Materiaalijalanjäljellä tarkoitetaan luonnonvarojen kokonaiskulutusta – sitä, kuinka paljon uusiutuvia tai uusiutumattomia luonnonvaroja kuluu jonkun tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikana. Tämä kokonaiskulutus suhteutetaan näistä tuotteista tai palveluista saataviin palvelusuoritteisiin. Tätä menetelmää kutsutaan myös MIPS-menetelmäksi (material input per service unit). Samalla menetelmällä voidaan myös selvittää kotitalouksien luonnonvarojen kulutus vuoden aikana. Tätä onkin tutkittu aiemmin esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton KotiMIPS-hankkeessa.
Materiaalijalanjäljen laskeminen ei parhaimmillaan ole kovin yksinkertaista. Yksityiskohtaisempi laskenta edellyttää kodin tavaroiden inventoimista, matkojen ja arkiliikenteen arvioimista sekä ruokailujen kirjaamista. Tuloksista lasketaan MI-kertoimien avulla materiaalien kokonaiskulutus henkeä kohti vuodessa.
SPREAD Sustainable Lifestyles 2050 -hankkeessa on kuitenkin kehitetty helppo testi oman materiaalijalanjäljen laskemiseen:
Testissä kysytään muutamia kysymyksiä esimerkiksi asunnon koosta, energiankulutuksesta ja lomamatkoista. Testin lopuksi saa arvion omasta materiaalijalanjäljestään. Oma tulokseni oli 12 000 – 25 000 kiloa luonnonvaroja vuodessa, jolla päädyn luokkaan “advanced”.
Oma materiaalijalanjälkeäni kasvattaa erityisesti matkustaminen. Vaikka lentämisen materiaalijalanjälki onkin esimerkiksi hiilijalanjälkeä maltillisempi, koska infraa tarvitaan vähän suhteessa kuljettuihin kilometreihin, vaikuttaa se silti myös luonnonvarojen kokonaiskulutukseen merkittävästi. Toinen merkittävä osa-alue on arkiliikenne. Vaikka matkat kulkeekin julkisilla, paljon liikkuvalla ympäristövaikutukset kasvavat helposti suureksi. Asumisen materiaalijalanjälkeä kasvattaa hiilivoimalla tuotettu kaukolämpö, jonka vaikutus on merkittävä vaikka asuinpinta-ala henkilöä kohden jäisikin pieneksi.
Testi on hyvin suuntaa-antava, mutta mahdollistaa nopeasti oman luonnonvarojen kulutuksen kokoluokan arvioinnin.