Pohja näkyvissä

Antti Iho
Antti Iho, Erikoistutkija, Luke

Unohduin nojaamaan otsallani kuivauskaapin oveen ja tuijottamaan tiskiallasta. Altaan pohjalla oli syvä lautanen täynnä vettä. Kippasin kädessäni olevan maitolasin jämät lautaselle. Vesi sameni ja valui reunojen yli. Täytin lasin kirkkaalla vedellä ja kaadoin perään, sameaa valui reunojen yli. Toisen lasillisen. Se, ettei kolmaskaan vesilasillinen tuonut pohjaa näkyviin, herätti minut siitä etunojahorteesta. Miksei se kirkastu?

Veden koettu sameus ei kulje käsi kädessä siinä olevien hippusten määrän kanssa. Savisamea vesi voi näyttää pitkään samealta, vaikka hippusten määrää litraa kohden leikkaisi paljonkin. Näkyvä vaikutus on kiven alla. Tämä tekee savisiin vesiin kohdistuvista suojeluponnisteluista turhauttavia.

Vantaankosken silta (editoitu)
Vanhankaupunginkosken pato ja Viikintien silta. Kuva: Samuli Puroila

Jos syksyllä on ollut pitkään sateetonta, näen Viikintien sillalta Vantaanjoen pohjan, virrassa heiluvat pohjan kasvit ja siinä liikkuvat kalat. Huomasin tämän ensimmäisen kerran elokuussa 1998. Olin kasvanut Vantaanjoen varrella enkä ollut koskaan aiemmin erottanut joen pohjaa – en tiennyt sen olevan mahdollista. Vimmaiselle kalamiehelle tämä oli vavahduttava kokemus. Tämähän on oikea joki!

Saattaa olla, että Vantaanjoki ja ensimmäinen outo kokemus kirkkaammasta joesta ajoivat minua tutkimusaiheeni pariin. Mutta tutkijana sitä lähinnä tekee tutkimuksia, joiden tulokset eivät paljon kulmakarvoja kohottele. Kolme vuotta derivointia – kannattaisi kohdistaa ympäristöohjaus maaperän fosforiin eikä lannoitteeseen. Check. Kaksi ja puoli vuotta mallinnusta ja Matlab-koodausta – korkean fosforitilan maita ei kannata lannoittaa niin paljon. Check. Ei hirveän dramaattista.

Pohja näkyvissä
Syyskuun vähäiset sateet ovat tuoneet Vantaanjoen pohjan esiin. Kuva: Samuli Puroila

2010 loppuneeseen Trap-hankkeeseen osallistuminen oli virkistävä poikkeus. Siinä levitettiin kipsiä sadalle hehtaarille ja katsottiin huolellisella koejärjestelyllä, mitä tapahtuu. Tapahtui ihmeen paljon. Samaan aikaa vedin Tarveke-hanketta, jossa päädyttiin niin ikään levittämään kipsiä. Hankkeessa tutkittiin tarjouskilpailumekanismia. Sen tulokset vahvistivat kuvaa, että kipsi saattaa olla paitsi toimiva, myös viljelijöiden laajasti hyväksymä toimenpide.

Jos kipsi kirkastaa savisia vesiä, ei maksa mielettömästi ja viljelijät ovat laajasti valmiita käyttämään sitä, niin voisiko sitä levittää kokonaiselle valuma-alueelle? Yhtäkkiä olin mukana jossain, joka oikeasti voisi tuottaa näkyviä vaikutuksia. Ja vaikka kohdealueeksi valikoitui Savijoki, ajattelin totta kai Vantaanjokea, josta paikallisten päättäväisyys on tehnyt Suomenlahden merkittävimmän taimenen kutujoen. Mitä jos se olisi vielä kirkkaampi? Harjaisiko kosken katsominen aivoista karstaa vielä tehokkaammin?

