Tag: Opiskelu

Posted on

Pään paluu lomalta

Voisinpa sanoa, että olen opiskellut ahkerasti. Todellisuudessa takaraivossa paukuttaa viiden pitkän esseen tekemättömyys, joka pulpahtaa pintaan aika ajoin. Mutta sen verran harvakseltaan, että häkellyn joka kerta siitä kuinka kiire minulle todennäköisesti tulee niiden väsäämisessä.

Taidehistorian luennot loppuivat itsenäisyyspäivän tienoilla. Sen jälkeen kaikki on itseopiskelua. Se taas johtaa siihen, ettei edes tajua opiskelevansa. Kun mietin taidehistoriaa, pääni on enemmänkin tulevassa Rooman matkassa kuin esseiden kirjoittamisessa.

Olemme ryhmäläisten kanssa jo toistamiseen käyneet italialaisessa ravintolassa syömässä vatsamme ahmalleen. Todennäköisesti Roomassa ainakin minulle käy samalla tavoin kuin Omaa tietä etsimässä -kirjan kirjoittajalle Elizabeth Gilbertille: se on herkuttelua aamusta iltaan. Teoksessaan hän sanoi, että jos ei ole syönyt pitsaa Napolissa, ei ole syönyt pitsaa ollenkaan. Jos suunnitelmat suovat, pääsen sitä myös itse testaamaan, sillä näillä näkymin kipaisemme myös Pompeijissa ja Napoli on matkan varrella.

Aikaa on nyt vierähtänyt edellisestä luennosta parisen kuukautta ja toukokuussa on deadline kaikilla esseillä. Olen aikaisemminkin puhunut siitä kuinka olen hakenut inspiraatiota käymällä taidenäyttelyissä. Niissä hoksaa, miksi todella opiskelen taidetta ja kuinka suuri intohimo se minulle on. Ostin vastikään kirjan Art – The Whole Story, jossa on kerrottu tiivistetysti jokaisesta historian merkkiteoksesta. Mukana ovat aikajanat ja pieni elämänkerta kunkin työn tehneestä taiteilijasta ja vaikka monet teokset ovat ennestään tuttuja, tämä toimii hyvänä tietosanakirjana kaikelle, mitä taiteesta yleensäkin pitäisi tietää. Oletan sen toimivan samanlaisena inspiraationa kuin taidenäyttelyiden. On vain syvennyttävä sen kauneuteen.

Kun tässä kirjoittelen, mieli alkaa pikkuhiljaa jopa kaivata esseiden kirjoittamista. Se, että ympäröi itsensä taiteella todellakin toimii. Mutta se ei ole vain taidehistorioitsijalle toimiva keino. Tutkimusten mukaan taide ylipäätään piristää mieltä, kaunistaa ajatuksia ja hoivaa sielua. Suosittelen sitä siis kaikille, jotka puurtavat nenä kirjassa. Tai no, oikeastaan kaikille. Helsingissä on niin paljon taidenäyttelyitä piskuisista gallerioista Kiasmaan ja Ateneumiin, että jokaiselle löytyy jotakin. Ja Helsingin kaupunginmuseoihin on aina vapaapääsy. Kannattaa ottaa kaikki irti jalosta käytännöstä.

Posted on

Opiskelun stressi ja flow

Teen ihmiskoetta itselläni. Selvitän, kykenenkö opiskelemaan psykologiaa Avoimessa vain omaksi ilokseni ilman paineita.  Ekonomin tutkintoani kun en todellakaan onnistunut suorittamaan stressittä. Mutta nyt minulla on vakituinen työ, eikä ole pakko opiskella. Teen sitä vain omasta ilostani. Vai teenkö?

Ihmiskokeen alku ei hyvää luvannut. Kun luin ensimmäiseen, neuropsykologian, tentiin, löysin itsestäni tutun suorittajan. Paineita lisäsi se, kun kuulin, että psykan aineopintojen suorittamiseen vaaditaan arvosanaksi vähintään kolmonen. Nyt yksi tentti olikin avain pidemmälle tulevaisuuteen!

Onneksi sain uusia kokemuksia kehityspsykologian kurssilla, jossa korvasin tentin harjoitustyöllä aiheesta, josta olin luontaisesti todella kiinnostunut. Suorastaan ahmin tietoa ja tein työtä mahtavassa flow-tilassa. Sain työn tehtyä jopa kolme viikkoa etuajassa!

