Month: March 2019

 

Blogini on nyt valmis!

 

Viimeinen kurssikerta potkaistin vihdoin käyntiin. Tunnille oli tultava oma aineisto mukana. Siispä saavuin tunnille kainalossani aineistot, jotka käsittelevät Italian rajoja, alueelle sijoittuneita tulivuoria ja väestöä. Halusin tarkastella tulivuorten läheisyydessä olevia mahdollisia asukaskeskittymiä muunmuassa erittäin hedelmällisen maaperän seurauksena.

Yritin aluksi tehdä karttaa pienempiä alueita koskien, mutta kartasta tuli täysin lukukelvoton. Siksi päätinkin valita vain isommat alueet tarkasteluuni.

En tiedä olinko tunnilla jotenkin erityisen väsynyt vai mikä mättäsi, mutta itselläni oli jatkuvasti olo, että aivan kuin olisin unohtanut kaikki kurssilla opitut asiat. Ongelmia tuntui olevan kokoajan, vaikkakin aika pieniä sellaisia.

Haasteista huolimatta sain tuotettua kartan… johon en ole lainkaan tyytyväinen. Mielestäni kartta on epäselvä, tylsä eikä ollenkaan oppimiani taitoja haastava… Päätin, ettei tämä olisi lopullinen karttani, vaan haluan haastaa itseäni lisää. Halusin kuitenkin lisätä tämänkin kartan blogiin (kuva 1).

Tyytymättömyyteni ensimmäiseen työhöni sai minut tekemään uutta karttaa, tällä kertaa rakkaasta kotikaupungistani Hyvinkäästä. Löysin tuskallisen etsinnän tuloksena paljon erilaista aineistoa, kuten tieverkoston, julkisen liikenteen pysäkit ja julkisen liikenteen reitit. Innoissani liitin kaikki tiedostot qgissiin ja tein kartan Hyvinkään alueen julkisen liikenteen mahdollisuuksista,  mutta se ei oikein onnistunut… Olisin halunnut liittää karttaan väestötiedot ja vertailla esimerkiksi asukkaiden etäisyyttä rautatieasemaan, sillä Hyvinkää on tunnettu pendelöinnistään, mutta en löytänyt pistemuotista (saatika mitään muutakaan) aineistoa väestöstä mistään! Päätin, että nyt riittää ja suljin qgissin. Tähän väliin minun oli pakko ottaa pikkuinen breikki ja antaa aivojen vähän tuulettua…

Viikon kuluttua palasin takaisin tietokoneen ja qgissin ääreen. Päätin aloittaa jälleen kerran alusta. Kolmas kerta toden sanoo…  Tällä kertaa alueeksi valikoitui Yhdysvallat. 

Oula oli aiemmin löytänyt paljon mielnekiintoista tietoa Yhdysvalloista ja avuliaisuuttaan vinkkasi minulle käyttämäänsä sivua. Intoa puhkuen suuntaisin uudelle sivulle ja latasin aineistoa merenpinnan nousun vaaravyöhykkeestä Yhdysvaltojen rannikkoalueilla. Aihe oli mielenkiintoinen ja olin iloinen. Mutta sitten…. Ladattuani aineiston Yhdysvaltojen asukastiedoista kävi jotain kummaa. Tiedostot eivät jotenkin sopineet yhteen. Asukastietojen kartta ilmestyi qgissiin normaalin kokoisena ja vaaravyöhykekartta oli aivan minimaalisen kokoinen. Ajattelin että noh ehkä näissä on eri projektiot, mutta ei. Kokeilin kaikkea mahdollista, mutta en saanut näitä kahta aineistoa sopimaan yhteen. Kokoniasen päivän taisteltuani oli aika heiluttaa valkoista lippua.

