Verkosto, älykkyys, verkostoälykkyys ja artefakti ovat nimikkotutkijamme Kai Hakkaraisen artikkelin, Verkostoälykkyys: välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimukseen (Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Sami Paavola, 2009) käsitteistä varmasti ne keskeisimmät ja oleellisimmat. Iso paketti asiaa pienessä ajassa pieneen posteriin. Päädyttiin tehtävässä lähestymään mielestämme selkeintä asiaa, mikä ihmisen älyllisen toiminnan laajenemisen on mahdollistanut eli luku-ja kirjoitustaitoa ja siitä edelleen kehittyneitä tapoja ja artefakteja. Tämän esimerkin ympärille saimme posteriimme selkeästi avattua käsitteitä helposti ymmärrettävään muotoon.
Kuten artikkelissa kerrotaan, on luku-ja kirjoitustaidon kehityksen myötä ajatukset saatu tuotua paperille ja näin ollen jaettua myös muille sekä ”jatkettua” muistia ulkoiseen muistiin. Ajan saatossa ulkoinen muistikenttä on kehittynyt ja laajentunut. Tänä päivänä tietokoneet tarjoavat jo itsessään runsaan ulkoisen muistikentän ja liitettynä internetiin on muistikenttä rajaton. Artikkelissa verrataankin tietokoneen ”tyhmää päätettä” ihmiseen, molempien sisäisen muistin ollessa samalla lailla rajallinen. Ihmisjoukko voi yhtälailla toimia muistikentän laajentajana niin, että joku muistaa jonkun osion ja toinen toisen, yhdessä luoden laajan kokonaisuuden.
Monesti ajatuksia tuntuu olevan liiaksikin eikä niitä saa omassa päässä kasaan selkeäksi paketiksi. Myös tämä posterin laatiminen käynnisti ajatustulvan joka kuitenkin vasta ryhmän kesken ajatuksia jakamalla ja ulkoisten artefaktien (tietokone, kirjoittaminen jne.) liittyessä kuvioon oli mahdollista jäsentää yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Näin ollen tämän tehtävän toteutus on malliesimerkki ihmisen verkostoälykkyydestä, siitä miten ihmiset ja esineet muodostivat verkoston, missä älykäs toiminta, oppiminen ja ymmärrys lisääntyi ja mitä ilman tähän älyttömän älykkääseen posteriin ei olisi päästy.
😉
Anni/Luova-verkosto