Tähän astisen perusteella ihmiskokeeni kertoo mm. seuraavaa:

  • Kannattaa pyrkiä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Ensimmäisen tentin stressaaminen johtui paitsi halustani saada hyvä arvosana, myös siitä, että laajensin yhden tentin koskemaan koko tulevaisuuttani.
  • Aito  kiinnostus aihetta kohtaan siivittää opiskelua kummasti. Tein harjoitustyötä mahtavassa flow-tilassa, eikä stressistä ollut tietoakaan.
  • Mikä tahansa asia muuttuu mielenkiintoiseksi, kun siitä oppii enemmän. En ollut neuropsykasta aluksi kiinnostunut, mutta perehdyttyäni asiaan se muuttui mielenkiintoiseksi ja stressikin väheni.
  • Tekemättömän työn stressi poistuu ainoastaan aloittamalla työ. Otin eniten paineita harjoitustyöstäni ennen kuin olin edes aloittanut sitä.  Stressi poistui välittömästi, kun sain kirjat lainattua ja aloitin kirjoittamisen.

Millaisia kokemuksia muilla on stressistä ja flowsta?

Posted on

Jawohl! Kyllä!

Viimeinen verkkoviestinnän perusopintoihin kuuluva tentti on nyt suoritettu, ja perusopinnot näyttäisivät olevan kokonaan takanapäin. Viimeistä tenttitulosta joudun kuitenkin odottamaan vielä jonkin ajan, mutta uskoisin silti, että nämä kurssit ovat nyt takana. Hyvä niin.  Ei siksi, että ne eivät olisi olleet kiinnostavia, vaan siksi, että ne veivät kuitenkin aika paljon aikaa. Ja aina tämä johonkin käytetty aika on jostain pois. Tällä kertaa se oli pois ylimääräisestä vapaa-ajasta, jota muutenkin meillä kokopäiväisesti työssäkäyvillä ihmisillä on niukasti.

Mutta aina kun saa suoritetuksi jonkun kokonaisuuden, niin heti herää kysymys myös mahdollisesta jatkosta. Myönnän, että näin kävi minulle myös tällä kertaa. Tai no, oikeastaan jo kesken perusopintojen tarkastelin miltä mahdolliset seuraavat opintokokonaisuudet, eli aineopinnot, viestinnän osalta näyttävät.  No, myönnettäköön että kyllä ne minua kiinnostaisivat, mutta olen kuitenkin päätökseni tehnyt, että en ainakaan nyt heti opintojani viestinnän osalta jatka. Ehkä sitten myöhemmin.  

Kokonaan en kuitenkaan ole päättänyt jättää uuden opiskelemista, vaan pyrin kuitenkin useasti kehittämään itseäni erilaisilla itseäni kiinnostavilla kursseilla. Viimeisin näistä on tällä hetkellä avoimessa Kauppakorkeakoulussa parhaillaan kesken oleva kurssi Global Marketing Management, jolle osallistun. Tälle vuodelle ei kuitenkaan ole suunnitelmissa enää muita kursseja, vaan pidän nyt pienen tauon kursseista. Katsotaan sitten uudelleen keväällä, jos jotain kiinnostavaa löytyy ja aikaa riittää. Tai sitten myöhemmin. Olen huomannut myös sen tosiasian, että itsekin itseä kiinnostavia kirjoja lukemalla voi oppia jotain uutta. Mikäli lukuintoa siis riittää marssin kirjastoon.

Mutta mitä mielenkiintoista sitten verkkoviestinnän avoimen yliopistojen kursseilla sitten opin? Sainko jotain sellaista mitä lähdin viestinnästä hakemaan? Nyt jonkin aikaa opintojen päättymisen jälkeen mieleeni tulee ensimmäisenä toimittajan etiikkaan ja sääntöihin liittyvät asiat, jotka opiskelin opintokokonaisuuden alkupuolella. Niistä on tärkeää tietää, varsinkin jos haluaa tulevaisuudessa esim. toimittajaksi, mutta ne eivät olleet viestintäkokonaisuuden sellaista antia, jota minä tulin viestinnältä hakemaan. Itse viestintään liittyvät strategiat/ strategiset kysymykset olivat puolestaan kyllä kiinnostavia. Niitä kuin mielelläni. Mutta kaikkein parasta antia oli mielestäni opintokokonaisuuden viimeinen kurssi, joka käsitteli viestinnän instituutioita. Oli erittäin mielenkiintoista päästä lukemaan erilaisista viestintäinstituutioista, niiden kehityksestä ja ihmisten mediakäyttäytymisestä. Kurssi sisälsi ihan antoisaa tietoa, mikäli joskus työskentelisi vaikkapa markkinointiviestintä-/mediasuunnittelun parissa.  Se myönnettäköön, ettei kurssi sinällään mitään uutta ja ihmeellistä mediainstituutioista tuonut esille, mutta ainakin niihin suhtautuminen on osaltani hiukan muuttunut.

