Kouluvalintatutkijaksi?

Hei lukijat!

Lopettelenkin tällä kirjoituksella nyt blogivastuuviikkomme, jonka aiheena tosiaan oli kouluvalinnat ja yhteiskuntaluokat.

Aiempien aiheiden sijaan, jotka ovat kaikki sivunneet tutkimusaihettamme kouluvalintoja, aionkin kirjoittaa hieman pohdintaa yleisesti omista käsityksistäni tutkimuksen tekemisestä ja tutkijan työstä, jota olemme tämän kurssin aikana päässeet opettelemaan. Sekä miten kurssi on muuttanut asennettani, sekä synnyttänyt uusia näkökulmia tutkijan työstä.

Minulla ei juurikaan ollut aikaisemmin hirveästi mitään ennakkotietoja tutkimuksen teosta tai menetelmistä, tiettyjä termejä osaisin nimetä ja kuvailla, mutta en sen enempää. Tutkijan työstä olen toisaalta muodostanut ennakkoon hieman ennakkoluuloisen ja kielteisen kuvan.

Tutkija kuulostaa hienolta titteliltä, mutta todella tylsältä ja puuduttavalta, sekä yksinäiseltä työltä. Tutkijat istuvat yksin omissa työhuoneissaan yötä myöten ja lukevat ikivanhoja opuksia, sekä pänttäävät puuduttavia teorioita. Niinpä niin.

Tämän kurssin myötä on hienoa astua itse “tutkijan saappaisiin” ja päästä luomaan itse valitsemansa aiheen tiimoilta tutkimussuunnitelmaa hyvinkin konkreettisesti. Oli myös kivaa työskennellä ryhmässä, joka on ainakin meidän ryhmän osalta toiminut todella luontevasti ja sujuvasti. Sen lisäksi tutkijatapaaminen kumosi kliseistä “tutkija” yleistystäni aikalailla.

Olen oppinut, että tutkimuksen tekeminen on hyvin haastavaa ja monimutkaista työtä, joka vaatii todellista kiinnostusta aihetta kohtaan. Tutkimusta ei tehdä ihan yhdeltä istumalta, vaan se vaatii tarkkaa tutkimussuunnitelmaa, johon kuuluu monta erilaista osa-aluetta ja todella monenlaisen eri asian huomioon ottamista, niin tutkimuskysymysten muotoilusta tulosten analysointiin asti.

Ennen tutkijatapaamista oli outo fiilis mennä haastattelemaan tutkijoita, joiden tekstejä oli jo pääsykoevaiheessa päntätty ja pohdinkin millaisia yli-ihmisiä tulisinkaan kohtaamaan. Kuitenkin Varjo ja Kalalahti osoittautuivatkin aivan tuiki tavallisiksi ihmisiksi.

Tutkijat siis voivat työskennellä myös pareina sekä ryhmissä, työ ei perustukaan vaan vanhoihin teoria opuksiin vaan vaatii kykyä etsiä oikeanlaisia ja sovellettavia teorioita, sekä tulosten analysointi saattaakin välillä olla hieman hakuammuntaa SPSS:n avulla, jotta päästäisiin oletettaviin tutkimustuloksiin. Tutkimusrahoitukset, budjetit ja deadlinet ovat myös arkipäivää tutkimuksen teossa.

Kurssi on hyvällä tavalla avannut silmiäni tutkimuksen teon suhteen ja herätellyt kiinnostusta aiheen tiimoilta. En kuitenkaan tässä vaiheessa osaisi sanoa haluaisinko koskaan toimia tutkijana, tällä hetkellä se ei tunnu juurikaan omalta uravalinnaltani, mutta toisaalta koskaan ei voi tietää. Uuden tiedon luominen vaikuttaa hyvinkin antoisalta ja palkitsevalta työltä.

Lopuksi haluaisinkin kysyä mitä mieltä te olette, onko kurssi herättänyt teissä sisäisen tutkijanne vai sulkenut sen pois? Mielipiteitä! 🙂

397 thoughts on “Kouluvalintatutkijaksi?

  1. En ennen kurssia ole halunnut tutkijaksi, eikä kurssi ole muuttanut tätä mielipidettä, mutta suhtaudun kuitenkin avoimemmin tutkijoihin. Ei sillä, että minulla olisi ollut jotain heitä vastaan, mutta olen kyllä aikaisemmin ajatellut, että tutkijat olisivat introvertteja ja hieman juroja. Tämä käsitys on kumoutunut täysin, sillä ainakin meidän nimikkotutkijamme oli oikein mukava. Kurssin myötä olen tajunnut, miten paljon tutkimus vie aikaa ja sitä kautta vaatii pitkäjänteisyyttä!

