Janne Mattila, tutkijatohtori Uskonnollinen diversiteetti varhaisessa arabialaisessa filosofiassa

Tutkimukseni tarkastelee niitä tapoja, joilla uskonnollista monimuotoisuutta lähestyttiin varhaisen arabialaisen filosofisen tradition piirissä. Ensimmäisten islamilaisten vuosisatojen filosofiset piirit olivat uskonnollisesti huomattavan heterogeenisiä: ne koostuivat muslimeista, kristityistä, juutalaisista ja jopa pakanoista. Tämä tosiasiallinen monimuotoisuus heijastuu jossain määrin filosofien kirjoituksissa, kuten kristittyjen ja muslimikirjoittajien välisessä teologisessa polemiikissa tai al-ʻĀmirīn (k. 992) pyrkimyksessä osoittaa rationaalisin perustein islamin ylivertaisuus suhteessa muihin uskontoihin.

Eräs konkreettinen esimerkki, jossa kysymys uskonnollisesta monimuotoisuudesta nousee esiin, on hovien ja oppineiston keskuudessa järjestetyt eri tunnustusten väliset väittelyt, erityisesti sikäli kuin ne välittyvät meille filosofi-prosaisti Abū Ḥayyān al-Tawḥīdīn (k. 1023) kirjoitusten kautta. Nämä väittelyt tarjoavat lupaavan lähdeaineiston eri uskontojen välisten kanssakäymisen ja suhtautumistapojen tutkimiselle Bagdadin oppineiston keskuudessa. Toinen esimerkki koskee Puhtauden veljinä (Ikhwān al-Ṣafāʼ) tunnettujen filosofisten ensyklopedistien 42. tutkielmaa, jossa kirjoittajat pyrkivät tarjoamaan rationaalisen selityksen uskonnollisten ja opillisten erimielisyyksien synnylle ja rajanvedolle sekä heresiografisen että filosofisen lähestymistavan kautta.