Nyt kun verkkoviestinnän perusopinnot on osaltani suoritettu, lopetan tämän blogin pitämisen myös tähän. Blogin kirjoittaminen oli kiva kokemus, ja sitä oli kiva tehdä myös teidän muiden kirjoittajien kanssa. Kiitän vielä kaikkia blogin lukijoita ja toivotan teille kaikille oikein hyvää loppusyksyä! Ja muistakaa, opiskeleminen kannattaa aina!

Posted on

Syksy on opintojen aikaa

Syksy on taas saapunut ja Avoimen yliopiston kursseille ilmoittautunut paljon uusia opiskelijoita. On mielenkiintoista miettiä, miten erilaisia taustoja opiskelijoilla onkaan. Kiireinen perheenäiti ja työn ohella tai vaikkapa ulkomailta käsin opiskeleva kurssilainen ovat aivan eri tilanteessa kuin opiskelija, joka voi keskittyä pääasiallisesti Avoimen kurssien suorittamiseen.

Nykyisin Avoin yliopisto tarjoaa hyvin monipuolisen kurssivalikoiman ja joustavia tapoja kurssien suorittamiseen. Verkkoympäristössä järjestetään opintokokonaisuuksia, jotka voi suorittaa täysin etänä kirjoittamalla esseitä ja osallistumalla verkkotehtäviin – tällöin myös tentit ovat verkkotenttejä. On myös lähiopetusta, ja lähiopetuksen, perinteisten kirjatenttien ja verkkokurssien yhdistelmiä.

Itselläni on tälle syksylle tiedossa vielä yksi kehitysmaatutkimuksen verkkotentti, johon luetaan useita kirjoja, ja yksi verkkoympäristössä järjestetty kurssi, johon kuuluu runoanalyysi, kirja-arvio ja kaksi esseetä. Motivaatio säilyy korkeana, kun saa tehdä erilaisia tehtäviä ja kokeilla taitojaan uusilla alueilla. Runoanalyysiä en olekaan vielä aiemmin tehnyt opintojen osana, ja odotan sitä innolla!

Ensi kevääksi täytyykin sitten keksiä jotain uutta – Avoimesta varmasti löytyy kiinnostavia kursseja silloinkin.

Posted on

Proseminaari purkissa!

Sain viimein proseminaarini kasaan (tähän voin laittaa sulkeisiin helpottuneen huokaisun). Puskin sitä tehokkaasti kuin pieni peura ja lopulta voin sanoa olevani tulokseen tyytyväinen. Huomenna saan siitä opettajan arvion ja viilausten jälkeen jään odottamaan opponoijan kirpsakkaa kieltä. Hyvä kun sain viimein opponoijan ylipäätään. Minulla on sen verran kummallinen aihe.

Tutkin kolmea alkemistista teosta, Ramon Lullin De nova logicaa, Agrippa von Nettesheimin Scala del numero dieciä sekä J. Browningin First Degree Boardia. Työt ovat keskenään muutoin täysin erilaiset, mutta niissä kaikissa teemana on askelmat. Askelmat ovat osa alkemistien Opus Magnumia, suurta teosta, johon kuuluvat lisäksi muun muassa sellaiset teemat kuin Aatamin lankeemus, kaaos, suihkulähde, tuli, käärme, linnoitus, aamurusko, kaaos ja synkkä yö. Tarkoituksenani on selvittää, millä tavoin mystiikan maailmankuva ilmenee näennäisesti hyvin erilaisissa teoksissa.