Vantaanjoen sakeaa vettä (editoitu)
Kovin hyvä näkyvyys ei kuitenkaan ole edes poutasäiden jälkeen. Kuva: Samuli Puroila

Kipsin levittäminen lisää veden sulfaattipitoisuutta. Sen vaikutukset kaloihin tai mätiin ovat lähinnä hypoteettisia, mutta SAVE-hankkeessa ei jätetä mitään tutkimatta. Hyvä niin. Mutta voiko veden kirkastuminen johtaa muutoksiin kalakannoissa: jäisikö taimenen poikasia enemmän petojen suuhun, vai olisiko petoja vähemmän? Entä kalastuspainetta? Latvapurot kuten Longinoja ovat jo nyt aika kirkkaita, eikä pääuoman kirkastuminen vaikuttaisi näiden poikasten ensimmäisiin elinvuosiin mitenkään. Ja entäpä sitten pääuoma? Mitä jos vesi kirkastuisi ja Vantaan kaupunki lopettaisi kirjolohien kaatamisen jokeen? Entä jos ikänsä Vantaanjoen varrella asuneet ovatkin muodostaneet maitokahvin väriseen veteen tunnesiteen? Niin että vaikka valitsisivat kirkkaan samean sijaan, kuitenkin kaipaisivat vanhaa?

Vanhankaupunginkoski
Vanhankaupunginkosken itäinen haara. Kenties muutaman vuoden kuluttua tässä voi tarkkailla taimenten nousua kirkkaassa vedessä kohti Vantaanjoen latvoja. Kuva: Samuli Puroila

SAVE-hankkeen yhteydessä ajatukseni karkaavat jatkuvasti kalastukseen. Ehkä haluan ajatella, että jokivesiä kirkastamalla teemme kaloille palveluksen. Että ikään kuin osaltani pyydän kaloilta anteeksi, että pyydystän niitä, kopautan nuijalla päähän ja syön. Tai ehkä haluan vain nähdä useammin pohjan ja kiven takana kallistelevan kalan, joka keräilee voimia seuraavaan parin metrin etappiin, ylös- ja eteenpäin.

Kipsipilotin vauhdikas alkutaival

Eliisa Punttila, Projektikoordinaattori
Eliisa Punttila,
Projekti-koordinaattori, Helsingin yliopisto

Kuulin kipsistä ensimmäisen kerran syyskuussa 2014 Lahdessa, kun professori Markku Ollikainen mainitsi Suomenlahden kustannustehokkaita suojelukeinoja käsittelevässä seminaarissa uuden lupaavan aineen nimeltä kipsi. Tuolloin peltojen kipsikäsittelyn vesistövaikutuksia ja kustannuksia tutkinut TraP-hanke oli päättynyt, ja kipsin tehokkuus oli käytännössäkin pystytty osoittamaan.

Vuotta myöhemmin löysin itseni perehtymästä tarkemmin kyseisen hankkeen tuloksiin sekä muihin aiempiin tutkimuksiin. Koska kipsi vaikutti niin lupaavalta keinolta, haluttiin sen käytöstä lisää kokemusta ja vaikutuksista entistäkin tarkempaa tietoa. Kipsipilotti oli myös saanut rahoitusta EU Central Baltic- ohjelmasta ja ympäristöministeriöltä ja valmis alkamaan. Olin päätynyt projektikoordinaattoriksi uuteen SAVE-hankkeeseen.

Ennen kuin kipsin käyttöä vesiensuojelussa lähdetään päätä pahkaa edistämään, pitää hankkia lisää tietoa sen soveltuvuudesta laajempaan käyttöön. Jos kipsiä toivotaan lopulta levitettävän koko Etelä-Suomen savimaille, tulee pilottialueenkin olla riittävän suuri. Tämän vuoksi SAVE-hankkeessa kipsin käyttöä testataan laajassa mittakaavassa.

Tutkimuksen edellyttämien kriteerien perusteella löytyi Savijoen valuma-alueelta Varsinais-Suomesta loistava kandidaatti pilottialueeksi. Alue pitää sisällään 2850 hehtaaria peltoalaa, jota viljelee reilu 100 viljelijää. Seuraavaksi tuli selvittää, olisiko alueen viljelijöillä kiinnostusta osallistua hankkeeseen. Laajamittaista pilottia kun on mahdotonta toteuttaa ilman viljelijöiden apua.

