Tekijä: Roosa Lehto

LOPPUTERVEISET !

 Tutkijatentti toi kivasti kokoon melkein nyt takana päin olevan kurssin. Se oli mukava päätös ja tuntui vahvistavan vielä ryhmähenkeämme. Voimme olla ylpeitä ryhmästämme, siitä miten työskentelimme läpi kurssin ja suoriuduimme tentistä. Vaikka tentti vaikutti opintojakson aluksi pelottavalta ja hiukan epämääräiseltä, selvisi kuitenkin loppua kohden, mistä oli kyse, mitä odotettiin ja lopulta kaikki sujui ilman ongelmia. 

 Tentti sujui hyvin ja aikataulussa. Tutkija Hille Janhonen-Abruquah vastaili kattavasti ja suhteellisen napakasti. Kaikkiin kysymyksiin ei tullut selkeää vastausta – voi pohtia oliko vika kysymyksissä vai vastauksissa? Ajanhallinnallisesti olisimme myös voineet alussa pitää vastausajat lyhyempinä, jotta tentin loppua kohden ei olisi tullut kiire. Siksi lopussa piti keskeyttää enemmän. Ryhmämme esitti kysymykset hyvin ja avasi niitä tarvittaessa.  

 Tutkijamme avasi hyvin tutkimuksen kulkua ja sen toteuttamista. Oli myös eduksi, että olimme ottaneet huomioon Jenni Toppin kandidaatin tutkielman, johon nimikkotutkimuksemme pohjautui ja tämä oli tutkijastakin hyvä asia. Kun varjoryhmä kysyi konkreettista selitystä siitä, mitä “kulttuurinen kestävyys” tarkoittaa, meidän ryhmämme olisi voinut vastata tutkijan sijaan. Janhonen-Abruquah yritti hieman ehkä rohkaistakin meitä siihen. 

 Varjoryhmän tentti oli hyvä ja selkeästi jaoteltu, ja kysymykset oli mietitty huolella. KeKeläiset olivat oivaltaneet arvottaa tenttikysymyksiä niin, että aikataulun puitteissa osan pystyi jättää esittämättä. Tentti avasi aihetta ja sen linkittymistä omaan tutkimukseemme hyvin, yhdistävänä teemana oli kestävä kehitys. Varjoryhmän puheenjohtaja oli itsekin aktiivisesti keskustelussa mukana, mikä loi hieman sekavuutta heidän tenttinsä kulkuun. Ylipäätään yhteistyö varjoryhmän kanssa sujui saumattomasti ja molempien ryhmien, kuten tutkijoidenkin tietotekniikka toimi. 
Kurssin opettajien vierailu tenteissä ei haitannut niiden kulkua; oli oikeastaan mukava lukea chatista, että hyvin sujuu. 

Varjoryhmän palaute tenttiosuudestamme oli positiivista. Kritiikkiä tuli kysymysten avonaisuudesta, olisimme voineet antaa enemmän kysymyksiä täsmentäviä esimerkkejä. Tässä korostuu tutkijammekin mainitsema “sokeus” omalle aiheelle, joka on niin läheinen, että sitä ei välttämättä muista selittää niille, jotka lähestyvät aihetta sen ulkopuolelta. Olisimme voineet pelkän kysymisen sijaan myös esimerkiksi tarjota erilaisia tapoja toteuttaa tutkimusta. 

Tenttitilaisuuden sujuvuuteen ja mielekkyyteen vaikutti varmasti merkittävästi se, että olemme ryhmänä koko opintojakson ajan työskennelleet sitä kohti. Kurssin aikana opiskellut asiat ja tehdyt tehtävät loivat vankan pohjan tentille, emmekä jännittäneet niin kovin. Toisaalta, ellei tentti olisi kurssin arvosanaan eniten vaikuttava osa, tilaisuus olisi ollut luonnostaan rennompi. Tentin painoarvo ja muodollisuus heijastui molempien ryhmien jäsenten käytöksessä. 

