Jokaisessa ryhmässä, oli kyse sitten työyhteisöstä, harrastusporukasta tai koululuokasta, on olemassa ihmisten yksilöllisiin, ulospäin näkyviin ominaisuuksiin ja vuorovaikutussuhteisiin perustuvaa roolien määrittelyä sekä erinäisiä luokitteluja. Pyrimme siis jatkuvasti luomaan oman käsityksemme ympärillämme olevista ihmisistä, ja tiettyihin henkilöihin kasautuvat samankaltaiset käsitykset vaikuttavat siihen, millainen rooli henkilölle yhteisössä muodostuu.
Oliko sinun peruskoulu- tai lukioaikoinasi vahvasti näkyvillä erilaiset roolit ja luokittelut? Millaiseksi kuvailisit mielessäsi omaa rooliasi tai sosiaalista asemaasi aiemmissa kouluyhteisöissäsi? Itse koen olleeni peruskoulussa ”keskiverto-opiskelija”; opiskelin tunnollisesti, en pitänyt itsestäni kovaa meteliä ja lukeuduin massaan.
Antikaisen, Rinteen ja Kosken teoksessa Kasvatussosiologia(2013) kuvaillaan keskeiseksi koulun toiminnassa normaaliuden tuottaminen. Koulussa oppilas oppii oman paikkansa suhteessa koululuokan normaalijakaumaan ja oppilas sijoitetaan suhteessa toisiin omien yksilöllisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Oppilas voidaan luokitella esimerkiksi hyväksi tai huonoksi oppilaaksi aktiivisuutensa tai kouluarvosanojensa perusteella, häiriköksi tai ujoksi itsensä esiintuomisen eri muotojen kautta – määritellään myös sitä, kuka on normaali ja kuka taas poikkeava tai erilainen.
Oppilaan sosioekonominen tausta, luonteenpiirteet ja habitus suhteessa koululuokassa olemassa oleviin normaaliuden määritelmiin voi asettaa oppilaan tietyn roolin taakse, joka on syntynyt ryhmän vuorovaikutussuhteessa. Muistellessani omia ala- ja yläaste sekä lukioaikojani, voin todeta, että roolit olivat pääosin muiden määrittelemiä ja tietyn roolin omaava henkilö koki roolinsa epämieluisaksi; esimerkiksi ”hikkenä”, ”tyhmänä” tai ”ujona” oleminen muiden silmissä ei varmaankaan ole henkilön itsensä toivoma rooli. Kun taas luokkamme ”vahvapersoonaisimmat” pystyivät toiminnallaan pitkälti määrittelemään itse paikkansa luokkayhteisössä ja tätä kautta olemaan esimerkiksi ”suositun” roolissa.
Koen siis, että vaikka roolin muodostumiseen vaikuttaa niin henkilön yksilölliset ja ulospäin näyttäytyvät luonteenpiirteet, habitus, vuorovaikutussuhteet ja etenkin ryhmä, voi myös henkilö itse olla osittain oman roolinsa aktiivinen määrittelijä.
Haluaisin kuulla, millaisia kokemuksia teillä on menneiltä kouluajoiltanne erilaisista luokituksista ja rooleista sekä niiden muodostumisesta. Millä tavalla roolit vaikuttivat olemiseesi tai kouluyhteisön ilmapiiriin?
Lähde: Ari Antikainen, Risto Rinne & Leena Koski: Kasvatussosiologia(2013): 269-270.
Itse koin ainakin sekä yläasteella että lukiossa roolien olevan vahvasti läsnä. Kuten kirjoititkin, jotkut leimautuvat esim “ujoiksi” tai “hikeiksi”. Toiset taas leimautuvat “suosituiksi”, jolloin itsestäni ainakin tuntuu, että he itse korostavat rooliansa ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Ne, ketkä leimautuvat ns. tahtomattaan, eivät korosta rooliaan eivätkä ainakaan tarkoitksenmukaisesti käyttäydy sen mukaan, varsinkin jos kyseessä on hieman negatiivissävytteisempi rooli.
Yläasteella roolit olivat huomattavasti selkeämpiä kuin lukiossa. “Koviksia” hieman pelättiin ja “outoja” saatettiin jopa kiusata. Kokemuksieni mukaan ihmisten luokittelu on yläasteikäisille mielestäni melko ominaista sosiaalista toimintaa, jolla on sekä hyviä että huonoja puolia. Lukiossa ihmiset ovat jo sen verran vanhempia, ettei luokittelua tapahdu paljon tai ainakaan niin suurissa määrin kuin yläasteella.