  2. Moikka! Itse jotenkin asennoidun koko tähän meidän tutkintoomme tutkijan asenteella. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? 😀

    1. Ymmärrän hyvin 🙂 . Itse olin aikaisemmin (ammatti)tutkija, olen nyt edelleen tutkija (vähän “itsetutkija”) ja epäilemättä aina tulevaisuudessa some kind of tutkija. Heijastuuko se tulevalla uudella urallani, sitä en vielä varmasti tiedä. Jos ei, niin sitten olisin vain kotioloissa ja sosiaalisissa ympyröissäni kuitenkin tutkija. 😉

  3. Moikka !
    Minulla oli hieman eri kuva tutkijamaailmasta ennen tämän kurssin alkua, tai ylipäätään ennen tänne yliopiston tuloa. Elän materiaalifyysikko tutkijan kanssa ja olen sitä seurannut läheltä, ja nyt vasta olen oikeasti ymmärtänyt miten erilaista tutkimus eri aloilla on. En ollut ajatellut tulla tutkijaksi ennen tätä kurssia, ja vaikka olis olemassa vaikka kuinka paljon kiinnostavaa mitä voisi tutkia, niin en usko että minusta olisi tutkijaksi.

  4. I och med att det här är andra året jag studerar, och att jag hade i alla fall en kurs som betonade forskning redan på våren, så har inte denna kurs ändrat så värst mycket på vad jag tycker om forskning: att det inte är något för mig.
    Det att vi får gå in så här djupt på vad forskning innebär är dock något nytt, och egentligen ganska intressant (men fortfarande också: ingenting för mig). 🙂

  5. Kun tulin yliopistolle pari vuotta sitten, olin jo piirtänyt päässäni hienon suunnitelman, jossa tulevaisuudessa olin tutkija ja yliopisto olisi reittini tähän tulenapalavaan kiinnostuksenkohteeseen.
    Ja sen jälkeen kaikki onkin muuttunut.
    Nyt opiskelen eri alaa millä aloitin ja olen jo kauan sitten huomannut, että tutkijaksi en muuten ala. Tämä kurssi vain vahvisti käsitystäni aiheesta. Jätän nämä tutkimushommat niille, joilla on kiinnostusta siihen, minusta tulee parempi “joku muu, mikä?”
    Tämä ei ole yhtään niin harmillista, kun voisi luulla. Mistäs sitä etukäteen voisi kaikesta kaiken tietää ja sitten kun oppii lisää, niin hyvähän se on antaa omien ajatustensa muuttua. Hölmöin homma olisi se, että pitäisin itsepintaisesti kiinni siitä, mitä silloin päätin ja väkisin vääntäisin itseäni siihen, mitä en enää halua.

  6. Niin kuin monetkin muut kommentoijat, olen aiemmin tutustunut jo tutkimuksen tekemiseen, joten kurssi ei varsinaisesti ole muuttanut käsitystäni siitä. On ollut mielenkiintoista kuitenkin tutustua juuri kasvatustieteen tutkimuskenttään ja siihen, mitä kaikkea sen puitteissa voidaankaan tutkia.

    Hauska kuulla, että Minna-Marialla on ennen yliopistoa ollut haaveena tutkijan ura, mutta suunnitelmat ovat sittemmin muuttuneet. Itse olen monta vuotta kovaan ääneen toitottanut, että minustahan ei tutkijaa tule, mutta gradun myötä olen kuitenkin alkanut leikittelemään ajatuksella. Toisaalta tutkijan ura ei mielestäni vaikuta kovin ruusuiselta jatkuvine apurahahakuineen ja epäsäännöllisine työaikoineen ja tuloineen. En myöskään ole varma siitä, löytäisinkö sellaista aihetta, johon mielenkiintoa riittäisi tarpeeksi väitöskirjan tekoon. Samalla kuitenkin pohdin, että tutkijana olisi mahtavaa, kun jatkuvasti saisi oppia jotakin. Toistaiseksi tarkoitukseni on valmistumisen jälkeen hankkia työkokemusta, mutta nähtäväksi jää palaanko vielä joskus koulun penkille.

  7. Hei! Minulle oli tällä kurssilla todella valaisevaa päästä tapaamaan nimikkotutkijamme. Olen jo ennen tätä kurssia ajatellut haluavani tutkijaksi, ainakin osittain, tai vähintään päästä jonkin tutkimuksen tekoon mukaan. Tutkijan tapaaminen oli antoisaa, sillä tapaamisemme aikana kun tutkija puhui innostuneesti omasta tutkimusestaan, ymmärsin, että tutkimusten takana on ihan oikeita ihmisiä. Olen lukenut erilaisia tutkimuksia jo ennen tätä kurssia, osa on ollut selkeämpiä ja osa erittäin vaikeaselkoisia, mutta vasta tutkijatapaamisen jälkeen jotenkin sisäistin, että tutkimukset ovat ihmisten totetuttamia. Totta kai olen tiennyt tämän asian aina lukiessani tutkimuksia, mutta tapaaminen jotenkin toi ihan uuden näkökulman tutkimusten lukemiseenkin, vaikka jatkossa en pääsisikään kysymään tutkijalta tutkimuksesta herääviä kysymyksiä.

  8. Nimikkotutkijan tapaaminen ja hänen kanssaan työskentely osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja mukavaksi tavaksi tutustua konkreettisesti siihen, mitä tutkijan työ pitää sisällään. Kurssi on avartanut paljon näkemystäni siitä, miten tutkijat työskentelevät. Sisäinen tutkijani ei kuitenkaan ainakaan vielä ole täysin herännyt, mutta enää en suhtaudu aiheeseen myöskään pelon- ja epäilynsekaisin tuntein 😉 .

Comments are closed.