Erikoistutkija
SYKE
+358 2952 51102
petri.ekholm (a) syke.fi
Savijoen peltojen syksyllä 2016 toteutettu kipsikäsittely edellytti, että 144 rekkakuormallista kipsiä rahdattiin Pohjois-Savosta Varsinais-Suomeen. Laskelmieni mukaan viime kevääseen mennessä, siis vajaan viiden vuoden aikana, noin 66 rekallista kipsiä on huuhtoutunut pelloilta Saaristomereen. Vähäinen määrä kipsistä on siirtynyt satoon, mutta yli puolet siitä on yhä pelloissa, tosin kulkeutuneena pintakerroksesta syvemmälle. Vuoden 2016 rekkarallin tarkoituksena oli selvittää, voidaanko kipsillä vähentää vesiin päätyvää fosforikuormitusta – isosti ja pitkään. Lähes viiden vuoden aineiston nyt tultua käsitellyksi, yritän seuraavassa arvioida, onnistuimmeko.
Kerrataan ensin aiempien suomalaisten tutkimusten tuloksia. Vuonna 2008 aloitetussa Jokioisten savimaalla tehdyssä kenttä- ja laboratoriosadetusten yhdistelmässä kipsin teho väheni ajan kuluessa, mutta runsaan kahden ja puolen vuoden keskiarvona kipsi vähensi huuhtoumia maa-ainesfosforilla jopa 70 %, liuenneella fosforilla 50 % ja liuenneella orgaanisella hiilellä 35 %. Suomen ensimmäinen valuma-aluepilotti osoitti kipsin vähentävän maa-ainesfosforin kuormitusta 50 % ja liuennutta fosforia 25 % runsaan neljän vuoden keskiarvona (2008–2013). Hiljattain päättynyt 3500 hehtaarin kipsin levitys Vantaanjoella päätyi maa-ainesfosforin vähentymälle myös noin 50 % tasoon. Liuennut fosforikin vähentyi, tosin hankkeessa seurattiin tilannetta vain 1,5 vuotta kipsin levityksen jälkeen.
Kyllä, Savijoen pilotti vahvisti kipsin tehon, mutta tuloksiin jäi myös pohdittavaa. Lukijat saattavat muistaa, että Savijoella kipsin tehoa seurattiin kahdella havaintopaikalla, Yliskulmalla ja Parmaharjulla, joiden vedenlaatua verrattiin Savijoen yläjuoksun kipsittömään vertailualueeseen. Yliskulman mittausten perusteella kipsi toimi jopa odotuksia paremmin: kipsipelloilta huuhtoutui käsittelemättömiin peltoihin verrattuna vajaan viiden vuoden keskiarvona yli 70 % vähemmän maa-ainekseen sitoutunutta fosforia, noin neljännes vähemmän liuennutta fosforia ja lähes puolet vähemmän liuennutta orgaanista hiiltä. Parmaharjulla teho oli kuitenkin huomattavasti heikompi: maa-ainesfosforin vähentymä oli vain 15 %, liuenneen orgaanisen hiilen 28 % ja liuennutta fosforia huuhtoutui yllättäen 17 % enemmän.
Kahden lähekkäisen alueen peltojen erilainen vaste kipsille on erikoista. Tutkijalle sinänsä kiusallinen ero näyttäytyy myös mahdollisuutena: ehkä ero alueiden välillä kertoo siitä, missä oloissa kipsi toimii parhaiten ja syyn selvitessä toimenpidettä voidaan kohdentaa entistä tarkemmin. Vaikka selkeää syytä eroihin ei ole löydetty, se tiedetään, että alueiden vaste kipsikäsittelyyn poikkesi toisistaan eniten ennätyksellisen märkänä alkuvuonna 2020. Ehkä tuolloin pellot olivat liian märkiä, jotta kipsi olisi voinut ylläpitää maahiukkasten eroosiokestävyyttä. Tai ehkä kipsin joen pohjalle saostama aines lähti liikkeelle poikkeuksellisen kovilla virtaamilla osassa uomia.
Tämän syksyn tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että kipsi vähentää edelleen veden sameutta ja fosforipitoisuutta – kummallakin havaintopaikalla. Onneksi Savijoen seuranta jatkuu KIPSI-hankkeessa ja saamme siis tulevina vuosina lisätietoa kipsivaikutuksen kestosta ja kuka ties myös Yliskulman ja Parmaharjun välisten erojen syistä.
SAVE- ja SAVE2-hankkeiden aikana peltojen kipsikäsittely on muuttunut kokeilusta käytännön vesiensuojelutoimeksi. Vuonna 2019 alkaneen vesiensuojelun tehostamisohjelman tavoitteena on levittää kipsiä 65 000 peltohehtaarille Saaristomeren valuma-alueella vuoteen 2023 mennessä (KIPSI-hanke). Suomen kestävän kasvun ohjelmalla on lisäksi tarkoitus laajentaa kipsikäsittelyä eri puolille Suomen rannikkoa. Suunnitelmien toteutuessa yli 10 % kaikista kipsikelpoisista pelloistamme käsiteltäisiin. Kipsin vaikutusta tullaan selvittämään myös uusilla kohteilla.