Kategorioimista ja roolittamista tapahtuu kaikkialla kokoajan. P2-kurssin luennolla keskustelimme ryhmässä artikkelista, joka käsitteli tätä samaa asiaa. Esiin nousi paljon kommentteja siitä, miten artikkelin todelliset esimerkit saivat ajattelemaan kategorisointia ja sen johdosta yllättymään ja pahastumaan siitä, miten paljon me sitä kokoajan tietämättämme teemme. Siihen meidät on kasvatettu ja koulussa opetettu, joten se tulee aivan luonnostaan. Sopii silti miettiä, josko löytyisi keinoja, jolla voisimme sitä vähentää.
Elina V/Koulunvalintatutkijat
Muistelen myös Elinan tapaan, etenkin yläastetta sellaisena aikana, jolloin erilaiset roolit olivat vahvana osana koulunkäyntiä. Jokaiselle meistä oli muodostunut omanlainen rooli luokkaryhmän sisällä, halusimme sitä tai emme. Luokassamme oli esimerkiksi nimetty osa oppilaista “hikeiksi”, “koviksiksi”, “pahiksiksi”, “nörteiksi” ja “suosituiksi”.
Näin jälkikäteen ajatellessa tuntuu ihan käsittämättömältä, että niinkin nuorina, kuin peruskoulu ikäisinä meidät luokiteltiin ja nimettiin erilaisiin kategorioihin, jotka toivat mukanaan vahvan ja pysyvän leiman. Luokittelu asetti meille rajat, joiden puitteissa toimimme ja käyttäydyimme. Se asetti meille rajat, joiden puitteissa meillä oli mahdollisuudet käyttäytyä ja toimia.
Omaa rooliani ja asemaani peruskoulussa voisin kuvata ujoksi, hiljaiseksi ja sivusta seuraajaksi. En ollut koskaan yksi niistä äänekkäistä ja “suosituista” luokkalaisista, jotka olivat jatkuvasti esillä ja äänessä. Viihdyin paljon omissa oloissani koulutehtäviin paneutuen. Mutta onko tuo hiljainen sivusta seuraaja minun luonteenpiirteelleni ominaista ja osa synnynnäistä temperamenttiani, vai onko se koulumaailmassa syntynyt luokittelun ja ulossulkemisen mekanismin seurauksena?
Mieleeni tuli yksi esimerkki peruskoulusta, jossa näkyy miten vahvasti roolit ja niiden asettamat odotukset olivat. Luokallani oli esimerkiksi pari tyttö, jotka kantoivat mukanaan “suositun” ja “pahiksen” roolia. Nämä tytöt kehuskelivat ja ylpeilivät sillä, kuinka huonot arvosanat he olivat kokeista saaneet. Välillä naureskelivat kovaan ääneen, miten aikovat tahallaan suoriutua tulevasta kokeesta huonosti ja saada hylätty arvosana. Muistan, kuinka älyttömältä se omasta mielestäni tuntui. Mutta ehkä siinä olikin kyse juuri rooleista ja niiden asettamista odotuksista. Jos on “suosittu” ja “pahis” kuten nämä tytöt, eivät he voineet saada kokeissa hyviä arvosanoja. Jos he olisivat pärjänneet kokeissa ja opinnoissaan hyvin, olisi se ollut heidän roolinsa vastaista, siihen kuulumatonta.
Kiitos Helena kivasta aiheesta!
Itselläni on varsin samanlaisia kokemuksia erilaisista rooleista ja niiden muotoutumisesta omilta kouluajoiltani.
Mietin sitä, että välillä on hankalaa määritellä, onko joku rooli annettu ulkoapäin vai muodostettu itse itselleen. Luulen, että roolit ja identiteetin muotoutuminen kulkevat niin lähellä toisiaan, että välillä ne saattavat ikäänkuin johtua toinen toisistaan ja vahvistaa toinen toisiaan. Lopulta on vaikea sanoa mikä on osa henkilön omaa identiteettiä ja mikä hänelle annettua roolia. Joissain tapauksissa henkilö saattaa omaksua itselleen annetun roolin osaksi identiteettiään niin voimakkaasti, että se ikäänkuin kulkee hänen mukanaan myös muihin tilanteisiin.
