Haastattelu Kurkela ja Kurjenpuisto

Kuvat ja teksti: Martta Erola

Millaisessa oppimisympäristössä lapset voivat monipuolisesti käsitellä luonnontieteellistä orientaatiota?

Oppia luonnosta lapsille ja aikuisille

Kurkelan ja Kurjenpuiston päiväkodeissa orientaatioprojektin kehitystehtävän työstäminen on käynnistynyt hyvin. Vastuuhenkilöiden Marketta Munden, Tiina Falckin ja Päivi Hytösen mukaan aihetta on työstetty innolla, eikä ongelmakohtiin ole vielä projektin tiimoilta törmätty. “Ajankäytön kanssa ei ole ollut ongelmia” toteavat kaikki vastaavat opettajat yksimielisesti. Ryhmä on kokoontunut kahdesti ennen haastattelupäivää ja tapaamiset ovat järjestyneet päivälevon aikaan, jolloin ryhmästä irrottautuminen on saatu järjestettyä ilman suurempia ongelmia.

Nelikentän työstäminen aloitettiin päiväkodissa ohjeistamalla henkilökuntaa sen kokoamiseen. Jokainen henkilökunnan jäsen sai määräpäivään mennessä toimittaa omat näkemyksensä muistilapuille merkittynä kahvihuoneen yhteiseen nelikenttään.  Esiinnousseita asioita ovat olleet muun muassa pohdinta retkien tekemisestä silloin, jos henkilökuntaa on vähän ja se, miten voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevia resursseja nykyistä paremmin.

Pohdinta on johdatellut henkilökuntaa hyödyntämään omaa pihaa tehokkaammin ja kehittämään päiväkodin sisätiloja muun muassa kiinnittämällä seinille luontoon liittyviä kuvia ja tuomalla lasten ulottuville muuta hyödynnettävää materiaalia, kuten kirjallisuutta. Varsinkin pienet ovat nauttineet kovasti kuvien katselusta, vastuuhenkilöt kertovat. Samassa rakennuksessa sijaitsevan koulun kirjastoa on myös alettu hyödyntää tehokkaasti tiedon hakemisessa ja kirjoja on tutkittu paljon yhdessä lasten kanssa. Vastuuhenkilöt kertovat itsekin oppineensa paljon uutta kehitystehtävän myötä. Tämäkin on lisännyt innostusta tutkia aiheita lisää lasten kanssa. “Tärkeää onkin edetä lasten mielenkiinnon ja tarpeiden mukaan”, toteaa päiväkodin johtaja Paula Räsänen.

Kurkelan yksikössä kehitystehtävä ei ole jäänyt irralliseksi päiväkodin muista tavoitteista, vaan se on saatu nivottua osaksi niitä. Muun muassa vanhemmilta saadusta palautteesta on poimittu toivomus hyödyntää monipuolisemmin päiväkodin monipuolista lähiympäristöä. Kehitystehtävän avulla voidaan myös toteuttaa tavoitetta viedä arjen orientaatioita sisältä ulos – kaikkea kun ei tarvitse aina tehdä sisällä ryhmätiloissa.

Kurkelan kehitystehtävän valitsivat loppujen lopuksi aikuiset, vaikka lapsillekin osallisuutta korostavassa projektissa annettiin suunvuoro. Ideoita sopivaksi tutkimuskohteeksi tuli aina kiinalaisesta kasvatustieteestä dinosaurusten fossiileihin. Näistä viimeksi mainittua ei luonnontieteisiin liittyvä kehitystehtävä sulje ainakaan kokonaan pois – sen sijaan se on innoittanut etsimään tietoa dinosauruksista ja johdattanut jälleen uusiin kehitystehtävään liittyviin aihepiireihin.

Tärkeintä projektissa on ollut lapselle ominaisella tavalla toimiminen ja lapsen osallisuuden esille nostaminen, sekä ymmärrys siitä, että kehitystehtävässä voidaan hyödyntää kaikkia toiminnan osa-alueita eheyttämällä ne toimivaksi kokonaisuudeksi. Kurkelassa haluttaisiinkin siirtää innostuneisuus omasta kehitystehtävästä myös muille kehitystehtäviin myöhemmin perehtyville tahoille – luonto löytyy läheltä, kun vaan osaa katsoa!

Esimerkki Kanniston päiväkodista

Haastattelu Kannisto

Kuvat ja teksti: Martta Erola

Kannisto: Miten tarjota riittävän rauhallisia tiloja rooli- ja mielikuvaleikille?

