Moikkamoi! Täällä kirjottelee jälleen yksi blogineitsyt, ja en tunnu olevan porukan ainoa sellainen :DD Pahoittelen jo etukäteen jos mun teksti tulee olemaan hiukan tönkköä, mutta pistetään aloittelijan piikkiin!
Pidemmittä puheitta mä ajattelin kirjotella teille vähän mun omista kokemuksista ja ajatuksista koskien koulunvalintaa pienellä paikkakunnalla. Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin (tai pinta-alaltaan suurelta, mutta väestöllisesti pieneltä ja vähän kaupungistuneelta), jossa suoritin kouluni ihan peruskoulun alusta lukioon asti. Paikkakunnalta siis löytyvät kaikki lukioon asti yltävät koulut joka on ollut ihan kiva juttu, mutta näiden koulujen lukumäärät eivät ole olleet kovin korkeita.
Kerroinkin jo aiemmin siitä, että kotipaikkakuntani on alueellisesti laaja, jolloin luonnollisesti koulutkin ovat melko hajanaisesti sijoitettuja. Lisäksi kotikuntani on kaksikielinen ja alun perin suurin osa sen asukkaista on ollut ruotsinkielisiä, jolloin pienten ruotsinkielisten kyläkoulujen määrä suhteessa suomenkielisiin on ollut aika paljon suurempi. Oma lähikouluni (noin 1km päässä kotoani) oli täysin ruotsinkielinen, joten ajatus siellä peruskoulun aloittamisesta tuntui hyvin etäiseltä, olemme perheessäni kuitenkin täysin suomenkielisiä. No, vanhempani päättivät sitten laittaa minut lähimpään suomenkieliseen peruskouluun, joka löytyi noin 7km päästä. Ei välimatka kovin päätä huimaavalta kuulosta, mutta pienelle ensiluokkalaiselle se oli aika jännittävää kulkea tuo matka joka päivä bussilla edestakaisin. Tottakai ajan kuluessa ja ikävuosien lisääntyessä matkaan tottui ja puolen tunnin bussissa istuminen per suunta oli hyvä hetki pienten nokosten ottamiseen.
Hiukan tämän kurssin tutkimukseemme sivuten voisin avata valinnanmahdollisuuksiamme tuolloin kouluvalinnassa. Koska kouluja oli melko vähän kunnallamme todennäköisesti asukkaiden vähäisyydestä johtuen, oli myös valinnanvaraa paljon vähemmän. Kunnaltamme esimerkiksi ei löytynyt yhtäkään yksityistä tai erityistehtävää saanutta koulua. Ainoat vaihtoehtomme valita olivat joko suomen- tai ruotsinkielinen koulu. Mikäli halusi saada lapsena johonkin erityistehtävän saaneeseen kouluun, olisi lapsi joutunut miltein päivittäin taittamaan noin 40km matkan lähimpään isoon kaupunkiin. Tässä tutkimusaiheemme yhteydessä ja siihen perehtymisen lomassa olenkin alkanut huomaamaan kuinka paljon alueellisia eroja koulunvalinnassa vallitsee. Näin ollen ei olekaan ihme, jos aihe herättää keskustelua siitä, onko koulutuksen saanti tasa-arvoisesti saatavilla meille kaikille.
Nooo, ala-asteesta selvittiin ja mukavaahan siellä oli! Eli eipä muuta kuin yläasteen alkamista odottamaan joka sijaitsee… tittidii, päälle 20km päästä kotoani. Eipä siinä, tunnin verran koulumatkaan per suunta, vähän pidemmät nokoset? Vaikka pitkä välimatka olikin jo tiedossa ennakkoon, en voisi kieltää etteikö miltein jokaisena aamuna kouluun lähtiessä olisi tullut purtua hammasta ajateltaessa että joudun heräämään tunnin aikaisemmin vain koulumatkan takia. Yläasteikään mennessä oli kuitenkin onneksi jo sen verran vanha, ettei matka muuten tuntunut pelottavalta tai ikävältä. Kuten ala-asteet, ei myöskään kuntamme ainoa yläaste ollut mitenkään ”normaalista” yläasteesta poikkeava. Ei painotettua opetusta tai muutakaan ihmeempää ekstraa, paitsi ehkä levoton ilmapiiri. Itselleni ainakin musiikista oli muodostunut hyvin tärkeä osa omaa elämääni, joten olisin mielelläni mennyt vaikka musiikkipainotetulle yläasteelle opiskelemaan.
Kolme vuotta meni aika nopeasti ja pian yläaste olikin jo käytynä. Mites lukion tai ammattikoulun suhteen? No, lähin ammattikoulu löytyi noin 40km päästä, lukio taas yläasteeni vierestä. Päätin siis mennä paikkakuntamme lukioon, ihan vain välimatkojen takia. Lukiomme oli hyvin pieni, noin parisataa oppilasta kattava. Opetus oli kuitenkin suht hyvää, enkä lukioaikana kokenut jääväni opinnollisista asioista paitsi vaikkei lukiossamme mitään ”supermakeita” –ekstra kursseja pidettykään.
