Helmiseminaari toi yhteen lukemisesta ja lukemistutkimuksesta kiinnostuneita

Muuttuva lukijuus -hanke järjesti helmikuun alussa etäseminaarin, jonka esitelmissä käsiteltiin ajankohtaista lukemistutkimusta. Kaikki seminaarin puhujat ovat mukana tekeillä olevassa kirjassa, johon on tulossa tutkimus- ja katsausartikkeleita lukemisesta ja lukutaidosta. Yleisöäkin seminaari kiinnosti: linjoilla oli noin 100–120 seuraajaa pitkin perjantai-iltapäivää.

Seminaari osui keskelle käynnissä olevaa julkista keskustelua lukutaidosta ja lukemisen tärkeydestä. Silvia Hosseinin alkuvuodesta Helsingin Sanomissa julkaiseman poleemisen esseen jälkeen on tuotu esiin huolta lukutaidon heikkenemisestä, lukemisen opettamisen vaikeuksista sekä toisaalta ratkaisuehdotuksia ja kaikkea sitä, mitä lukutaidon hyväksi tehdään jo nyt. Lukutaito onkin asia, joka koskettaa koko yhteiskuntaa, kuten professori Pirjo Hiidenmaa totesi seminaarin avauspuheenvuorossaan:

”Lukeminen ei ole vain yksilöiden asia. Lukeminen ja lukutaito ovat vahvasti myös yhteisön ja yhteiskunnan asia: pääsy kirjallisuuteen, tietoon, mahdollisuus kehittää itseään ja kyky valikoida ja suodattaa lukemaansa on nostettu erityisen tärkeäksi keskusteltaessa demokratiasta ja tasa-arvosta, kyvystä tuntea empatiaa ja ymmärtää muiden asemaa. Fake news -aikana nämä ominaisuudet ovat korostuneet.”

Myös alati uudistuvat jakelukanavat, teknologiat ja mediat muuttavat ja monimuotoistavat lukemista ja asettavat sille uusia vaatimuksia. Toisaalta lukeminen merkitsee, Pirjo Hiidenmaata edelleen lainaten, yhä esimerkiksi ”itsensä kehittämistä, elämysten hankintaa, maailmankuvan rakentamista, taidenautintoa, tiedon hankintaa, aikalaiskuvan rakentamista ja siihen osallistumista, elämänhallintaa ja emansipaatiota.”

Lukemisen moninaiset piirteet näkyvät myös lukemistutkimuksen kentällä elinvoimaisuutena ja monitieteisyytenä. Tutkimusaloista kirjallisuudentutkimus, kielentutkimus, kasvatustieteet, sosiologia ja psykologia olivat Helmiseminaarissakin läsnä.

Lukeminen yhteisöllisenä toimintana

Avauspuheenvuoron jälkeen ensimmäinen esitelmöijä oli tiedekasvatusverkoston johtaja, dosentti Maaria Linko, joka on tutkinut suomalaisten lukemista jo 1980-luvulla ja on mukana myös Muuttuva lukijuus -hankkeessa osana omaa työtään. Seminaarissa hän puhui kirjabloggareita koskevasta tutkimuksestaan. Kirjabloggareiden toiminta näyttäytyy sekä kulttuurin kuluttamisena että tuottamisena. Blogin ylläpidossa keskeistä on itsensä toteuttaminen, joka kuitenkin kietoutuu vahvasti yhteisöllisyyteen. Bloggareiden keskinäinen yhteisöllisyys on yksi keskeisistä motivaation ylläpitäjistä muun muassa lukuilon jakamisen lisäksi.

Professori Riikka Rossi tarkasteli yhteisöllisyyden mahdollisuuksia kirjallisuuden empaattisten vaikutuksen osalta. Hän esitteli empiiristä lukupiiritutkimusta, joka on osatutkimus Koneen säätiön rahoittamassa Naapuridialogien affektiiviset lähtökohdat -hankkeessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin lukupiirissä käydyn keskustelun merkitystä neljän kaunokirjallisen teoksen herättämien tunteiden käsittelyssä. Videoitujen keskustelujen analyysissä on hyödynnetty keskusteluanalyysiä, eletutkimusta ja kirjallisuustiedettä. Tutkimus osoittaa muun muassa sen, että lukiessa syntyvät spontaanit tunnereaktiot voivat edelleen kehittyä ja muuttua tulkintayhteisössä. Myös kehollisella vuorovaikutuksella on merkitystä. 

