Ainoa pysyvä asia on muutos

|

Asiat muuttuvat yhdessä hetkessä, ihmiset hitaasti – jos ollenkaan. Muuttuva maailma onkin täynnä muutosvastarintaa.

Omassa mielessäni muutos on mahdollisuus. Muutos on jotain positiivista. Miksi siis lähes aina muutos koetaan negatiivisena? Ymmärrän muutoksen inhimillisen puolen. Eihän se ole aina mukavaa heti, vaan vaatii monelta meistä sopeutumista ja aikaa.

Dilemmaksi muodostuukin se, miten pärjätä ja mennä eteenpäin silloin, kun muutokset ympärillä niin vaativat. Ja ennen kaikkea, miten tehdä se positiivisessa hengessä. Uskon, että ihmiset, joilla on kyky mennä eteenpäin muutoksen keskellä tai hyvin pian sen jälkeen, ovat nykymaailmassa vahvoilla.

Omaa työhistoriaani leimaa muutosvoima, ja jos voidaan puhua muutosjohtajista, ehkäpä tituleeraan itseni muutostyöntekijäksi. Kelpo kyky tänä päivänä, jota voi ruokkia opiskelemalla, kouluttautumalla ja haastamalla itseään.

Kun olet liikkeessä jo alun perin, on helpompaa liikkua muutosten vaatimaan suuntaan.

Minne katosivat pyörät Shanghain katukuvasta?

|

Toukokuussa 17-27.5. 2012 yli 20 hengen opiskelijaryhmämme Gateway to Asian Business -kurssilta suuntasi opintomatkansa Shanghaihin, Guangzhouhun ja HongKongiin. Kurssista kerroin edellisessä blogimerkinnässäni  “Opettajasta oppilaaksi”. Palmenian uusvanhana “työharjoittelijana” matkasin Shanghaihin pari päivää ennen muuta ryhmää vieraillakseni Fudanin ja Jiao Tongin yliopistoissa. Fudanin teki mielenkiintoiseksi paitsi Nordic Centre myös  samaan aikaan toteutettu kansainvälinen seminaari “Luovasta oppimisesta” yliopistotasolla.  Jiao Tong yliopisto puolestaan pitää yllä paitsi maailman yliopistojen ranking-listaa (Shanghai-listana tunnettu) sekä  toteuttaa erittäin korkeatasoista monimuoto-opetusta maailmalla opiskeleville kiinalaisille.

Vierailin Shanghaissa ja Kantonissa (nyk. Guangzhou) edellisen kerran vuonna 1993. Mielikuva, jonka muistan vahvasti molemmissa paikoissa, olivat kymmenettuhannet pyörät, jotka valtasivat kadut monikaistaisesti.

Kahdessakymmenessä vuodessa katukuva oli muuttunut täysin. Pilvenpiirtäjät, autot ja saastepilvet olivat vallanneet kaupungit edellisten lisäksi tietenkin myös HongKongissa, joka oli opintomatkamme viimeinen etappi. Merkkitavarakaupat, ravintolat ja hotellit leimaavat katukuvaa jalankulkijaperspektiivistä. Shoppailu näyttää olevan ihmisten harrastus numero yksi.

Marimekko oli avannut alkuvuodesta 2012 ensimmäisen myymälänsä HongKongiin.

 

Vielä parikymmentä vuotta sitten saattoi katujen varsilla lukea uutiset seinätauluista. Nyt tätä ”kiinalaista seinätaulutekniikkaa” tiedonvälityksessä saattaa nähdä Shanghaissa enää Fudanin yliopiston porttien sisäpuolella.

Monimuoto-opetusta, kiinalaisia seinätauluja

Toinenkin yllätys meitä kohtasi Fudanin sisäpihalla. Näitä jättimäisiä Mao Zedongin patsaita löytää vielä yliopistokampuksilta. Pienet punaiset kirjat sen sijaan eivät enää kulu nykyopiskelijoiden käsissä.

Jättimäisiä Maon patsaita kampuksella

Jiao Tong yliopisto sijaitsee myös Shanghaissa ja vastaa meidän Teknistä korkeakouluamme. Sen Etäopetuskeskus (Division of Distance Education) oli toinen vierailukohteemme. Se on huipputeknologialla varustettu ja palvelee niin Kiinassa kuin ulkomaillakin opiskelevia kiinalaisia opiskelijoita. Ja kas siellähän tunnetaan Suomi ja suomalaisten hyvät Pisa-tulokset.

Kännykät valtaavat alaa myös tavallisten ihmisten arkipäivän ajankäytössä muusta tekniikasta puhumattakaan.

Riitta Välke/Hajatelmia aiheesta Miksi Kiina?

Koe koulutus kaksin

|

Ajatus annettiin minulle, kun rupattelin puolipäiväisen some-koulutuksen lounaalla toisen osallistujan kanssa. Hän jakoi seuraavan viisauden omasta elämästään: ” Älä osallistu koulutuspäivään ainoana yrityksestäsi”.