Joten kun kyselin opponoijia, yleisin vastaus oli: “Mutta en minä tiedä mitään alkemiasta!” No, tuskin suurin osa Suomesta tietääkään. Niinpä suhtauduin työhöni eräänlaisena sivistystehtävänä ja suurella intohimolla. Onhan jonkun kerrottava eksyneille lampaille siitä kuinka homma oikeasti makaa.

Tällaisen suuren työn vääntäminen työn ohella on rassaavaa. Ajatusten on pysyttävä kasassa, jottei unohda tärkeitä ideoita, mieleen tulvahtaneita tulkintoja ja sitä mitä yleensäkin on aikaisemmin kirjoittanut kuusi sivua sitten. Tällaiseen moodiin ei ole helppo päästä, kun pää on ollut hetkeä aikaisemmin työasioissa.

Kaikista vaikeinta proseminaarissani oli sanojen suomentaminen. Alkemistinen kuvasto vilisee latinan ja heprean kielen sanoja, joista kaikki mahdollinen oli suomennettava, jotta kuvia pystyi ylipäätään tulkitsemaan. Niinpä istuin nenä kiinni Kabbalan elämänpuussa ja sormet hypistellen latinan sanakirjaa. Voinkin sanoa muodostaneeni erittäin symbioottisen suhteen kummankin kanssa niin, että hoen oppimiani sanoja jopa suihkussa. Kether, Hokhmah, Binah, Gevura, Hesed, Tif’eret, Hod, Netsah, Jesod, Shekhina…

Vedin syvään helpotuksen henkeä saadessani laittaa paperikasan nippuun, kunnes seuraavalla tunnilla hoksasin, että viikon päästä on tentti. Olen juossut maratonin ja heti perään pitäisi pyrähtää sadan metrin lenkki. Ja arvatkaa, mitä aihealuetta tentti koskee. Kirkkoja.

Posted on

Väliaikaisia murheita

Olen ihmetellyt miten määrätyt muutokset vaikuttavat ja esimerkkinä on opiskeluun keskittyminen. Olen tottunut omaan kirjahyllyyni. Se on ollut minulla noin vajaat kaksikymmentä vuotta. Hyllyssä on pieni kirjoituspöytä ja kokonaisuuteen kuuluu vanha isohko konttorituolin rumilus. Olen ollut näitä ilman runsaan vuoden remontin takia.  Ja eikä siinä kaikki, jos tässä valittamaan aletaan: minulla on ikävä kirjojani.

Intoilin jossain edellisessä blogissani kuinka olin onnellinen rauhallisesta huoneesta jossa voisin keskittyä opintoihini. Ei se näin mennytkään. Oivalsin haluavani takaisin oman pöytäni, jossa on omat muistilaput, kirjat, paperit levällään, eikä niitä tarvitse siirrellä, jos ukko tarvitsee tilaa omille toiminnoilleen.  Ja toisaalta ukko on samanlainen paperit levällään pitävä kuin minä. Halu omaan on siis molemminpuolista.

Enkö ole valmis joustamaan väliaikaiseen muutokseen toteamalla, että jos on intoa opiskeluun sitä istuu vaikka kannon nokassa. En ole. Olen kuin vanha kissa, joka hermostuu, jos taloon tulee liikaa muutoksia.

No, tilanne on kuitenkin väliaikainen, remontti valmistuu pikkuhiljaa ja hyvin tunnettu sanonta on, että “hiljaa hyvä tulee”. Sanonnassa ei kuitenkaan mainita miten kauan hiljaa kestää ollakseen hyvä.

Posted on

Valinnanvaraa ja vaihtoehtoja riittää

Heräänkö nyt vai vähän myöhemmin? Menenkö tuttuun ja useimmiten käyttämääni lounasravintolaan vai menenkö jonnekin muualle? Otanko lounaaksi salaattia vai pastaa? Ostanko itselleni vielä jälkiruoaksi jotain pientä hyvää vai ajattelenko tulevaa rantakautta ja linjojani ja jätän kokonaan herkut ostamatta? Menenkö illalla jumppaamaan, otanko töistä palattuani pienet päiväunet, menenkö ulos ulkoilemaan, entä leffaan, entä katselenko pelkästään telkkaria, juoksenko kaupoissa etsimässä jotain uutta kivaa kevättä ajatellen, vai perehdynkö viestinnän lainsäädäntöön viestinnän politiikka ja sääntely- kurssin esseetä varten?