Väitöskirjatutkija Lotta-Sofia La Rosan esitelmä käsitteli nuorten lukumotivaatiota sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa 15-vuotiaiden parissa osoittaa, että lukemisen tuen ja lukuyhteisön puute selittää pitkälti vähäistä lukemista. Lukeminen koetaan yksilökeskeiseksi tekemiseksi. Kuitenkin ne nuoret, jotka lukevat, ovat saaneet lukukipinän nimenomaan sosiaalisten kohtaamisten ja vuorovaikutuksen kautta. Lukemista vahvistavalla yhteisöllä on siis keskeinen rooli myönteisen asennoitumisen syntymisessä.

Ensimmäisen session lopuksi oli vuorossa yliopistonlehtori, dosentti Sara Sintonen. Esitelmän toinen tekijä väitöskirjatutkija Alexandra Nordström oli samaan aikaan toisaalla luennoimassa. Tässä esitelmässä lukutaitokäsityksiä pohdittiin suhteessa posthumanistiseen lapsikäsitykseen ja suunnattiin kohti ihmistä laajempia näkökulmia kasvatuksen kysymyksenä. Ymmärtämällä lukutaito eläviksi lukutaidoiksi voidaan painottaa lukemista liikkeessä olevana tapahtumana, joka on aktiivista ja osallistavaa. 

Talonpoikaisen kansan haasteista 2020-luvun lainausdataan

”Walkoinen pelto, musta kaswu
se leikkaa, joka taitaa?” 

(Lukeminen)

Suomen kansan arwoituksia. Kirjaksi koonnut Elias Lönnrot (1844)

Seminaarin toinen osio yhdisti lukemisen historiaa ja nykypäivää. Dosentti Anna Kuisminin esitelmän aiheena oli talonpoikainen kansa ja lukemisen haasteet 1800-luvun Suomessa. Kuismin on tutkinut lukemisen kuvauksia muun muassa ns. kansankirjailijoiden kertomuksissa ja itseoppineiden kansanihmisten muistelmissa. Haasteita lukemiselle loivat tuona aikana vaativat olosuhteet, kuten talvella valon ja kesällä ajan puute, yleinen kielteinen asennoituminen lukemista kohtaan sekä kirjojen vähäinen saatavuus. 

Lukemisen haasteet ja asenteet olivat esillä myös yliopistonlehtoreiden Maija Saviniemen ja Minna Sääskilahden esitelmässä, joka käsitteli lukemisen diskursseja Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa. He analysoivat lingvistisen diskurssianalyysin keinoin sitä, miten Päätalon teossarja avaa näkymiä 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten lukemiskulttuuriin ja miten se kuvaa yksilön kasvua lukijaksi. Lukeminen näyttäytyy muun muassa turhuutena tai syntinä ja vahvasti sukupuolitettuna toimintana. Toisaalta se on myös elämyksellistä ja sosiaalista toimintaa. Sarjasta piirtyvissä diskursseissa on nähtävissä kiinnostavia yhteyksiä myös nykypäivän keskusteluihin ja tutkimukseen.

Dosentti Kati Launiksen esitelmässä tarkasteltiin nykypäivän naisten lukemiskulttuuria Vantaan kaupunginkirjaston lainausdataan pohjautuvan analyysin perusteella. Tutkimus on tehty Suomen Akatemian rahoittamassa LibDat-hankkeessa (2017–2021). Laajan, 15 kuukauden aikana kerätyn, lainausdatan perusteella voitiin muun muassa nähdä, että suosiossa ovat tietyt naiskirjailijoiden kirjoittamat viihdesarjat. Lainaamiselle on ylipäänsä tyypillistä sarjamaisuus: luetaan samaa kirjailijaa, samaa sarjaa. Suosituinta on uusin kirjallisuus, ja median nostot sekä kritiikin ja palkintojen vaikutukset näkyvät lainauksissa.  