No jos neljäs kerta…. Tällä kertaa pysyttäydyin rakkaassa Suomessa. Hyödynsin jo aikaisemmin kurssikerroilla käytettyä aineistoa pääkaupunkiseudusta. “Lainasin” neljänneltä ja viidenneltä kurssikerralta käyttämiämme ainestoja pääkaupunkiseudun aluejaosta, vesistöistä sekä pistemuotoisen tiedoston väkiluvusta. Tämän jälkeen suuntasin Hyvinkään karttaa tekiessäni tutuksi tulleille liikenneviraston sivuille ja latasin kurssiaineistojen kaveriksi tiedot suurimmista väylistä ja kovimmasta liikenteestä, joka ei niin yllättäen osui juuri pääväylille.

Haluisin hyödyntää karttamateriaaleissani buffeorintia. Tästä vaiheesta halusin todisteen myös tänne blogin puolelle, joten tein nopean kartan tästä välivaiheesta. “Upea teos” löytyy alta. Se ei ole virallinen kartta, mutta halusin todistaa (myös itselleni) osaavani bufferoida.

 

Bufferoinnin avulla haluisin selvittää asukkaiden määrän suurimpien väylien välittömässä läheisyydessä, eli tuon valitsemani 500m haarukalla. Halusin myös verrata tätä lukua koko kunnan väkilukuun ja lopuksi vielä laskea välittömässä läheisyydessä asuvien prosentuaalisen määrän. Kokosin tulokset taulukkoon, joka liitin alle.

 

 

Bufferoinnin avulla sain myös tehtyä lopullisen karttani pääkaupunkiseudun pääväylien lähiympäristön asukkaista (kuva 3). Lisäsin karttaan toiseksi muuttujaksi asukastiheyden. Kartan ulkoasun selkeyttämiseksi asukastiheys on ilmoitettu hehtaareissa eikä neliökilometreissä. Jätin myös pääväylät näkyviin, jotta kartan lukeminen ja analysointi helpottuisivat.

Kartalta voidaan havaita asukkaiden keskittyminen liikenteen saumakohtiin. Tämän lisäksi kehien ympärykset on asutettu melko lähelle ajoväylää. Kehä 1 varrella on tasaisesti melko paljon asukkaita ja siksi se erottuu selkeänä tumman vihreänä kaarena. Kehä 3 erottuu myös kartasta melko hyvin, vaikkakin ei niin selkeästi kuin kehä 1. Suurimmat pääväylien lähellä olevien asukkaiden keskittymät ovat Konalassa, Lauttasaaressa, Meilahdessa ja Mustasaaressa. Näillä alueilla asukastiheys on 21-29 väliltä, mikä ei ole niin suuri  verrattuna muiden kaupunginosien asukastiheyksiin.

 

 

 

Aineiston etsiminen todella työlästä ja turhauttavaa.  Käytin etsimiseen täysin valehtelematta tai liioittelematta yli 15 tuntia. Aineistojen löydyttyä kaikki sujui kuitenkin melko sutjakkaasti. Suurempia ongelmia ei vastaani tullutenää viimeisen kartan teossa (kiitos Johanna Lehtisen)  ja lopputulokseenkin olen tyytyväinen. Olisin asukastiheyden sijasta halunnut alunperin käyttää toisena muuttujana kartalla määrää henkilöautojen omistuksesta, mutten löytänyt aineistoa, jota olisin osannut hyödyntää.

 

Haikein mutta helpottunein mielin on aika jättää geoinformatiikan menetelmät 1- kurssi taakse. Bloggaajan urani voi siis vihdoin myös jäädä unholaan. Koin kurssin erittäin mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Olen itsekin hieman hämmästynyt taidoistani, vaikken ole (ainakaan vielä) läheskään mikään gis-velho. On kuitenkin hauska verrata ensimmäistä (oranssi pohja ja musta “tuhkapilvi”) ja viimeistä karttaani. Kehitystä on tapahtunut vaikkei se aina siltä tuntunutkaan vastoinkäymisten rinnalla.