Kuten edellä mainitusta huomaa, kohtaamme päivittäin lukuisia erilaisia valintoja ja vaihtoehtoja. On vain valittava lukuisista erilaisista vaihtoehdoista itselle ne kaikkein sopivimmat ja mieluisimmat vaihtoehdot. Tarjontaa ja kilpailua kun on niin paljon. Toisaalta kova kilpailu tekee monet vaihtoehdot yhä paremmiksi. Useiden toimijoiden on oltava yhä parempia menestyäkseen kilpailussa. Muuten ne yksinkertaisesti putoavat pois pelistä ja eivät selviydy.

On huomattava, että myös eri oppilaitokset kohtaavat kovaa kilpailua oppilaistaan. Saadakseen parhaat mahdolliset oppilaat, niiden on luotava itsestään hyvä brändi. Pelkkä ulkoisen kuvan rakentaminen ei kuitenkaan riitä, vaan niiden on todella myös oltava itsessään hyviä. Muuten hyvä kuva sortuu.

Tällä hetkellä monet eri oppilaitokset ovatkin useiden ihmisten mielessä kun tavoitellaan pääsyä sinne omasta mielestä kaikkein parhaaseen oppilaitokseen omaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Pääsykoekurssit ovat jo alkaneet, tai jotkut ovat vasta alkamassa, kirjastot ovat täynnä pääsykokeisiin pänttääjiä.  Kaikilla se sama tavoite silmissä: uusi kovasti haluttu opiskelupaikka.

Joka vuosi moni nuori jää kuitenkin ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Valitettavasti. Opiskelupaikat jaetaan periaatteella ”Nopeat syövät hitaat”.  Mutta omasta mielestäni hätä ei ole tämän näköinen. Aina löytyy vaihtoehtoja. Yksi hyvä ja erittäin kannatettava vaihtoehto on mennä töihin. Työkokemus ja työstä saatu palkka ei ole koskaan pahasta. Lisäksi tätä ns. välivuotta viettäessään voi entistä tarkemmin pohtia, että mitä oikein haluaa oikeasti tehdä työkseen isona, ja mikä se paras mahdollinen opiskelupaikka tätä työelämätavoitetta varten sitten todella on. Ja jos silti haluaa myös välivuotta viettäessään opiskella, niin sekin onnistuu! Avoin yliopisto tarjoaa tästä yhden erittäin hyvän esimerkin. Avoimessa yliopistossa pääset hyvin perehtymään tulevaisuudessa haluamaasi opiskelupaikan opintotarjontaan, ja ainahan on mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi myös avoimen yliopiston väylän kautta. Ns. välivuosi ei taatusti järkevällä suunnittelulla mene hukkaan!

Ja mitä noihin omiin valinnan vaihtoehtoihini tälle illalle tulee, niin taidanpa tehdä sellaisen valinnan, että tällä kertaa sorrun taas katselemaan telkkaria ja ehkäpä myös hiukan ulkoilemaan.

Mukavaa kevätkeskiviikkoa kaikille!

Posted on

Lukeminen jää päälle

Taas tuli eilen se aika jolloin pitäisi näyttää mitä kurssin aikana on oikein oppinut. Oikeastaan itse tentin tekemiseen oli varattu aikaa kolme päivää, mutta päätin kuitenkin suorittaa sen heti kerralla. En yksinkertaisesti malttanut kysymykset nähtyäni kaivaa kirjoja uudestaan esille ja ruveta lukemaan lisää, vaan päätin ottaa riskin ja tein tentin siltä istumalta. Vastausteni hyvyydestä en nyt oikein tiedä, mutta ohi se joka tapauksessa ainakin meni. Hyvä niin, sillä nyt on taas aikaa kaikelle muulle.

Itse lukeminen rupesi kuitenkin kiinnostamaan minua yhä enemmin. Tämän johdosta heti tentin suoritettuani marssin lähimpään kirjastoon, ja siellä suoraan markkinoinnin kirjojen pariin. Markkinoinnissa kun on jotain sellaista, joka saa minut aina intoutumaan siitä yhä uudelleen. Haluan oppia siitä kaiken mahdollisen minkä vaan voin. Mukaani tarttuikin tällä kertaa kolme teosta, jotka käsittelevät markkinointia eri näkökulmista. Ei kun lukemaan!