Kirjat elämässäni -kyselyn alustavia tuloksia

Seminaarin viimeisessä osiossa keskityttiin Muuttuva lukijuus -hankkeen aineistoon ja alustaviin tutkimustuloksiin. Hankkeen johtaja Pirjo Hiidenmaa esitteli vastaajien näkemyksiä tieto- ja kaunokirjallisuuden lukemisesta. Monet kyselyyn vastanneista näkivät lukuharrastuksen ennen kaikkea kaunokirjallisuuden lukemisena, mutta silti 70 % heistä osasi mainita suosikkilajinsa tietokirjallisuudesta ja 85 % vastaajista kuvasi tietokirjallisuudessa arvostamiaan piirteitä. Suosituimpia tietokirjoja ovat elämäkerralliset ja muistelmalliset teokset. Arvostettuja piirteitä puolestaan ovat muun muassa ajankohtaisuus, kiinnostava näkökulma, luotettavuus sekä mahdollisuus oppia uutta.

Väitöskirjatutkija Roosa Suomalainen esitteli osatutkimustaan, jossa hän tarkastelee lukijuuteen liittyviä käsityksiä sekä kriittisen että positiivisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysi osoittaa, että kyselyyn vastanneiden keskuudessa on varsin yhtenäinen käsitys siitä, että hyvä lukeminen on omistautunutta, strukturoitua ja sinnikästä. Lukijat voivat silti tietoisesti valita normeja rikkovan, haastavan tai leikittelevän lukutavan, jolloin lukijuuden diskurssien sisälle muodostuu erilaisia valta- ja vastadiskursseja. Vastauksista näkyy lukemista harrastavien itsereflektiivisyys ja tietoisuus lukemiskulttuurien normeista.

Hankkeen kolmas tutkija Ilona Lindh tarkasteli esitelmässään äänikirjoja osana lukuharrastusta. Äänikirja näyttäytyy kyselyssä varteenotettavana vaihtoehtona, formaattina, joka valitaan tietyissä tilanteissa. Äänikirja on hyvää seuraa esimerkiksi automatkoilla, kävelylenkeillä tai pihatöitä tehdessä. Useimmin mainittu kielteinen piirre oli kokemus siitä, että äänikirjan kuunteluun on vaikea keskittyä tai kuultua on vaikea omaksua. Osa kuvasikin sitä, miten äänikirjan kuuntelua oli pitänyt opetella. Formaatin valintaan vaikuttavat vastaajan käsitykset kirjallisuudesta sekä lukemiselle asetetut tavoitteet ja toiveet.

Helmiseminaarista perinne

Seminaarin järjestäjien saamat palautteet ovat olleet kauttaaltaan myönteisiä ja tavoitteena onkin järjestää seuraava seminaari helmikuussa 2023. Toivottavasti silloin voimme jo olla samassa tilassa ja rupatella tauolla vaikka kahvin ja runebergintorttujen äärellä. Toisaalta etäosallistumisen mahdollisuudestakaan ei ehkä kannata luopua, kun sen nyt osaamme.

Lukemisiin ja näkemisiin!

Lukemistutkimuksen Helmiseminaari 4.2.2022

Lukemistutkimuksen Helmiseminaari pidetään Runebergin päivän aattona, perjantaina 4.2.2022 klo 12.15‒16.15 Zoomissa. Seminaarissa kuullaan kymmenen esitelmää ja käydään keskustelua lukuharrastuksen ja lukemisen tapojen tutkimuksesta.

Helmiseminaariin voi ilmoittautua 28.1.2022 asti täällä. Seminaaria koskevissa kysymyksissä voi olla yhteydessä Roosa Suomalaiseen (roosa.suomalainen@helsinki.fi).

Lämpimästi tervetuloa!

Ohjelma 

12.15–12.30 Seminaarin avaus

12.30–12.45 Maaria Linko: Kirjabloggarit lukijayhteisönä ja lukemiskulttuurin ylläpitäjinä 

12.45–13.00 Riikka Rossi: Kaunokirjallisuuden lukeminen ja empatia

13.00–13.15 Lotta-Sofia La Rosa: Yksin tai yhdessä – lukeminen on silti sosiaalista toimintaa 

13.15–13.30 Sara Sintonen ja Alexandra Nordström: Ihmistä laajemmat näkökulmat lukemiseen  

13.30–14.00 Keskustelua esityksistä

 

14.00–14.15 Tauko

 

14.15–14.30 Anna Kuismin: Talonpoikainen kansa ja lukemisen haasteet 1800-luvun Suomessa 

14.30–14.45 Maija Saviniemi ja Minna Sääskilahti: Lukemisen diskurssit Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa  

14.45–15.00 Kati Launis: Digikatse naisten lukemiskulttuuriin: Vantaan kaupunginkirjaston lainausdatan tulkintaa

15.00–15.15 Keskustelua esityksistä

15.15–15.30 Pirjo Hiidenmaa: Tietoa vai kaunoa?