Kanniston EO: Tietotekniikan mahdollisuuden henkilöstön välisessä yhteistyössä

Roolivaatteita ja huipputeknologiaa Kanniston päiväkodissa

Kanniston päiväkodilla ja esiopetusryhmällä on toteutettavanaan kaksi kehitystehtävää, joista toinen toteutetaan päiväkodissa ja toinen esiopetusryhmässä.

Kehitystehtäviä lähdettiin työstämään jakamalla jokaiselle työntekijälle nelikentän pohja, johon oli valmiiksi merkitty nelikenttä Reunamon muodostamalla jaottelulla kaaos, harmonia, uhka ja mahdollisuus. Työntekijöille annettiin ohjeistus nelikentän täyttämiseen. Lisäksi vastuuhenkilöt opastivat ja tukivat työntekijöitä silloin, jos nelikentän täyttäminen ja kehitystehtävän pohtiminen aiheuttivat epävarmuutta. Kaikki työntekijät kuitenkin täyttivät ja palauttivat nelikenttänsä hyvissä ajoin, ja ne saatiin koottua päiväkodin seinälle kiinnitetyille papereille. Kannistossa ei käytetty muistilappuja, vaan kaikki osa-alueet oli merkitty selkeästi yhdelle paperille.

Kannistossa molemmat kehitystehtävät on koettu hyödyllisiksi ja toimintakulttuuria kehittäviksi. “Kehitystehtävien työstäminen on herättänyt ajattelemaan käytännön asioiden toteuttamista ja sitä, että ne asiat voisi tehdä myös toisin. Esimerkiksi roolileikkeihin liittyvän tehtävän myötä olemme miettineet ryhmätilojen monipuolisempaa hyödyntämistä, toiminnan ja ulkoilujen porrastamista sekä leikin kehittämistä kaikin puolin ” toteaa päiväkodin johtaja ja kehitystehtävän toinen vastuuhenkilö Sari Lukjanov. Kehitystehtävän toteuttamista helpottaa se, että päiväkodissa roolivaatteita on runsaasti usean kymmenen toimintavuoden varrelta, sekä työntekijä, jonka osaamista voidaan hyödyntää roolivaatteiden valmistamisessa. Nyt pitäisi vielä sopia työntekijöiden kesken roolivaatevaraston säilytyksestä, huoltamisesta ja muista käytännön asioita. Tähän asti roolivaatteilla on leikitty salissa, mutta nyt niiden käyttöaluetta pohditaan laajennettavaksi ryhmätiloihin, jossa leikit voisivat saada erilaisia muotoja.

Roolileikkitehtävän sujuessa luontevasti, on tietotekniikkaan liittyvän kehitystehtävän käytännön toteutus herättänyt kysymyksiä henkilöstön keskuudessa. Erityisesti henkilökuntaa on askarruttanut käytössä olevien tietokoneiden vähäinen määrä. “Koneella on aina ruuhkaa. Jos ryhmillä olisi läppärit ja päiväkodissa langaton verkko, niin tietokoneella voisi tehdä vaikkapa päiväuniaikaan nukkarissa. Tämä olisi tehokasta ajankäytön kannalta.” toteaa toinen vastuuhenkilö, esiopetusryhmässä työskentelevä Kaija Tanner. Päiväkodin työntekijöillä on paljon hyviä ideoita kehitystehtävän toteuttamiseksi, mutta laitteiden vähäisyys huolettaa. “Olisi ikävää, jos ideoita ei voitaisi kehitystehtävän ideoimisen jälkeen toteuttaa käytännössä” pohtivat molemmat vastuuhenkilöt. Vaikka käytäntö ei aina vastaakaan haavekuvia, intoa kehittämistehtävän ideoinnista ei Kannistosta puutu. “Suunnitelmia kyllä on vaikka muille jakaa” hymistelevät molemmat vastuuhenkilöt tyytyväisinä.

Esiopetusryhmään IBM:ltä saatu kidsmart kone on ollut kovassa käytössä. Sillä on pelattu toistaiseksi vain suomenkielisiä pelejä, jotka osataankin jo lähestulkoon ulkoa. Eskarissa onkin jo pohdittu koneen monipuolisempaa hyödyntämistä. Etuoikeutena ryhmällä on ollut koulun tilojen mukanaan tuoma kosketusnäyttö, jota on voitu hyödyntää esiopetuksessa monipuolisesti. “Nettiin ollaan päästy lastenkin kanssa ja huomattu, että kosketusnäytön mahdollistamat visuaaliset esitykset ovat lapsille luontainen tapa hahmottaa ja oppia. Kaikki keskittyvät ja jaksavat kuunnella tosi hyvin!” Kiittelee Tanner uutta tekniikkaa.