Savijoen valuma-alue Varsinais-Suomessa täytti tutkimuksen edellyttämät kriteerit. Kuva: Eliisa Punttila
Savijoen valuma-alue Varsinais-Suomessa täytti tutkimuksen edellyttämät kriteerit. Kuva: Eliisa Punttila

Päätimme aloittaa lähestymällä ensin kuntasektoria ja paikallisia maataloustuottajajärjestöjä. Hankkeeseen suhtauduttiin myönteisesti, joten uskalsimme seuraavaksi lähestyä alueen viljelijöitä. Kerroimme aikeistamme helmikuussa kirjeitse ja tämän jälkeen puhelimitse. Puhelinkeskustelujen lomassa saimme arvokasta tietoa viljelijöiden ensivaikutelmasta ja heitä askarruttavista kysymyksistä.

Kirjeet viljelijöille valmiina postiin. Kuva: Eliisa Punttila
Kirjeet viljelijöille valmiina postiin. Kuva: Eliisa Punttila

Maaliskuussa pidimme Liedon kunnantalolla viljelijätilaisuuden, jossa kerroimme hankkeesta tarkemmin. Kohtasimme upean 70 hengen yleisön ja annoimme vastauksia heitä askarruttaneisiin käytännön kysymyksiin. Lisää tietoa haluttiin muun muassa kipsin vaikutuksista, käytännön järjestelyistä ja viljelijöiltä edellytettävästä työstä. Puhelinhaastattelut jatkuivat vielä tilaisuuden jälkeen, jolloin useimmat päättivät osallistumisestaan.

Liedon kunnantalolle saapui 70 henkeä kuulemaan lisää kipsihankkeesta. Kuva: Samuli Puroila
Liedon kunnantalolle saapui 70 henkeä kuulemaan lisää kipsihankkeesta. Kuva: Samuli Puroila

Soittokierroksen tuloksena 60 % viljelijöistä ilmoitti olevansa kiinnostunut lähtemään mukaan kipsikokeiluun. Ulkopuolelle jättäytyneistä suurin osa ei voinut osallistua käytännön syistä, koska viljelystä oli luovuttu, tila oli luomuviljelysttä tai peltolohkot monivuotisella nurmella. Vain reilu kymmenen viljelijää päätti jättää kokeilun väliin, koska ei kokenut osallistumista kiinnostavaksi tai kannattavaksi. Kuutta viljelijää emme tavoittaneet puhelimitse. Kokonaisuudessaan hanke otettiin siis hyvin myönteisesti vastaan myös viljelijöiden suunnalta.

Muutama viikko Liedossa pidetyn tilaisuuden jälkeen tilaneuvottelijamme Terhi Ajosenpää ProAgriasta aloitti vierailut hankkeesta kiinnostuneiden viljelijöiden luona. Näiden tilakäyntien yhteydessä sovittiin peltolohkoista, joille kipsiä levitetään. Terhin seikkailut alueella tuottivat loistavan tuloksen: yli 50 viljelijää alueelta lähti mukaan kipsikokeiluun ja saimme kasaan 1550 hehtaaria. Nämä luvut mahdollistavat kattavan tutkimuksen tekemisen.

Olemme jo tässä vaiheessa todella kiitollisia kaikille alueen viljelijöille, Liedon kunnalle, Paimion kaupungille ja MTK:n paikallisjärjestöille sekä tietenkin Terhille siitä, että olette auttaneet meitä pääsemään pilotin toteutuksessa näin lupaavaan alkuun!

Tutkija kipsissä

Vanha keino vai pussillinen uusia?

Petri Ekholm, Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus

Maatalouden fosforipäästöt ovat laskeneet, mutta eivät riittävästi vesien kannalta. Tehokkaille fosforin vähennysmenetelmille on siis tarvetta. Maatalouden vesiensuojelutoimet voitaneen jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat ikivanhat toimet, joilla parannetaan maan kasvukuntoa ja rakennetta, jolloin hyvän sadon mukana poistuu paljon ravinteita ja maa kestää eroosiota. Toinen ryhmä koostuu ympäristökorvausjärjestelmästä tutuista menetelmistä, esimerkiksi talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, tasapainoisesta lannoituksesta, kosteikoista ja suojavyöhykkeistä. Kolmas ryhmä voitaisiin nimetä nykyjargonin mukaisesti innovatiivisiksi menetelmiksi, joissa esimerkiksi teollisuuden sivuvirtojen avulla estetään ravinnepäästöjä.