15.30–15.45 Roosa Suomalainen: Lukijuuden diskurssit: omakuva ja ideaalit  

15.45–16.00 Ilona Lindh: Äänikirjojen kuuntelu osana lukuharrastusta

16.00–16.15 Keskustelua esityksistä

Seminaarin päätös

Tervetuloa lukemistutkimuksen seminaariin helmikuussa 2022!

Muuttuva lukijuus -hankkeen ensimmäinen toimintavuosi 2021 on pian päättymässä. Kuluneiden syksyn ja talven aikana olemme saaneet vireille ensimmäiset tutkimuksemme liki tuhat vastausta keränneen Kirjat elämässäni -kyselyn pohjalta. Kyselyaineiston avulla työstämme tällä hetkellä analyysejä muun muassa äänikirjojen kuuntelemisesta, tieto- ja kaunokirjallisuuden lukemisesta sekä lukijuuskäsityksistä.

Tähänastisiin tuloksiin sekä saman aihepiirin parissa työskentelevien tutkijakollegoidemme analyyseihin voi tutustua lukemistutkimuksen seminaarissa perjantaina 4.2.2022 klo 12.15‒16.15 Zoomissa. Seminaari keskittyy lukuharrastuksen ja lukemisen tapojen tutkimukseen. Ohjelma sisältää kymmenen esitelmää, jotka käsittelevät lukemisen tutkimuksen eri alueita, aineistoja ja menetelmiä. Aiheet muodostavat laajan kirjon lukuharrastuksen yhteisöllisyydestä lukemisdiskursseihin ja -kulttuureihin sekä historiallisesta että nykypäivän perspektiivistä.

Tiedotamme seminaarin ohjelmasta tarkemmin alkuvuodesta 2022. Olette lämpimästi tervetulleita kuulemaan ja keskustelemaan lukemisen tutkimuksen tuulista seminaariimme ensi vuoden puolella.

Toivotamme joulun lukurauhaa ja onnea uuteen vuoteen!

Satunnainen ahmatti, hätähousu, kirjavouhottaja, lukuharakka — 955 lukijaa kertoi, mitä kirjat merkitsevät heille

Elo-syyskuussa 2021 toteuttamamme Kirjat elämässäni -kysely tavoitti kaikkiaan 955 lukijaa kertomaan lukutottumuksistaan ja lukemisen ja kirjojen merkityksestä elämässään. Kyselyn vastauksista muodostuu ainutlaatuinen, mielenkiintoinen ja ajankohtainen aineisto Muuttuva lukijuus -hankkeen käyttöön, ja sormemme syyhyävät jo päästä käsiksi sen syvempään analyysiin.

Kirjat elämässäni -kyselyn 955 vastaajasta noin 84 % oli naisia, noin 13 % miehiä, noin 1 % muita ja loput eivät vastanneet kysymykseen. Ahkerimmin kyselyyn vastasivat 35–44-vuotiaat (24,1 %), 45–54-vuotiaat (22,3 %) ja 55–64-vuotiaat (21,6 %). Kyselyymme toivoimme vastauksia henkilöiltä, joille ”kirjojen lukeminen on osa elämää”, ja toiveemme toden totta tuli kuulluksi: noin 86 % vastaajista kertoo lukevansa joka päivä edes vähän.

Lomakkeen kysymyksessä 8.3. pyysimme vastaajia luonnehtimaan itseään lukijoina. Näiden vastausten perusteella kyselymme näyttää tavoittaneen valtavan määrän lukijoita, jotka lukevat mieluusti ja joille kirjat ovat intohimo, nautinto ja suuri ilon lähde. Tämä joukko on kuitenkin muun muassa lukemisen tavoiltaan ja mieltymyksiltään kaikkea muuta kuin yhtenäinen, ja olikin ilo huomata, miten viitseliäästi, monipuolisesti ja havainnollisesti monet ovat lukemistaan kuvailleet.

Vastauksissa toteutui myös toinen toiveemme: kyselyymme eivät tarttuneet ainoastaan vannoutuneet lukutoukat, vaan saimme jonkin verran vastauksia myös sellaisilta henkilöiltä, joille lukeminen on satunnainen tai kausittainen harrastus muiden joukossa tai jotka kokevat itsensä ”keskivertolukijoiksi”.