Sumsummarum! On kyllä silmät auenneet pikkasen tältä paikkakunnalta Helsinkiin muutettuani. PK-seudulla mahdollisuuksia tuntuu olevan miljoonia verrattuna aiempaan ja yläasteikäisenä olisin ollut varmaan aivan ulapalla sen suhteen mitä haluaisin kun valinnanmahdollisuuksia löytyy niin monia. Eli sikäli olen päässyt ”helpolla” kun on aina vaan ohjattu siihen ”lähimpään” mahdolliseen sen kummempia ajattelematta. Toki välillä tulee mietittyä mikähän pianovirtuoosi mustakin olisi voinut tulla jos olis heti peruskoulun alusta asti ollut pimpottelemassa jossain pianoa koulun ohessa :DD Oli miten oli, itse olen tyytyväinen nyt kun olen aiemmista suppeista koulunvalinta mahdollisuuksistani huolimatta päässyt sisään haluamaani paikkaan opiskelemaan. Eiköhän se nykyhetki ole tärkeintä! Mutta ymmärrän kyllä miksi näitä alueellisia eroja tullaan tarkastelleeksi melko paljon, sillä niillä tosiaan on suuri merkitys. Ehkei juuri minun kohdallani ole sattunut suurempaa hallaa entisen kotipaikkakuntani koulutustarjonnasta, mutta jollekin toiselle asia voi olla toisin.
Loppuun vielä linkki meidän toisen nimikkotutkijamme artikkeliin, jossa on tietoa kouluvalinnasta ja lähikouluperiaatteesta: http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=375 (en saa tosta perus linkkiä niin joudutte nyt kopioimaan sen :D)!
Tähän loppuun vielä kyselisin että onko teillä omakohtaisia kokemuksia koulunvalinnasta pienellä paikkakunnalla? Kenties mun kokemuksista poikkeavia? Ja millasiksi ootte kokenut itse vaikka peruskouluaikanne?
Kertokaa, kertokaa! Ois kiva lukea 🙂
Hyvää syksyä/alkutalvea/mitä tää nyt on!
T.Reetta
Hoppeligen gör det ingenting att jag svarar på svenska. 🙂 Först måste jag fråga varifrån du är. Själv är jag från Sibbo och det låter väldigt bekant. Själv hade jag lågstadiet bara 500m hemifrån, så där kom jag undan ganska lätt, men sedan blev det att åka längre till högstadiet/gymnasiet.
De flesta fortsatte såklart i kommunens gymnasium – likaså jag, mest på grund av att det var så lång väg till andra gymnasier, men också på grund av att många tyckte att det var trevligt att gå i ett mindre gymnasium. Av ungefär 30 (?) studerande i min årsgrupp tror jag att det var två som kom från en annan kommun. Några få gick vidare till andra gymnasier, och de som ville gå i yrkesskola fick snällt åka 30-40km enkel väg till skolan (eller bo på internat).
Olen itse myös kotoisin pikkupaikkakunnalta, jossa on 1 peruskoulu (ainakin nykyään, kun sivukylien 20 oppilaan koulut lakkautettiin) ja lukio. Tosin muutin Helsinkiin jo 10-vuotiaana. Kuitenkin itse olin vielä Helsingissäkin lähikoulussa eikä mulle ois tullut mieleenkään alkaa vaihtamaan yläasteella koulua jonnekin kauemmas, vaikka kiinnostusta taideaineisiin löytyy rutkasti.
No lukioon suunnatessa koitti sitten se valinnan paikka. Jäi pienestä kiinni, ettenkö olisi päässyt ilmaisutaitolukioon, joten menin sitten siihen, mikä oli lähellä ja jonka näin hyväksi.
Nyt tuntuu hassulta katsoa muksuja, jotka Helsingissä (jossa kouluja on joka nurkalla) kulkee joka aamu tunnin kouluun, koska lähikoulussa ei ole jotain, mitä heidän vanhempansa tahtovat heille tarjota.
Lisäkommenttina vielä, että viime vuonna kuljin tunnin koulumatkan opistolle, kun opiskelin Koulunkäynnin ohjaajaksi. Siinähän ei ollut mitään ongelmaa, koska olin itse valinnut sen vapaaehtoisesti. Mietin kuitenkin siinä, miten rankkaa olisi varmaan ollut ala-asteella, tai vielä yläasteellakin, kulkea tunti kouluun suuntaansa (kun itsellä koulu on aina ollut siinä 5min kävelymatkan päässä eikä lukiokaan hirveästi pidemmän bussimatkan päässä). Tuntuu vain tosi hurjalta, mutta eipä kai kukaan sitä ole kovin suureksi ongelmaksi kokenut, joka on kauempana koulunsa käynyt.