Olisimme varmasti saaneet tentistä eniten irti, jos tilaisuus olisi ollut kasvokkain fyysisesti ja jos aikaa olisi ollut enemmän, esimerkiksi 90 minuuttia. Tutkijan vastauksille ja avoimelle keskustelulle olisi jäänyt näin aikaa, ja tentti olisi saattanut olla keskustelumuotoisempi haastattelun sijaan. Voimme olla ryhmänä tyytyväisiä, että saimme suoritettua tentin onnistuneesti ohjeistusten mukaisesti määräajassa suunnitelmamme mukaan. 
Jokainen Maailmanpelastaja osallistui aktiivisesti niin omaan kuin varjoryhmänkin tenttiin.  
 
Maailma pelastettu, hyvä me! 😀

t : Elina, Jessica, Liisa, Maiju, Malla, Miira, Netta, Rita, Ronja & Roosa

Meidät yhdisti väite “Kulttuurinen kestävyys pelastaa maapallon”.  Olemme oppineet kymmenen hengen ryhmässämme paljon sitten syyskuun alun. Yllätyimme, kuinka laaja ja monitasoinen aihealue kulttuurinen kestävyys on.  

Ryhmätyöskentely on tullut meille tutuksi ja olemme saaneet testata erilaisia tapoja työskennellä ryhmässä. Olemme muun muassa jakautuneet pienryhmiin ja tehneet itsenäistä työtä, joista olemme koonneet yhdessä tehtävänannon mukaisen kokonaisuuden. Olemme tavanneet tähän mennessä kerran kasvotusten, joten muut kerrat olemme työskennelleet tietokoneen välityksellä, mikä on opettanut myös digitaitoja. 

Aikataulujen merkitys on myös korostunut, erityisesti 10 henkilön ryhmätöiden organisoimisessa, mutta myös yli 100 opiskelijan etäkurssilla käytännössä, jossa esitysten ja puheenvuorojen pituuksilla on merkitystä. Olemme hyödyntäneet lukujärjestykseen valmiiksi merkittyjä OTR-tapaamisia sekä mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan sopineet keskenämme lisätapaamisia, esimerkiksi nimikkotutkijan haastattelun etänä.  

Kurssin nimen mukaisesti olemme menneet kohti tutkivaa työtapaa sekä oppineet muun muassa aineiston keruusta, käsitteiden määrittelystä, tutkimusmenetelmistä ja tutkimuksen kulusta. Olemme siis saaneet jonkinlaisen käsityksen, miten tutkimusta tehdään. Lisäksi olemme oppineet itse tutkimisen sekä nimikkotutkimuksen terminologiaa. Meille on muodostunut käsitys siitä, mitä tutkimuksen tekemiseen vaaditan ja mitä siihen kuuluu, esimerkiksi resurssit: rahoitus, sen anominen, työläys sekä tutkimuksen tekemiseen käytetty aika – projektit vievät usein vuosia. 

Olemme saaneet katsauksen kestävän kehityksen osa-alueisiin ja perehtyneet kattavasti kulttuurisen kestävyyden käsitteeseen. Tutkijahaastattelu perehdytti meidät kulttuurin, kulttuurisen kestävyyden ja kulttuuristen oikeuksien käsitteisiin ja merkitykseen. 

Odotamme oppivamme vielä lisää loppukurssin aikana. Erityisesti tutkijatentistä, minkä toteutustapa on aiemmista poikkeava. Jo nyt opitut asiat luovat hyvän pohjan tutkijuutemme rakentumiselle. 

– Maailmanpelastajat

Tässä meidän ryhmämme, aiheenamme ”Kulttuurinen kestävyys pelastaa maailman.”

Miira, kotitaloustieteen opintosuunta. 

Hei! Hakeuduin köksänopen opintojen pariin, sillä ruokaa, kotia ja ihmisläheistä toimintaa yhdistelevä akateeminen koulutus huusi “bingo!” kohdallani. En valmistuttuani visioi itseäni yläkoululuokkaan essu päällä vaan paikkaan, jossa yhtä lailla hyödynnän tutkintoani, esimerkiksi kestävän kehityksen ja ravitsemuksen parissa. Fuksivuosi on alkanut mainiosti, kurssit sekä opiskelu ovat mielenkiintoisia ja tunnen tulleeni oikeaan paikkaan. Koulupäivien ulkopuolella luen, juon teetä sohvalla sisarteni kanssa sekä seikkailen museoissa ja metsissä etsimässä sielun ja silmänruokaa.

Elina, käsityöopettajan opintosuunta.