Esim jos hänet on leimattu “ujoksi” jossain tilanteessa, saattaa hän muodostaa omaa identiteettiään ajatukselle “olen ujo”. Kun tämä henkilö menee johonkin toiseen paikkaan sillä ajatuksella ja käytöksellä, että on “ujo tyyppi”, saa hän entistä helpommin tuon saman roolin itselleen tässäkin tilanteessa. Kun häntä jälleen kohdellaan “ujona tyyppinä” vahvistuu tämä identiteettikäsitys entisestään. Lopulta kehämäisesti rooli ja muotoutuva identiteetti tukevat ja vahvistavat toinen toisiaan.
Koen yläasteella lukeutuneeni juurikin tuohon keskiverto-opiskelijaan. Ajoittain on tullut juuri pohdittua, että onko se todella minä vai tuottiko juuri koulu ympäristöllään minussa tuon normaaliuden. Oikeastaan psykologian kurssit lukiossa saivat minut ensimmäistä kertaa reflektoimaan ja ymmärtämään tätä asiaa. Eli tämän kaltaiset asiat tuotiin virallisessa opetussuunnitelmassa esille vasta lukiovaiheessa. Ala-ja yläasteen ajan ne olivat vaikuttaneet tiedostamattani ympärilläni. Sen takia onkin tullut mietittyä voisiko tämän kaltaiset piilo-opetussuunnitelmalliset “tavoitteet”, kuten normaaliuden tuottaminen kenties tuoda avoimesti esille jo koulutuksen varhaisemmassa vaiheessa.
Tosi mielenkiintoinen postausaihe. Tämä sai itseni ajattelemaan sitä millainen olin kouluaikoina esim. yläasteella ja lukiossa. Yläasteella olin keskiverto-oppilas, massan seassa kulkeva ja kovin epävarma. Kun lukio alkoi otin todella tuntiaktiivisen oppilaan roolin. Halusin olla “super”koululainen joka tietää asiaan kuin asiaan vastauksen. Olin myös todella aktiivinen tutustumaan ihmisiin ja löysin uusia ystäviä todella nopeasti koulusta jossa en tuntenut ketään. Uskon että tämä vaikutti siihen että viihdyin lukiossa paljon paremmin kuin yläasteella.
Tycker också så som de andra som har kommenterat och tycker också att detta ämne är helt intressant, men för en del elever kan det vara ett känsligt eller ett dislike subject. Det fanns olika roller i högstadiet samt gymnasiet och vissa av dom som var mer synliga blev ibland lärarnas favoriter. Lite störande nog var även de mer ljudliga eleverna. Alltid fick man inte ro under lektionstid. Vi andra var de ”normala”. Skolan sätter oss i olika hierarkier och inte alltid på ett positivt sätt. Enligt den nya läroplanen skall alla elever framstås som unika. Hur är det då en elev känner sig ha en negativ skolidentitet och känner att hon inte passar in? Hon tycker säkert inte att hon ses som unik i skolan. I en bra skolatmosfär skulle man få vara den autentiska jag och man skulle inte känna sig som avvikande.
Carolina – paperit ryhmä
Ylä-asteelta muistan monia samankaltaisia tapauksia kuin Mirjam-Lauran esimerkki “suosituista pahis tytöistä”. “Suositut pahikset” olivat ylpeitä huonosta koulumenestyksestä ja he olivat siksi myös muiden oppilaiden silmissä “cooleja”. Mutta jos “epäsuosittu” oppilas sai jatkuvasti huonoja arvosanoja häntä nimiteltiin luuseriksi. Tietty rooli siis oikeuttaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Mielestäni juuri tämä on rooleissa mielenkiintoisinta; kuinka eri rooleille tietty käytös on hyväksyttävää, jopa ihannoitavaa, ja toisille ei.
Ja kuten Pekka otti puheeksi, on erikoista, että vasta lukiossa nämä piilo-opetussuunnitelmalliset näkökulmat tuodaan oppilaille esiin. Koko peruskoulun ajan roolien syntyminen ja olemassaolo näyttäytyy luonnollisena ja kyseenalaistamattomana. Voitaisiinko rooleja kyseenalaistaa ja pohtia jo peruskoulussa ja millaisia vaikutuksia sillä olisi…Voivatko roolit ja kategorisoinnit vaikuttaa oppilaan tulevaisuuteen, esimerkiksi koulutuspolkuihin ja -valintoihin? Pelottava ajatus.
Julia/Tämäkö on koulutuksellista tasa-arvoa?