Vastaukset ovat kysymyksen vapaamuotoisuuden vuoksi sekä hyvin erimittaisia että kielellisiltä piirteiltään vaihtelevia. Osa vastauksista on pitkiä selostuksia, osa taas parin virkkeen mittaisia ja monet ytimekkäitä, yhdestä muutamaan sanaan. Alla on pikavilkaisu siihen, miten monella tavalla lukemista voi kuvailla.

Useimmiten toistuvat muun muassa sellaiset kuvaukset kuin kaikkiruokainen, monipuolinen ja innostuja, ja lukuisat vastaajat kuvailevat lukemisen olevan heille elämäntapa tai kertovat olevansa himolukijoita, suurkuluttajia tai lukutoukkia. Harvalukuisempia, mutta vastauksista esiin nousevia kuvauksia ovat esimerkiksi mukavuudenhaluinen, vaihteleva, nörtti ja sekakäyttäjä.

Lukemista tarkastellaan monesta näkökulmasta

Kuten jo etukäteenkin olettaa sopi, vastaajilla on lukemiselleen eri tapoja, tavoitteita ja merkityksiä. Usein toistuvat kuvaukset siitä, miten lukeminen punoutuu kiinteäksi osaksi elämää: ”En voisi kuvitella elämää ilman kirjoja ja lukemista”, ”Luen paljon”, tai jopa ”jatkuvasti” tai ”koko ajan”. Moni vastaaja toteaa lukemisen olevan osa itseään, omaa elämäänsä tai identiteettiään.

Omaa lukijuutta lähestytään myös monista muista näkökulmista, ja vastaajat mainitsevat niistä yleensä useita. Vastauksissa viitataan esimerkiksi lukemisen määrään, intensiteettiin ja nopeuteen. Eräs vastaaja mainitsee lukevansa noin 8 kirjaa vuodessa, toinen taas 250 kirjaa. Yksi kertoo lukevansa puoli tuntia päivässä, toinen kuvailee viikonloppua, jolloin on tuskin poistunut kirjan ääreltä. Monet ilmoittavat olevansa aktiivisia tai ahkeria lukijoita, ja samoin monet kokevat lukevansa nopeasti.

Lukemisen tavoista nousevat esille muun muassa keskittyminen, uppoutuminen, ahmiminen ja nautiskeleminen. Jotkut kuvaavat lukemistaan eläytyväksi, jotkut heittäytyväksi, eräs hartaaksi. Tavoitteikseen lukijat mainitsevat esimerkiksi oppimisen, sivistymisen, viihtymisen ja elämyksellisyyden.

Jotkut vastaajat painottavat lukemisen yhteyttä muuhun elämään, kuten perhearkeen, työhön tai rutiineihin. Kirjoja luetaan lapsille ääneen, ammatillista kehitystä varten tai ennen nukahtamista. Myös lukukokemusten jakaminen nousee vastauksissa esille: yksi ”tahtoo vähän väliä höpistä jostain lukemastaan”, osa jakaa lukukokemuksia sosiaalisessa mediassa tai osallistuu lukupiiriin, ja mukana on myös yksinäinen susi, joka kertoo, miten ” – – kirjat ja niiden maailmat ovat yksityistä aikaani, jonne muilla ei ole asiaa”.

Uskollisia fanittajia, itsekriittisiä lukijoita ja oman tiensä kulkijoita

Kirjamaku on monelle tärkeä oman lukijuuden kuvauksessa. Kaikkiruokaisten ja laaja-alaisten ahmattien lisäksi joukossa on runsaasti lukijoita, jotka kuvaavat itseään kriittisiksi, valikoiviksi ja laatutietoisiksi. Mukana on myös genre- ja kirjailijauskollisia vastaajia, jotka tuntevat makunsa ja pitäytyvät erään vastaajan sanoin ”herkästi herkuissaan”. Omaa kirjamakua kuvataan ja rajataan eri tavoin. Joukossa oli dekkarifaneja, korkeakirjallisuuteen ja klassikoihin keskittyviä, kevyttä viihdettä suosivia, yhteen aihepiiriin tai kirjailijaan kerrallaan perehtyviä sekä esimerkiksi vastaaja, joka lukee dekkareita vain, jos kirjoittaja on nainen. Vastaajista löytyy myös erilaisten asioiden karttajia; yksi ei lue lainkaan scifiä, toinen sulkee pois jonkin tietyn kirjailijan, kolmas mangan. Vastauksissa yksittäiset lukijat välttelevät myös muun muassa Finlandia-palkittuja teoksia, sotakirjoja, ”hömppää” ja harlekiiniromaaneja.