Moikka! Olen aina tiennyt, että tieni ennemmin tai myöhemmin johtaa opettajaksi, joten tässä sitä nyt ollaan. Olen vuosien varrella kartuttanut tietämystäni tekstiiliteollisuuden parissa, mutta pelkästään käsillä teko ei ikinä tuntunut täysin omalta. Edellisen tutkinnon loppusuoralla aloin totisesti harkitsemaan käsityöopettajaksi kouluttautumista, mutta alkuun tieto nykyisestä monimuoto käsityöopetuksesta jämähdytti ajatukset paikalleen. Ei tosin pitkäksi aikaa, sillä tajusin viihtyväni puun ja muiden kovien materiaalien parissa yhtä paljon kuin tekstiilien. Yritän antaa kaikkeni yliopisto-opintoihin kiireisen taaperoarjen keskellä, sillä mikään ei motivoi paremmin kuin halu antaa lapsilleen parhaimman mahdollisen arjen ja läsnäolevan vanhemman. 

Roosa, yleinen ja aikuiskasvatustiede. 

Hei! Minä olen sellainen uudestaan aloittava, Olen viimeiset hirveän-monta-vuotta toiminut graafisena suunnittelijana, mutta alanvaihtoa olen harkinnut jo pidempään. Asuin ja tein töitäni nuo samat hirveän-monta-vuotta Lontoossa, josta paluumuutin Suomeen n. 3 vuotta sitten perheeni kanssa. Maantieteellisen muuton kautta ajatus kaiken muunkin muuttamisesta elämässä alkoi kasvaa entisestään. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnan rakenteelliset epäkohdat olivat asioita joihin ajattelin voivani vaikuttaa kasvatusalan kautta. Viime vuonna suoritin avoimessa yliopistossa monikulttuurikasvatuksen perusopinnot. Se oli niin antoisaa, että sain viimeisen sysäyksen päätökselle palata yliopistoon, oppimaan juuri tätä tieteenalaa. Täällä siis olen ja innolla sekä jännityksellä odottelen, että mikä minusta oikein tulee. Vapaa-ajalla pyörin vapaaehtoistöissä, juoksen, viihdytän yhtä viisivuotiasta ja katselen äärimmäisen huonoja tosi-tv ohjelmia. 

 Jessica, yleinen ja aikuiskasvatustiede. 

Heips! Täällä kirjoittelee 25 –vuotias fuksi. Ennen näitä opintoja olen ehtinyt opiskelemaan pari ammattia, olemaan töissä eri työpaikoissa ja kaupungeissa sekä, mikä parasta, reissaamaan. Olen aika liikkuvaa tyyppiä. Vuosien varrella olen huomannut, että minua kiinnostaa todella moni asia. Työelämässä olen huomannut minulle tärkeiksi asioiksi työn vaihtelevuuden ja monipuolisuuden, merkityksellisyyden, opettamisen sekä muiden auttamisen.  Silloin, kun en opiskele, vietän aikaa luonnossa, nautin kahvihetkistä avomieheni kanssa, opetan joogaa, hengailen kotona tai seikkailen jossain päin Helsinkiä. 

Ronja, yleinen ja aikuiskasvatustiede. 

Hei! Olen Ronja, ensimmäisen vuoden yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija. Innostuin kasvatustieteistä opiskellessani kansanopistossa psykologiaa ja kasvatustieteitä. Hain kumpaankin ja yleiseen ja aikuiskasvatustieteeseen pääsin. Olen innostunut alkavista opinnoista ja odotan suurella kiinnostuksella, mitä tuleman pitää. Haaveeni on valmistumisen jälkeen päästä kehittämään koulutusjärjestelmää. Vapaa-ajalla vietän aikaa ihmisten seurassa ja touhuan eläinten kanssa, sillä olen hyvin eläin- ja ihmisrakas. Lisäksi luen kirjoja ja kirjoitan runoja sekä urheilen. 

Marita, yleinen ja aikuiskasvatustiede. 