Peltojen kipsikäsittely voisi kuulua kaikkiin kolmeen ryhmään. Kipsiä on käytetty iät ajat maan rakenteen parantajana, mutta sen käyttö fosforipäästöjen hillitsijänä on uutta, ja olisi suotavaa, että se kuuluisi ympäristökorvauksen piiriin. Vantaanjoen latvoilla sijaitsevan Nummenpään kylän pelloilla tehdyssä pilotissa[1] kipsi vähensi sekä liuenneen että maa-ainesfosforin kulkeutumista pelloilta vesiin ja sitoi maahan hiiltä. Se vaikutti soveltuvan tilalle kuin tilalle ja oli muihin fosforin vähentämismenetelmiin verrattuna ylivoimaisen kustannustehokas.

Kipsiä levitetään Nummenpään pelloilla tehdyssä pilotissa. Kuva: Sakari Alasuutari

Savijoesta Savejoki

Nummenpään lupaavia tuloksia koetellaan Lounais-Suomen Savijoella. SAVE-hankkeen perusidea on yksinkertainen: levitetään kipsiä pelloille niin laajalti, että tulokset kertovat luotettavasti kipsin tehon ja mahdolliset haittavaikutukset sekä antavat tietoa siitä, miten kipsin kuljetus ja levitys käytännössä onnistuvat ja miten viljelijät menetelmän kokevat.

Kipsin vaikutuksen arvioimiseksi Savijoen perusnäytteenottoa on täydennetty asentamalla jatkuvatoimiset vedenlaatuanturit Savijoen keskijuoksulle Yliskulmaan ja Parmanharjulle. Lisäksi joesta otetaan runsaasti vesinäytteitä, joista analysoidaan monenlaisia vedenlaatua kuvaavia muuttujia. Alueelle pyritään houkuttelemaan myös muuta tutkimusta synergiaetujen vuoksi, ja niinpä esimerkiksi torjunta-aineiden kulkeutumista tutkitaan tehostetusti Savijoella. Parhaillaan Savijoen seurannassa on menossa ennen kipsiä –jakso, johon kipsin levityksen jälkeisen ajan tuloksia tullaan vertaamaan.

Savijoen virtaamaa mitataan ns. pöytäsuolamenetelmällä Kuva: Petri Ekholm

Odotettavissa kirkastuvaa

Jos kipsin levitys toteutuu suunnitellusti syksyllä 2016, Savijoen keskijuoksun vesi lienee tulevana syksynä aiempaa kirkkaampaa, mutta yläjuoksun kipsitön vertailualue pysyy totutun sameana. Tutkimuksessa, joka tehdään säiden armoilla, voi sattua yllätyksiä. Syksy 2016 voi olla vaikkapa ennätyksellisen kuiva, mikä kyllä helpottaisi kipsin levitystä, mutta jokivesi olisi kirkasta ilman kipsiäkin. Päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen vaihtelevat sääolot pyritään ottamaan huomioon tilastotieteellisellä mallilla. Perusideana on vedenlaadun suhteuttaminen veden virtaukseen ja oletuksena se, että tietyn suuruisella virtauksella jokivesi on kipsin levityksen jälkeen kirkkaampaa kuin se oli ennen kipsiä vastaavansuuruisella virtaamalla. Vedessä olisi vähemmän niin maahiukkasiin sitoutunutta kuin suoraan rehevöittävää liuennutta fosforia. Jos näin todella tapahtuu eivätkä esimerkiksi sulfaatin toksisuustestit paljasta epämiellyttäviä yllätyksiä, tulokset antavat hyvän tietopohjan vieläkin laajemman kipsikäsittelyn toteuttamiseen. Niin laajan, että rannikkovesiin päätyvän fosforin määrää saadaan kunnolla vähennettyä, ja ehkä Saaristomeren rannikkovedetkin vähitellen kirkastuvat.

[1] Kipsipohjaiset tuotteet maatilojen fosforikuormituksen vähentämiseen, TraP-hanke (2007–2013)