirjaformaatteihin, kuten äänikirjoihin.

Lukijoita monissa höyhenissä

Kyselyn vastausten perusteella piirtyy kuva lukemisesta hyvin moninaisena ilmiönä. Lukuharrastus mielletään useissa vastauksissa saumattomaksi osaksi elämää, ja sitä kuvataan yhteydessä omaan persoonaan, jopa kehoon: ”Lukeminen on yksi ruumiinjäsenistäni”. Äärimmillään jotkut vastaajat puhuvat riippuvuudesta, pakonomaisuudesta ja maanisuudesta.

Toisaalta vastauksissa kuvataan myös vaihtelevampia, ambivalentimpia, löyhempiä ja vähemmän kokonaisvaltaisia suhteita lukemiseen, ja oman lukijuuden sisällä nähdään ristiriitaisiakin piirteitä: ”Luen paljon, mutta lähinnä viihtyäkseni”, ”Hidas mutta ahkera”, ”Lukemista rakastava mutta siihen liian vakavasti suhtautuva”.

Lukijaluonnehdinnoissa näkyvät sekä konventionaaliset että omintakeiset tavat puhua lukemisesta: kysely on tavoittanut niin perinteisen lukutoukkatyypin kuin lukuharakan, moniottelijan, kirjasomettajan, hätähousun kuin kirjoilla surffaajankin.

Me Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkijat kiitämme sydämellisesti jokaista vastaajaa, joka on lahjoittanut aikaansa kyselyymme ja jakanut kanssamme ajatuksiaan lukemisesta ja sen merkityksistä. Kerromme hankkeen etenemisestä ja tuloksista muun muassa tällä sivustolla.

Millaisia elämyksiä, muistoja ja tapoja kirjojen lukemiseen liittyy? Mikä tekee miellyttävän äänikirjan, mikä tietokirjoissa kiehtoo? Miksi lukeminen tökkii ja mikä saa etsiytymään kirjojen pariin vuosi tai vuosikymmen toisensa jälkeen? Me Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkijat kutsumme kaikenlaisia lukijoita vastaamaan Kirjat elämässäni -kyselyymme saadaksemme vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin.

Haluamme kyselyn avulla päästä monenlaisten lukutapojen ja lukemisen muotojen äärelle sekä kuulemaan ajatuksia erilaisilta lukijoilta. Kysely koskee niin painettuja kirjoja, e-kirjoja kuin äänikirjojakin. Voit lukea mitä vain sarjakuvista opaskirjoihin ja dekkareista aforismeihin; lukemisesi voi olla päivittäistä, puuskittaista tai satunnaista. Kaikki ajatukset lukemisesta ja sen merkityksistä ovat tervetulleita!

Kyselyyn vastaaminen kestää noin 20–60 minuuttia riippuen siitä, kuinka laajoja vastauksia kirjoitat. Vastausaikaa on 12.9.2021 asti, ja vastata voivat yli 15-vuotiaat henkilöt. Emme kerää vastaajien henkilötietoja, ja vastaukset arkistoidaan tutkimuskäyttöön.

Kyselyyn pääsee vastaamaan tästä.  (HUOM! Kysymyksen 2.5. vaihtoehtoista on viimeisessä editointivaiheessa jäänyt pois dekkarit/rikos/jännitys. Voit käyttää vaihtoehtoa ”muu” tämän valintaan tai mainita asiasta avovastauksessa 2.9. saman osion lopuksi. Pahoittelemme kömmähdystä!)

 Muuttuva lukijuus -hankkeeseen voi tutustua tarkemmin täällä.

Ajastasi ja osallistumisestasi lämpimästi kiittäen,

Hankkeen tutkijat Pirjo Hiidenmaa, Ilona Lindh ja Roosa Suomalainen