Kirjamieltymyksistä puhuttaessa ovat läsnä usein lukemiseen liittyvät normit ja odotukset, joihin omaa lukemista myös peilataan. Jotkut vastaajista kokevat olevansa ”kaavoihinsa kangistuneita” tai muutoin tyytymättömiä omaan lukemiseensa: ”[V]oisin olla parempi lukija. Olen tyytymätön itseeni etten ole saanut nuorena luettua klassikoita kuin vain joitakin.” Eräs vastaaja kertoo, että ei voisi julkisesti tunnustaa kirjamieltymyksiään, ”koska en kuulemma olisi järkevä aikuinen, jos tollaista lukee.” Toisaalta monet vastaajat irtisanoutuvat tietoisesti kirjoja koskevista ennakkoluuloista, kertovat olevansa kaikesta huolimatta rentoja lukijoita ja lukevansa ”omien kiinnostuksen kohteiden eikä esimerkiksi klassikkostatuksen mukaan”. Muiden asettamat raamit ja odotukset hylkää muun muassa vastaaja, joka kuvailee itseään lukijana seuraavasti: “Satunnainen, poukkoileva, kaoottinen, anarkistinen. Joistain kirjoista luen vain pätkiä keskeltä, joistain viimeisen luvun ennen ensimmäistä.”

Omaa lukijuutta kuvataan myös ajallisessa perspektiivissä: vastauksessa saatetaan palata lapsuuden lukutottumuksiin tai lukemisen kerrotaan ajan myötä hiipuneen tai muuttuneen. Seuraavassa esimerkissä molemmat näkökulmat yhdistyvät: ”[L]uin lapsena ja nuorena todella paljon vapaaehtoisesti, nyt vain niitä teoksia, joilla näen arvoa tai merkitystä opettajan työssä.”

Kyselyn vastaajista löytyy niin kielifriikki kuin kielikikkailujen kaihtajakin. Lisäksi vastaajat kertovat mieltymyksistään kirjoihin esineinä: niitä hypistellään, hamstrataan ja ostetaan puolisolta salaa. Osa taas kertoo mieltyneensä tiettyihin kirjaformaatteihin, kuten äänikirjoihin.

Lukijoita monissa höyhenissä

Kyselyn vastausten perusteella piirtyy kuva lukemisesta hyvin moninaisena ilmiönä. Lukuharrastus mielletään useissa vastauksissa saumattomaksi osaksi elämää, ja sitä kuvataan yhteydessä omaan persoonaan, jopa kehoon: ”Lukeminen on yksi ruumiinjäsenistäni”. Äärimmillään jotkut vastaajat puhuvat riippuvuudesta, pakonomaisuudesta ja maanisuudesta.

Toisaalta vastauksissa kuvataan myös vaihtelevampia, ambivalentimpia, löyhempiä ja vähemmän kokonaisvaltaisia suhteita lukemiseen, ja oman lukijuuden sisällä nähdään ristiriitaisiakin piirteitä: ”Luen paljon, mutta lähinnä viihtyäkseni”, ”Hidas mutta ahkera”, ”Lukemista rakastava mutta siihen liian vakavasti suhtautuva”.

Lukijaluonnehdinnoissa näkyvät sekä konventionaaliset että omintakeiset tavat puhua lukemisesta: kysely on tavoittanut niin perinteisen lukutoukkatyypin kuin lukuharakan, moniottelijan, kirjasomettajan, hätähousun kuin kirjoilla surffaajankin.

Me Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkijat kiitämme sydämellisesti jokaista vastaajaa, joka on lahjoittanut aikaansa kyselyymme ja jakanut kanssamme ajatuksiaan lukemisesta ja sen merkityksistä. Kerromme hankkeen etenemisestä ja tuloksista muun muassa tällä sivustolla.

Vastaa Kirjat elämässäni -kyselyymme!