Moikka! Mä oon yleisen ja aikuiskasvatustieteen tuore fuksi. Ehdin etsiskellä omaa tietä muutaman vuoden mm. armeijassa, reissussa ja töissä ennen kun päädyin tänne kasvatustieteelliseen. Mun mielenkiinnonkohteet on varsin laajat, psykologiasta ja oppimisesta yhteiskuntaan, sosiaalitieteisiin ja antropologiaan. Toivon, että kasvatustiede tarjoaisi polun merkitykselliseen työhön, jossa pystyisin omalta osaltani kehittämään yhteiskuntaa. Laaja ja monipuolinen tutkinto ja työ on juuri sitä mitä kaipaan, joten luulen, että tulin oikeaan paikkaan.  Vapaa-ajalla tykkään tanssia, käydä ryhmäliikunnassa sekä soitella ja laulella milloin mitäkin. Olen myös harvinaisen ahkera suoratoistopalveluiden kuluttaja.  

Liisa, Yleinen ja aikuiskasvatustiede. 

Terve! Mä oon 20-vuotias yakt fuksi vuosimallia 2020. Kahden välivuoden jälkeen löysin vihdoin alan, joka ees vähän herätti mielenkiintoa ja kaikista ennakko-odotuksista huolimatta pääsin sisään papereilla!  Mulla on tuhansittain mielenkiinnon kohteita ja tuntuu että aina löytyy jotain uutta, josta innostun täysillä. Tällä hetkellä mua kiinnostaa ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset ja kaikki ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvä. Pienestä asti oon vannonut ettei musta tuu opettajaa, sillä koko suku on täynnä luokanopettajia. Kiinnostus kasvatukseen taitaa kuitenkin löytyä jostain geeneistä, koska tässä sitä nyt ollaan (vaikkei musta opettajaa tulekaan!!!). Vapaa-ajalla kirppistelen poikaystävän kanssa, kirjotan biisejä, kokkailen, maistelen oluita ja pari kertaa viikossa käyn tekemässä työvuoron Mäntsälän Alkossa. 

Maiju, käsityöopettajan opintosuunta. 

Hei, olen Maiju. Äänikirjojen suurkuluttaja, kokeileva kotileipuri ja mieluusti metsään menevä marjanpoimija. Olen käsityöopettaja fuksi, vaikka tuo opettaja sanana vielä vähän karsasteleekin. Onneksi voin hyvällä omalla tunnolla sanoa opiskelevani käsityötiedettä, niin ei tarvitse sitä tulevaa opettajuutta vielä liikaa miettiä. Olen aiemmalta koulutukseltani Savonia AMK:sta valmistunut ja jonkin verran freelancerina työskennellyt vaatetusmuotoilija. Vaikka käsityöläinen olen ollut siitä asti, kun äiti opetti minulle ensimmäiset virkkuusilmukat jo ollessani 8-vuotias. 

Netta, yleinen ja aikuiskasvatustede. 

Moi! Mä oon juuri opintonsa aloittanut yleisen- ja aikuiskasvatustieteen fuksi, joka vielä totuttelee opintoihin samaan aikaan kun hoitaa muuttoa Kirkkonummelta Tuusulaan. Muuton lisäksi opintojen aloitus tuntuu suurelta elämänmuutokselta, koska viimeiset pari vuotta, ihan opintojen alkuun saakka, olen tehnyt täyttä päivää töitä varhaiskasvatuksessa lastenhoitajana. Jo heti ensimmäisistä työpäivistäni lähtien tiesin, että kasvatus ja ihmiset kiinnostaa aivan kauheasti! Vapaa-aika koostuu tällä hetkellä pitkälti muuttaessa, mutta kun aikaa riittää, tykkään laittaa ruokaa ja harrastaa kaikennäköistä liikunnasta käsitöihin. Keräilen suomalaista lasia ja olen kiinnostunut arabian vanhoista astioista. Viikonloppuina olen innokas mökkeilijä. 

 Malla, käsityopettajan opintosuunta.  

Moikka, mä oon Malla ja oon 21-vuotias. Lukion jälkeen vietin välivuodet Lontoossa aupairina lapsia hoitaen. Keväällä sattuneista syistä sitten palasin suomeen.  Mulle on ollut aika vaikea keksiä alaa jota tahtoisin opiskella tai joka olisi mielenkiintoisempi kuin muut alat. Mutta tästä on varmasti hyvä aloittaa. Käsitöitä olen aina tykännyt tehdä ja uusien tekniikoiden niin virkkaus kuin neulomis töihin on ollut aina parasta. Vapaa-ajalla tykkään liikkua luonnossa, katsoa elokuvia ja sarjoja ja lukea kirjoja.