Helsingin yliopisto
Kesälomat ovat jo monilla alkamassa, joten on aika kasata loman lukupinoa. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tänään (22.6.23) todetaan, Suomi aikoo jälleen lukea – ja niin aiomme myös me lukemisen tutkijat. Viimevuotiseen tapaan paljastamme loman lukusuunnitelmamme myös blogin lukijoille.
Muuttuva lukijuus -hankkeesta tuttujen Pirjon, Maarian, Roosan ja Ilonan lisäksi pyysimme lukulistat myös kahdelta yhteistyökumppaniltamme. Professori Timo Tossavainen Luulajan teknillisestä yliopistosta on tuonut hankkeeseen tilastotieteellistä asiantuntemusta ja kirjoittanut kanssamme tilastolliseen analyysiin pohjautuvan artikkelin. Hän on myös Suomen Tietokirjailijat ry:n hallituksen puheenjohtaja. Professori Sara Sintonen Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta kuuluu puolestaan Lukemisen kulttuurit -kirjan alullepanijoihin ja toimituskuntaan.
Kysymys: Mitä aiot lukea kesälomalla?
Timo: Minä aion tässä lomani aluksi käydä läpi Sotkamon divarista tekemäni niklanderonisen löytöni eli kasan Hannu Niklanderin romaaneja ja lyhyttekstien kokoelmia, jotka sain onnekseni haltuuni muutama kuukausi sitten. Sen lisäksi ajattelin kyseenalaistaa ajatteluani lukemalla Kari Enqvistin Olemisen porteilla (WSOY 2010) ja Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2010). Mainittuja herroja yhdistää minun mielestäni kyky tarkastella olevaista ja olematontakin kiinnostavista näkökulmista ja hienolla tavalla analysoiden. Ja ihan vapaaehtoisesti aion lukea myös jotain tilastollisten menetelmien opasta. Tilastomenetelmät ovat kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava aihe. Kun siihen perehtyy, niin näkee maailman monella tavalla uusin silmin.
Sara: Lukemattomien kirjojen pino on suurempi kuin ehdin lukea, sillä tutkimuskirjallisuus kahmaisee lähes kaiken lukuajan. Melkein tutkimuskirjallisuudeksi lukeutuu pinon päällimmäisenä oleva Michael Doucleffin Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja – akuperäiskansojen kasvatusoppeja (suom. Auri Paajanen & Susanna Tuomi-Giddings, Siltala 2022, alkuteos Hunt, Gather, Parent), joka voi olla kiinnostavakin yllättäjä. Muu kesä taitaa mennä runouden parissa, sillä esimerkiksi Olli Sinivaaran Puut (Teos 2021) on kiinnostellut jo pidempään samoin kuin Kai Ekhomin kirjoittama henkilökuva Anselm Hollosta (Rosebud 2022).
Maaria: Luen parhaillaan Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania (suom. Kaarina Ruohtula, alkuteos Jane Eyre 1847). Jostain syystä se jäänyt minulta lukematta, vaikka esimerkiksi Jane Austenin ja Lucy Maud Montgomeryn teoksista olen pitänyt valtavasti. Jo aloitus on yllättävän hurja ja sisältää suorasukaista kritiikkiä lasten kohtelua kohtaan. Olen ymmärtänyt, että Britanniassa yhtä hyvin miehet kuin naisetkin lukevat näitä klassikoita, ja monille juuri tämä kirja on viktoriaanisen ajan huipputeos. Lisäksi luen ainakin Elizabeth Stroutin romaanin Lucy meren rannalla (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2023, alkuteos Lucy by the Sea) ja Anne Tylerin Palmikon (suom. Markku Päkkilä, Otava 2023, alkuteos The French Braid). Taidan totisesti olla anglosaksisen kirjallisuuden ystävä.
Pirjo: Aion lukea George Perecin romaanin La disparition (Gallimard 1969) ja heti perään Ville Keynäksen suomennoksen Häviäminen (Teos 2023). Ranskalainen versio on ilman e:tä ja suomalainen ilman a:ta. Ehkä sen jälkeen luen jotain, jossa on kaikki kirjaimet tallella. Taidan lukea Minna Eväsojan uusimman Japania käsittelevän kirjan, Sensei – oppilaana Kiotossa (Gummerus 2022).
Roosa: Suunnitelmissani on viimein uskaltautua lukemaan Hanya Yanagiharan Pieni elämä -romaani (suom. Arto Schroderus, Tammi 2017, alkuteos A Little Life), jota kyselymme vastaajistakin moni kuvailee poikkeuksellisen vaikuttavaksi lukukokemukseksi – kaikessa hienoudessaan ja kauheudessaan. Juuri nyt meneillään on Silvia Hosseinin Tie, totuus ja kuolema (Gummerus 2020), joka saa miettimään, että esseitä kannattaisi lukea useamminkin. Millenniaalin maailmantuskaa puhutteli juuri ahmaistu Tuija Siltamäen pamfletti Nuoriso, pilalla (EVA 2020). Lukupinossa ovat myös Harry Salmenniemen Varjotajunta (Siltala 2023), Ia Genbergin Yksityiskohdat (suom. Jaana Nikula, Johnny Kniga 2023, alkuteos Detaljerna) sekä Andrei Kurkovin Harmaat mehiläiset (suom. Arja Pikkupeura, Otava 2023, alkuteos Серые пчелы). Tutkimuskirjallisuudesta vuoroaan odottaa esimerkiksi Liisa Tainion, Ulla Karvosen ja Pilvi Heinosen toimittama artikkelikokoelma Koskettava koulu (Gaudeamus 2023).
Ilona: Kesälomalistallani on chileläisen Benjamín Labatutin teos Maailman kauhea vihreys (suom. Antero Tiittula, Tammi 2023, alkuteos Un verdor terrible), joka vaikuttaa lajirajoja venyttelevältä fiktion ja faktan, taiteen ja tieteen keitokselta. Mökkiloman jännäriksi poimin juuri läheisestä divarista kolumbialaisen Melba Escobarin kirjan Kauneussalonki – manikyyrejä, mutanaamioita & murhia (suom. Taina Helkamo, Aula 2018, alkuteos La Casa de la Bellezza). Muuten ajattelin tutkia omia kirjahyllyjäni kirjasomesta tutun #hyllynlämmittäjä-haasteen hengessä. Siellä on vaikka mitä kiinnostavia kirjoja, jotka vain jostain syystä ovat jääneet lukematta. Minulla on hieman paha tapa hankkia kirjoja enemmän kuin ehdin lukea. Tai onko se nyt niin paha sittenkään?
Mielenkiintoisia valintoja, vai mitä? Näillä eväillä suuntaamme kohti lomia ja toivotamme kaikille hyvää kesää!