Millaisia elämyksiä, muistoja ja tapoja kirjojen lukemiseen liittyy? Mikä tekee miellyttävän äänikirjan, mikä tietokirjoissa kiehtoo? Miksi lukeminen tökkii ja mikä saa etsiytymään kirjojen pariin vuosi tai vuosikymmen toisensa jälkeen? Me Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkijat kutsumme kaikenlaisia lukijoita vastaamaan Kirjat elämässäni -kyselyymme saadaksemme vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin.

Haluamme kyselyn avulla päästä monenlaisten lukutapojen ja lukemisen muotojen äärelle sekä kuulemaan ajatuksia erilaisilta lukijoilta. Kysely koskee niin painettuja kirjoja, e-kirjoja kuin äänikirjojakin. Voit lukea mitä vain sarjakuvista opaskirjoihin ja dekkareista aforismeihin; lukemisesi voi olla päivittäistä, puuskittaista tai satunnaista. Kaikki ajatukset lukemisesta ja sen merkityksistä ovat tervetulleita!

Kyselyyn vastaaminen kestää noin 20–60 minuuttia riippuen siitä, kuinka laajoja vastauksia kirjoitat. Vastausaikaa on 12.9.2021 asti, ja vastata voivat yli 15-vuotiaat henkilöt. Emme kerää vastaajien henkilötietoja, ja vastaukset arkistoidaan tutkimuskäyttöön.

Kyselyyn pääsee vastaamaan tästä(HUOM! Kysymyksen 2.5. vaihtoehtoista on viimeisessä editointivaiheessa jäänyt pois dekkarit/rikos/jännitys. Voit käyttää vaihtoehtoa ”muu” tämän valintaan tai mainita asiasta avovastauksessa 2.9. saman osion lopuksi. Pahoittelemme kömmähdystä!)

 Muuttuva lukijuus -hankkeeseen voi tutustua tarkemmin täällä.

Ajastasi ja osallistumisestasi lämpimästi kiittäen,

Hankkeen tutkijat Pirjo Hiidenmaa, Ilona Lindh ja Roosa Suomalainen

Kirjoituskutsu lukemisen tutkijoille

Tutkitko jotakin lukemiseen liittyvää ilmiötä?

Kutsumme kirjoittajia vertaisarvioitavaan artikkelikokoelmaan, jossa esitellään ajankohtaisia lukemisen tutkimuksen näkökulmia ja alan mahdollisuuksia. Etsimme sekä empiiriseen tutkimukseen pohjautuvia artikkeleita että teoreettisia katsaus- tai näkökulma-artikkeleita. Kirjoitukset voivat sijoittua esimerkiksi kasvatustieteiden, käyttäytymistieteiden, sosiaalitieteiden, taiteentutkimuksen, kielentutkimuksen, kulttuurintutkimuksen tai mediatutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen.

Kirja osallistuu lukemisesta käytävään keskusteluun ja valottaa lukutaidon ja lukemisen kulttuurien moninaisuutta. Artikkelit voivat käsitellä niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin lukemista ja ne voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin aihepiireihin:

    • lukutaidon muodot
    • monilukutaito ja mediakulttuuri
    • lukemisen yhteisöllisyys
    • lukeminen itsekasvatuksena
    • lukeminen elämäntapana tai harrastuksena
    • työhön ja velvollisuuksiin liittyvä lukeminen
    • lukemisen muutokset joko yhteiskunnallisena ilmiönä tai yksilön elämänvaiheissa
    • lukemiseen kasvaminen
    • lukeminen varhaiskasvatuksessa ja koulussa
    • lukemisen haasteet
    • lukemisen ja lukutaidon merkitykset
    • lukemisen tulevaisuus

Kirjan toimittavat tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa, varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori, dosentti Sara Sintonen ja Muuttuva lukijuus -hankkeen tutkija Ilona Lindh.

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan aiemmin julkaisematonta suomenkielistä artikkelia kokoelmaan, pyydämme lähettämään noin 200 sanan laajuisen tiivistelmän 15.8.2021 mennessä osoitteeseen ilona.lindh@helsinki.fi.

Kokoelmaan hyväksytyille kirjoittajille ilmoitetaan 10.9.2021 mennessä. Artikkelit tulisi lähettää toimittajille 28.2.2022 mennessä. Valmiiden artikkelien laajuus on noin 7000 sanaa.

 

Parhain terveisin

Toimituskunta

Pirjo Hiidenmaa, HY, humanistinen tiedekunta

Sara Sintonen, HY, kasvatustieteellinen tiedekunta

Ilona Lindh, HY, humanistinen tiedekunta