 

Lähteet:

Oula Inkeröinen: Viimeinen vastaisku, luettu 18.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/inkeroul/

Johanna Lehtinen: https://blogs.helsinki.fi/johanleh/

 

Kuudes tiistaiaamu alkoi poikkeuksellisesti ihanan aamureippailun parissa, kun suuntasimme pareittain harmaaseen ulkoilmaan keräämään tietoa Kumpulan lähialueesta. Jäisen vesisateen valuessa päällemme kuljeskelimme ympäriinsä samalla hyödyntäen Epicollect 5-sovellusta, johon keräsimme pistemuotoista dataa paikoista, joissa kävimme. Sovellus oli erittäin helppokäyttöinen ja selkeä. Vastasimme muutamaan kysymykseen kokemuksestamme alueesta esimerkiksi alueen viihtyvyydestä ja turvallisuudesta asteikolla 1-5. Tämän lisäksi sovellus tallensi sijaintimme koordinaatit ja pystyimme vielä halutessamme ottamaan kuvan kyseisestä paikasta.

Alla muutama otos minun ja Vilman seikkailusta 🙂

 

Palattuamme seikkailultamme  kokosimme kaikkien ryhmien keräämät tiedot yhteen ja saimme muodostettua hienon pistekartan, jota rupeaisimme seuraavaksi interpoloimaan. Interpoloinnilla tarkoitetaan yksinkertaistettuna pisteiden välistä kaavaa. Kaavan avulla voidaan esimerkiksi kyseisessä tehtävässä ennustaa jonkin alueen saamaa arvoa, vaikka kukaan ei olisi käynyt kyseisellä alueella merkaamassa sinne pistettä. Interpolointia voidaan myös hyödyntää tässä tehtävässä kokemusten analysoinnissa. Analysointiprosessi helpottuu ja nopeutuu huomattavasti, kun on kartta, johon on selkeillä väreillä kuvattu kokemusta eikä tarvitse silmät ristissä tuijottaa vain läjää pisteitä.

Saimme tulokseksi hienon kartan Kumpulan lähialueella koetusta viihtyvyydestä ja turvallisuudesta, jonka tietenkin epähuomiossa unohdin tallentaa… Täytyy heti huomenna kampuksella etsiä, jospa vielä löytäisin kartan tietokoneen syövereistä, sillä mielestäni kartta oli erittäin onnistunut ja kuvasi erinomaisesti vaihtelevia kokemuksia eri sijaintien välillä.

Minua jäi kuitenkin mietityttämään sovellksen luotettavuus, sillä parilla kurssilaisellamme pisteiden sijainti heitti jopa kilometrejä oikeasta sijainnista. Väärin sijoitettu pisteet voivat vääristää tutkimuksen lopputulosta huomattavasti, etenkin jos heitto on näin suuri…

Interpolointiharjoituksen jälkeen kurssikerran varinaisena tehtävänä oli kolmen pistemuotoisen kartan tuottaminen opetustarkoitukseen. Kuten Eemil sanoo blogissaan, tiedonhakuun ja rajaamiseen oli tällä kertaa  melko vapaat kädet. Päätin itse kuvata koko maapallolla sijaitsevat tulivuoret, kaikki 2000-luvulla tapahtuneet yli kuuden magnitudin maanjäristykset  sekä maahan iskeiytyneet meteoriitit aikaväliltä 2000-2019. Olin aivan innoissani, sillä kyseinen aihe kiinnostaa minua hurjasti. Tuli elementtinä ja tulivuoret ilmiönä sytyttävät minussa jotakin ihmeellistä ja selittämätöntä palavaa intohimoa!!

Karttoja varten tarvittavat aineistot tuli muuttaa cvs muotoisiksi, mikä omaan korvaani kuulostaa vähintäänin heprealta ja yipäänsä super vaikealta tehtävältä. Onnekseni tämä prosessi osoittautuikin loppujen lopuksi melko helpoksi. Pisteet tuli muuttaa pilkuiksi ja meteoriittikannan pystyi suoraan tallentamaan cvs muotoisena! Jee!

Ensimmäinen karttani tulivuorten sijoittumisesta maapallolla on mielestäni hyvin simppeli ja onnistunut. Litosfäärilaattojen suamakohdat näkyvät kartalla hyvin tulivuorten jonomaisina keskittyminä esimerkiksi Indonesian, Japanin ja Kalifornian alueilla. Tyynenmeren tulirengas näkyy myös mielestäni hyvin, vaikka se jakautuukin kahtia karttaprojektion leikkauksen takia. 