Rolltagandet och olika roller har till mig också först blivit synliga på psykologilektionerna under gymnasiet. Nu när man tänker tillbaka vet jag inte om det skulle ha ändrat på mitt beteende i lågstadiet om jag då visste att jag räknades som de “snälla och tysta” eleverna, ändå tycker jag att man kunde ta upp begreppen tidigare för att ge chans till egen reflektion, vilket kunde hjälpa till i hur man blir bemött senare i studielivet.
Att lärarna försöker kategorisera eleverna till “normala” och sedan hjälpa till de som avviker kan man se på olika sätt. Såklart är det bra att eleverna som inte klarar sig lika bra får hjälp, men är denna utsatthet bra för eleven? Och vem egentligen kan säga vad som räknas som “normal elev”?
Mielenkiintoista keskustelua rooleista. Kuten Seikku sanoi, ulkoapäin tulevat rooliluokitukset ja oma identiteetti kulkevat käsi kädessä ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Itse muistan roolien näyttäytyneen vahvimmin juuri yläasteella, mutta kyllä ala-asteellakin niitä oli jo nähtävissä. Itse kuuluin aina keskiverto-opiskelijoihin, eli en pahemmin omaksunut sen kummempaa roolia.
Lukiossakin kaveriporukat asettuivat tiettyihin rooleihin. Oli havaittavissa jakautuminen “suosittujen” porukkaan, “normaaliporukkaan” ja “outojen” porukkaan. Suosittujen jengi vietti aikaa vain omassa porukassaan ja heistä tuli tunne, että he pitävät itseään vähän parempina kuin muut. Pyrin kuitenkin olemaan objektiivinen ja olemaan tekemättä oletuksia, sillä en tuntenut heitä kovin hyvin. Kuitenkin vanhojentanssien jälkeen eräs heistä oli laittanut tämän porukan ryhmäkuvan irc-galleriaan. Kuvatekstinä oli “better than all the rest”. Mielestäni tämä kertoo roolien todellisesta olemassaolosta. Samoihin rooleihin määritellyt ihmiset etsiytyvät samankaltaiseen seuraan.
Jag skulle gärna även sätta på mig ett par genusglasögonen gällande detta ämne. Hur kommer det sig att det pojkar oftast får ta mer plats i klassrummet än de (ja, jag generaliserar) snälla och tysta flickorna? Hur ska vi komma ur detta ekorrhjul där flickor och pojkar fortfarande behandlas olika – trots alla kriterier på individuell behandling? Ännu har det inte ännu heller skett någon större förändring i samhället. Enligt den senaste rapporten kommer Finland först att vara jämställt år 2095. De första mallarna som som sätts förutom familjens rollmodeller så är de roller som man tilldelas i klassrummet.
Tämä blogikirjoitus ja kommenttiketju (erityisesti Julian kommentti suosituista alisuorittajista) toi mieleeni pitkäaikaisen tutkimusunelmani, jossa yläasteen koululuokan rooleja, suositummuutta sekä koulumenestystä tarkastellaan yhteiskuntaan sijoittumisen ja ”elämässä pärjäämisen” näkökulmasta. Millaiset roolit ja olosuhteet korreloivat elämässä pärjäämisen kanssa ja jos tilastollisesti merkittäviä epäsuotuisuuksia positioista löytyy, mitkä toimenpiteet auttavat ehkäisemään epäsuotuisaa kehitystä?
Toteuttaisin tutkimuksen keskittyen yhteen sukupolveen, ehkä 90-luvun loppupuolella yläasteensa käyneeseen nykyisten kolmekymppisten ryhmään käyden läpi yläasteaikaisia sosiaalisia rooleja muistelun avulla ja tarkastellen samalla koulumenestystä. Muistelujen keräilyn yhteydessä keräisin tiedon nykyisestä elämäntilanteesta mahdollisimman kattavasti, jotta aineistoa voisi käyttää useammanlaiseen analyysiin. Kysymys epäsuotuisien elämänpolkujen ehkäisemisestä kerätyn tiedon valossa on varmasti myös jatkotutkimuksen aihe.
Tällaisia harrastuksia mietin vapaa-ajallani!
Moikka! Kiinnostava blogikirjoitus, siitä tuli mieleen elokuva Återträffen jonka näin äskettäin. Elokuva on luonteeltaan fiktiivinen dokumentti ja sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Anna Odell. Se on hyvä kuvaus erilaisista hierarkioista ja rooleista jotka koulussa ovat arkipäivää ja omasta mielestä oli kiinnostavaa nähdä myös miten nämä roolit voivat pysyä mukana aikuiseen ikään asti. Suosittelen elokuvan katsomista 😉
http://www.youtube.com/watch?v=tbAFG8XDS28