Hanne Appelqvist, Tutkijatohtori Wittgenstein järjestä ja kielen rajoista

Wittgensteinin filosofian kantilaisella tulkinnalla on pitkät perinteet. Kuten Kant, joka pyrki määrittämään kokemuksemme rajat, on Wittgenstein kiinnostunut kielen rajoista. Varhaisen Wittgensteinin mukaan logiikka on tällainen kielen raja, merkityksen mahdollisuuden välttämätön ehto. Vaikka myöhäinen Wittgenstein hylkää useita varhaisen logiikkakäsityksensä oletuksia, voidaan hänen myöhemmästä tuotannostaankin löytää ajatus kieliopista merkityksen mahdollisuuden välttämättömänä ehtona. Wittgensteinin mukaan ”Kielellä tapahtuvaan viestintään kuuluu yksimielisyys paitsi määritelmistä, myös (niin omituiselta kuin tämä kuulostaakin) arvostelmista”. Karkeasti ottaen ajatus on, että voidaksemme ylipäätään keskustella ja olla eri mieltä erilaisista niin faktuaalisista kuin arvoihin liittyvistä kysymyksistä, meidän on jo oltava yksimielisiä suuresta joukosta asioita. Wittgensteinin näkemys tämän yksimielisyyden luonteesta ja sisällöstä on käsillä olevan tutkimuksen ydinkysymys. Projektin kuluessa käsiteltäviä kysymyksiä ovat Wittgensteinin näkemys vieraan kulttuurin ymmärtämisen vaikeudesta, kommunikaation mahdollisuus (ja mahdottomuus) uskonnollisen ja naturalistisen henkilön välillä ja kysymys ei-käsitteellisten (esimerkiksi käytännöllisten tai esteettisten) oletusten roolista kieltämme konstituoivina normeina. Suunnitellun tutkimuksen panos Järki ja uskonnollinen hyväksyminen –huippuyksikön toimintaan on eksplikoida kantilais-wittgensteinilaista lähestymistapaa hyväksymistä koskeviin kysymyksiin ja analysoida sen soveltumista edellä mainittuihin konteksteihin.