 

Toinen karttani, 2000-luvulla tapahtuneet yli 6:n magnitudin maanjäristykset. Magnitudin kertovan asteikon jakautumisella voidaan havaita yli 7 magnitudin järistyksiä tapahtuneen vähän suhteessa kuuden magnitudin järistyksiin. Kaikkia maanjäristyksiä on eniten tapahtunut Tyynenemeren tulirenkaan alueella, etenkin Australian, Indonesian ja Nazcan laattojen reunoilla subduktiovyöhykkeillä. Voimakkaimpia järistyksiä on tapahtunut eniten Aasian alueella. Verrattaessa näitä kahta ensimmäistä karttaani, voidaan tulivuorten sijoittumisen ja maanjäristysten välillä nähädä selkeä korrelaatio.

Kolmantena karttana tuotin meteoriittien putoamispaikkojen sijoittumisen maapallolla aikavälillä 2000-2019. Kartasta pistää ainakin minulla ensimmäisenä kolme keskittymää: Yhdysvallat, Luoteis-Afrikka ja Oman. Voidaan mys huomata, ettei Suomeen ole 2000-luvulla tähän mennessä pudonnut ainuttakaan meteoriittia.

Karttoja tehdessä yritin tiukasti pitämään mielessäni tehtävänannon opetustarkoituksesta. Sain flashbackejä lukioon ja toisen mantsan opettajani itsepiirtämiin karttoihin, jotka olivat täynnä suhruisia viivoja, tekstinpätkiä merkkejä ja epämääräisiä suherruksia. Halusin välttää nämä kauhuskenariot ja pyrinkin mahdollisimman simppeleihin ja helppolukuisiin karttoihin, joista kaikki mahdollinen ylimääräinen on otettu pois. Tarkastellessani taas kerran toisten opiskelijoiden blogeja huomasin esimerkiksi Edvinin lisänneen karttoihinsa litosfäärilaattojen rajat. Tämä oli mielestäni mahtava idea, joka olisi varmasti ollut hyödyllinen myös opetustarkoitukseen käytettävissä kartoissa, sillä tulivuorten sijainteja olisi helppo selittää ja opiskelijoiden ymmärtää näiden välinen korrelaatio.

Karttojen teko tuntui tällä kertaa äärimmäisen helpolta, joka kieltämättä hitusen epäilyttää…

Yli kuuden magnitudin maanjäristysten karttaan en ole tyytyväinen. Vaikka kartta on mielestäni helppolukuinen, se ei mielestäni ole visuaalisesti kovinkaan kaunis. Järistyksiä on myös todella paljon, mutta valitsin tämän rajauksen magnitudeihin, koska se oli mielestäni looginen raja, sillä 6 magnitudia on  jo luokaltaan voimakas maanjäristys. Kokeilin myös tehdä karttaa yli 7 ja 8 magnitudin järistyksistä, mutta mielestäni näistä kartoista ei tullut yhtä kuvaavia, sillä näin voimakkaista järistyksiä oli vain muutama. Toki olisin voinut vaihtaa maanjäristysten ajankohtaa, mutta halusin välttämättä juuri 2000-luvulla tapahtuneet järistykset.

Kuten Susannakin mainitsee, olisin minäkin halunnut hyödyntää uutta interpolointitekniikkaa kartoissani. Kuitenkin kokeiltuani tätä menetelmää, koin kartat helppolukuisemmiksi ja selkeämmiksi ilman interpolointia, koska kuten Amanda mainitsee Kumpulan alueelta tehdystä harjoituksestaan, interpolointi muodostui koko kartan alueelle eikä vain pisteiden lähialuelle. 

Päälimmäiseksi tunteeksi jäi tällä kertaa innostus ja onnistuminen. Nautin aidosti tästä kurssikerrasta ja tuntui kuin aika olisi vain lentänyt! Ensi viikolla häämöttääkin jo viimeinen kurssikerta. MITÄH?!

