Hedelmöityshoidot ovat yksi tapa tulla vanhemmaksi. Suomessa hoidoissa voivat käydä naiset, heteroparit ja naisparit (ks. hedelmöityshoitolaki). Julkinen puoli tukee hoidoissa käyntiä vain rajoitetusti. Hoitoon voidaan hakeutua monenlaisista syistä, joista hedelmättömyys on yksi.

Hedelmöityshoidot muokkaavat sitä, mihin ihmiskeho kykenee: hoitojen avulla raskaus voi alkaa, vaikka esimerkiksi naisen kuukautiskierrossa ei tapahtuisi ovulaatiota tai miehen siittiöiden pääsy siemennesteeseen olisi estynyt. Valtaosa lapsettomuuteen liittyvistä hoitotoimenpiteistä tehdään naiselle.

Suurin osa yksittäisistä hoidoista kuitenkin epäonnistuu eikä johda raskauteen tai lapsen syntymään. Esimerkiksi vuonna 2014 kaikista tehdyistä hedelmöityshoidoista elävän lapsen syntymään johti 17,7 prosenttia (ks. hedelmöityshoitotilastot). On tavallista, että ihmiset käyvät hoidoissa useita vuosia ja maksavat niistä jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Tutkin väitöstutkimuksessani sitä, miten hedelmöityshoidot muokkaavat lisääntymistä, lapsettomuutta ja vanhemmuutta. Lähtökohtani on, että hedelmöityshoidoissa käyvien ihmisten toiveet vanhemmuudesta ja kokemus lapsettomuudesta syntyvät vuorovaikutuksessa lisääntymisteknologian lupausten ja lääketieteellisten hoitokäytäntöjen kanssa.

Filosofi ja yhteiskuntatieteellisen tieteen- ja teknologiantutkimuksen pioneeri Annemarie Mol esittää vuonna 2002 julkaistussa vaikutusvaltaisessa sairaalaetnografiassaan ”The Body Multiple: Ontology in Medical Practice” ajatuksen siitä, että esimerkiksi sairaudet itse asiassa syntyvät tietynlaisina vasta hoitokäytännöissä.

Molin pääväite on, että koska esimerkiksi patologilla on käytössään eri menetelmät ja välineistö kuin vaikkapa laboratorioteknikolla, on patologin tutkima sairaus (suurimman osan ajasta) eri asia kuin laboratorioteknikon. Sairaudet koostuvat eri asioista huolimatta siitä, että ne kantavat samaa nimeä.

Mitä tällainen ajatus sitten tarkoittaa tutkimuskohteeni, hedelmättömyyden, näkökulmasta? Ajattelen, että hedelmättömyys on sekä yhteiskunnallis-poliittisena ilmiönä että lääketieteellisten toimenpiteiden kohteena lopulta sitä, mitä siihen liittyy; hedelmättömyys on muodostelma tutkimuskäytäntöjä, menetelmiä, laitteita ja näiden asioiden välittämää vuorovaikutusta esimerkiksi potilaan ja lääkärin välillä. Esimerkiksi ultraäänilaitteet, verikokeet ja lääkärin vastaanotolla käydyt keskustelut vaikuttavat siihen, minkälaista tietoa hedelmättömyydestä saadaan ja mitä hedelmättömyys missäkin yhteydessä on.

Onkin tärkeää herkistyä sille, minkälaisista asioista hedelmättömyys koostuu. Hedelmöityshoitoja tekevän lääkärin huomio voi kohdistua esimerkiksi potilaan hikoiluun, mielialaan ja muihin hormonitoiminnasta kertoviin asioihin. Se voi nykyteknologian mahdollistamana kohdistua myös biokemiallisiin, geneettisiin ja kromosomeihin liittyviin asioihin, kenties hedelmättömyyden yhä tarkempiin nimittäjiin.

Potilaalle tehtävissä lääketieteellisissä tutkimuksissa voi esimerkiksi käydä ilmi, että sukusolujen kehityksessä on ongelmia. Tällaiset tutkimuksissa selviävät asiat ovat esimerkki siitä, mitä hedelmättömyys nyky-ymmärryksemme mukaan on. Lääketieteellisiä tutkimuksia ja toimenpiteitä tehtäessä tapahtuu kuitenkin muutakin kuin tiedon lisääntymistä. Esimerkiksi solutason asiat kohoavat hedelmöityshoidoissa käyvien ihmisten kumppaneiksi – asioiksi, joita vasten he suhteuttavat kokemusta itsestään lasta toivona ihmisenä.

Koeputkihedelmöityshoidossa hedelmöitys tapahtuu petrimaljassa naisen kehon ulkopuolella. Näin syntyvät ihmisalkiot ja se, miten laboratorioteknikot ja lääkärit niitä kuvailevat muodostuvat hedelmöityshoidoissa käyville ihmisille merkityksellisiksi, lisääntymiskokemusta ja lapsettomuutta määrittäviksi asioiksi. Lisäksi hedelmöityshoidoissa käyminen tuottaa esimerkiksi sukupuoleen liittyviä kokemuksia siitä, minkälainen oma lisääntymiselimistö ja sen toiminta on verrattuna omiin toiveisiin ja yhteiskunnallisiin odotuksiin.

Hedelmöityshoidot rakentavat todellisuutta. Tähän blogiin kirjoittamissani teksteissä tulen tarkastelemaan tätä rakentamista ja siihen liittyviä kokemuksia.

Kirjoittaja: Elina Helosvuori

Lähteet:

Mol, Annemarie 2002: The Body Multiple: Ontology in Medical Practice. Durham: Duke University Press