Jäin miettimään tätä lausahdusta, joka ensin tuntui vähän “liikaa vaaditulta” tässä kiireisessä maailmassa. Miksi istuttaa useampaa työntekijää samassa paikassa, kun tehokkaampaa olisi että yksi käyttää aikaansa ja jakaa saadun tiedon toisille myöhemmin.
Pienimuotoisen pohdinnan jälkeen olen kuitenkin valmis allekirjoittamaan ajatuksen.

Seminaarissa tai koulutuksessa on helppoa innostua uusista asioista. Kaikki puitteet ovat olemassa. Olet ympäröity asiasta kiinnostuneilla ihmisillä ja kouluttajan asiantuntijuus saa teidät nyökyttelemään.

”Mutta” tulee kuitenkin siitä, että on erittäin haastavaa yksin siirtää opitut ajatukset organisaatioon. Vaikka haluankin ajatella, että jo yksi ihminen voi teoillaan vaikuttaa asioihin, on muutoksen aikaansaaminen vaikeaa. Kun kaksi ihmistä on löytänyt tarvittavan palon muutokselle, mahdollisuudet moninkertaistuvat.

Jotkut asiat kannattaa siis kokea, ei kertoa – kuten koulutuspäivät.

Sairaanhoitajasta kouluttajaksi

|

Moi kaikille!

Tervehdys aurinkoisesta Vaasasta. Istun täällä Vaasan aikuiskoulutuksessa ja ensimmäistä kertaa kirjoitan tänne blogiin. Toivottavasti kaikki me kirjoittajat saamme innostaa teitä ja toisiamme elinikäiseen oppimiseen. Kuten Reetta Viinanen omassa blogissaan 23.3.2012 sanoo, että maailma muuttuu ja mukavuusalueelta on hyvä joskus poistua.

Itselläni on elämä ollut aina siinä mukavuusalueen rajalla. 20 vuotiaana totesin ensimmäisen kerran: “opiskelu on kivaa, en lopeta sitä koskaan”! En ehkä tiennyt ihan mitä toivoin, mutta sain sen 🙂 Olen opiskellut elämäni, aina työn rinnalla ja työssä. Joskus olen ajatellutkin, että valitettavasti olen se, joka nostaa käden ylös kysyttäessä: “Kuka osallistuu”?.  Yleensä se on ollut antoisaa ja hyvä asia, vaikka joskus työmäärä uuvuttaa. On siis usein vaikea sanoa ei, mutta useimmiten se on ollut vain hyvä asia.

Tällä hetkellä toimin siis Vaasan aikuiskoulutuskeskuksessa VAKK:lla ja koulutan lähihoitajia. Voisin sanoa, että tämä työ on palkinto ahkeruudesta, aktiivisuudesta ja oppimisen halusta. Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja hoitajan työtä olen tehnyt yli 10 vuotta. Nyt saan toteuttaa itsenäni koulutuksen maailmassa ja edelleen opiskelen itsekin Vaasan avoimessa yliopistossa. Tavoite lähitulevaisuudessa olisi saada sosiaali- ja terveyshallintotieteiden maisterin tutkinto valmiiksi. Opettajan pätevyys siis puuttuu, mutta sillä tiellä ollaan. Ikuinen oppija ja elinikäisen oppimisen ehdoton kannattaja. Toivotan ihanaa kesän odotusta ja lukuiloa kaikille.

 

 

Vaadi itseltäsi paljon, älä vaadi itseltäsi liikaa.

|

Milloin poistuit viimeksi mukavuusalueeltasi? Koetko olevasi ihminen, joka viihtyy vanhassa tutussa vai haastatko itseäsi aktiivisesti?

Maailma ympärillä muuttuu huimaa vauhtia ja olisi ihanaa vastapainoksi käpertyä tuttujen ja turvallisten asioiden ääreen. Luoda vähän tasapainoa kaaoksen keskelle.

Älä huoli, voit edelleen tilata lempiravintolastasi joka kerta sen suosikkiannoksen. Enkä suosittele luopumaan lempitavaroista tai varsinkaan ihmissuhteista kovin hepposin perustein. Mukavuusalueelta poistumisella tarkoitankin tässä sitä, että annat itsellesi mahdollisuuden oppia uutta, nähdä asiat ja ihmiset uudessa valossa ja tätä kautta kehittyä.

Tekeekö mukavuusalueelta poistuminen kipeää? Itsellä ainakin tehokkaana kivunlievittäjänä toimii se sanoinkuvaamaton tunne, kun huomaat riskin kannattaneen.

Sinulla on siis velvollisuus vaatia itseltäsi paljon. Tärkeintä on kuitenkin olla vaatimatta itseltään liikaa. Kukaan ei voi hallita kaikkea tietoa ja taitoa maailmassa. Tärkeintä on olla aktiivinen ja tietoisesti mennä uusien asioiden äärelle. Verkostoidu, vaihda ajatuksia. Palkinnoksi huomaat kehittyneesi ja olet taas yhden elämänkokemuksen rikkaampi.

Kuten etanat postikortissa kannustavat: “Ylitä rajasi”!