 

 

Lähteet:

Edvin Väänänen: Kurssikerta 6: Hasardikarttoja, luettu 3.3.2019   https://blogs.helsinki.fi/edvaanan/

Eemil Haapanen: Kurssikerta 6 – Interpolointi, uhka vai mahdollisuus?,  luettu 3.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/hceemil/

Susanna Kukkavuori:  Paikkatiedon luomisesta ja hyödyntämisestä, luettu 3.3.2019https://blogs.helsinki.fi/kukkasus/

Amanda Ojasalo: Interpolointi, luettu 3.3.2019  https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/

 

 

 

 

Viides kurssikerta poikkesi huomattavasti aikaisemmista, sillä työskentely pyrittiin tekemään täysin itsenäisesti. Tunnin tavoitteena oli kurssilla opittujen taitojen testaaminen ja soveltaminen. Jännitin etukäteen melko paljon, sillä en luottanut omiin taitoihini lainkaan. Onneksi yhteistyö oli sallittua, sillä vierustoverini kanssa löimme tapamme mukaan visaat päämme yhteen auttaen toinen toistamme.

Saimme tehtäväksemme kolme harjoitusta, joista ensimmäinen ja toinen käsittelivät lentomelun sekä metro- ja juna-aseminen sijaintien vaikutusta asuinalueella olevien asukkaiden sijoittumiseen (Taulukko 1). Tehtävässä käytimme bufferointi-työkalua, jonka avulla saimme muodostettua vyöhykkeen halutun etäisyyden päähän alueesta/pisteestä. Bufferoinnilla voidaan myös karotittaa parhaat mahdolliset sijainnit esimerkiki palveluille, muunmuassa bussipysäkeille ja ruokakaupoille, kuten Sini ja Emilia blogeissaan mainitsevat. Näiden lisäksi esimerkiksi tulvavyöhykkeelle sijoittuneet asunnot voidaan kartoittaa  bufferoinnin avulla ja näin alueen asukkaita voidaan varoittaa tai vaihtoehtoisesti kieltää alueelle rakennusten rakentaminen.

Kuten Lottakin mainitsee blogissaan, verratessani  tuloksiani muiden kurssilaisten blogeihin huomasin tulosteni eroavan muiden tuloksista ajoittain todella paljonkin. En tiedä olenko minä vai joku muu tehnyt virheen vai mistä eri tulokset kumpuavat, mutta sen tiedän, että parhaani yritin, vaikka tulokset olisivatkin vääriä.

Kolmannessa tehtävässä saimme itse valita yhdestä kolmeen tehtävää, jotka tiemme itsenäisesti. Valitsin pääkaupunkiseudun pienalueiden saunojen ja uima-altaiden tutkimisen (Taulukko 2 ja kuva 1). Tehtävä onnistui helposti ja nopeasti Johannan ollessa apuna ja henkisenä tukenani.

Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, jännitin kyseistä kurssikertaa etukäteen melko paljon. Alussa jännitys ja aamun väsymys näkyivät ja tuntuivat vahvemmin kuin aikaisemmilla viikoilla. En meinannut tietää mistä aloittaa tehtävien teko, mutta päästessäni flow-mielentilaan, kaikki sujui lopulta pääosin hyvin. Tarkkuutta ja kovaa keskittymistä tehtävänteko vaati kuitenkin rutkasti. Huomasin toisten opiskelijoiden blogeja lukiessani, että en ollut ainoa, jolla itsevarmuus kasvoi tehtävien myötä rielusti. Koin, että aloin jo hieman ymmärtämään miksi joitain valintoja ohjelmistossa tehdään, enkä vain kylmästi ja armottomasti suorittanut ohjeita.

 

 

Lähteet:

Sini-Maaria Ahtinen – Kurssikerta 5- Ongelman ratkaisua, luettu 1.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/ahtisini/

Emilia Ihalainen – Viides kurssikerta, luettu 1.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/ihem/

Julia Salmi – Osa 5: Bufferointia ja melusaastetta, luettu 1.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/jhsalmi/

Johanna Lehtinen – Itsenäistä sähläämistä, luettu 1.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/johanleh/

Lotta Lehtola – Viides kurssikerta, luettu 1.3.2019 https://blogs.helsinki.fi/lelotta/