Category Archives: Ei aihetta

Rinkka on pakattu ja malarialääkitys aloitettu

|

Lentokone lähtee sunnuntaiaamulla Pariisin kautta kohti Madagaskaria. Koneen kyydissä matkaa seitsemän biotieteellisen tiedekunnan opiskelijaa, jotka osallistuvat Ranomafanan kansallispuistossa suojelualueiden suunnittelun kenttäkurssille. Koneen kyydissä matkaa myös rinkkani,  joka saa tulikasteensa trooppisissa oloissa. Se näyttää pieneltä, mutta silti se imaisi mukaansa kaiken tarpeellisen, gps-laitteesta kannettavaan, aurinkorasvasta telttaan ja makuupussiin.

Tänään alkoi malarialääkitys ja matkakuume. Lähtöön liittyy aina jännityksen lisäksi pieni harmitus. Mitä kaikkea tapahtuukaan täällä kotona ja mistä jää paitsi? Mitä kaikkea tulee siellä kaukana tapahtumaan ja kuinka pitkä matka sitten on lähimmälle lääkärille? Kuinka paljon hermot ovat riekaleina tuota rinkkaa kantaessa? Mitä tehdä kun jotain tärkeää on unohtunut matkasta? Mitä tehdä kun kaikki menee pieleen? Toivottavasti huomenna sataisi räntää, lähtö olisi helpoin mahdollinen.

Yllätykset ja satunnaiset epämukavuudet ovat kuitenkin halpa hinta ainutkertaisesta opintojaksosta. Madagaskar on jokaisen biologin märkä uni ja meillä on mahdollisuus pysyä tuossa unessa viisi ja puoli viikkoa, parhaiden mahdollisten oppaiden kanssa.

Tässä blogissa julkaistaan kuulumisia kenttäkurssilta, jos ja kun pääsemme metsästä netin äärelle.

Talouskriisi ja yliopistot

|

Vanhaan hyvään aikaan eli vielä viime keväänä Suomen kansantaloudella meni lujaa. Bruttokansantuote oli edeltävinä vuosina kasvanut muita EU-maita nopeammin, valtiontalous oli hyvässä mallissa, velkaa maksettiin pois ja veroja alennettiin. Silti valtiovarainministeriön laskelmat valtiontalouden kestävyydestä olivat pessimistiset. Väestön ikääntyessä terveydenhuollon kustannukset ja eläkemenot kasvavat nopeammin kuin talous, ja jo viiden vuoden tähtäimellä ennusteltiin miinusmerkkistä budjettia.
Yliopistojen rahoitus on täysin riippuvainen valtion hyvänsuopaisuudesta. Nykyisen hallituksemme ohjelmassa on kauniita sanoja yliopistojen merkityksestä, niiden perusrahoituksen turvaamisesta ja tutkimuksen ja tuotekehityksen tärkeydestä. Budjettiratkaisut eivät ole olleet linjassa tällaisen hymistelyn kanssa. Vain Aalto-yliopiston rahoitus kasvaa, muiden reaalisesti vähenee. Vaikka vuodesta 2015 alkaen lisärahoituspotti on tarkoitus avata myös muiden yliopistojen kilpailtavaksi, on kyseenalaista, missä määrin nykyisen hallituksen periaatepäätökset ja toiveajattelu sitovat seuraavia hallituksia. Continue reading →

Vanhentunut ekosysteemi

|

Toisinaan jatko-opintoseminaarissa tekee mieli sanoa, etten ymmärrä lainkaan, mistä on puhe. Tiedättehän sen tunteen, kun on sellainen olo, että ihmiset puhuvat puuta heinää, eikä kukaan uskalla sanoa sitä ääneen.

Koska kulttuurintutkimuksen heinäpaalit saattavat olla tämän blogin lukijoille tuntemattomampia, otetaanpa esimerkki lähempää, oman hallituksemme puheista.
Continue reading →

Aalto-yliopiston tulisi määritellä tavoitteensa

|

Suomen yliopistolaitos on keskellä laajakantoista uudistusprosessia, jonka tavoitteena on parantaa tutkimuksen ja opetuksen laatua ja kansainvälistä kilpailukykyä. Hallituksen linjapäätöksen (11.3.2008) mukaan yliopistot saavat aiemmin sovittujen kehysten päälle lisäkorotuksia 130 miljoonaa euroa vuoteen 2012 mennessä. Aalto-yliopistolle tästä menee 100 miljoonaa euroa.

Olen aiemmin kritisoinut sitä, että yksi yliopisto nostetaan erikoisasemaan ilman aikaisempia näyttöjä tai kunnollisia tulevaisuuden suunnitelmia. Kun päätökset nyt on tehty, tätä purnausta on turha jatkaa. Siitä huolimatta on aiheellista kysyä, minkälaisia tavoitteita uusi yliopisto tulee itselleen asettamaan ja kuinka näiden tavoitteiden saavuttamista on tarkoitus arvioida. Continue reading →

Hyökkäys päämajaan

|

Toisinaan tulee miettineeksi, mitä sitä olikaan tekemässä ja miksi? Toukokuu on ollut hyvää aikaa tällaiselle pohdinnalle kahdesta syystä. Ensinnäkin kirjoitan ensimmäistä kertaa konkreettisesti väitöskirjaani, sillä laitos vaatii tekstiä aina kerran vuodessa. Vuoden aikana luetut kirjat ja ajatellut asiat pitäisi saada paperille, mikä saa tietysti miettimään, mitäs järkeä tässä kaikessa olikaan. Ja toinen kimmoke pohdinnalleni on laitoksellamme pidettävä keskustelusarja, jonka otsikkona on Attack the Headquarters. Tavoitteena on harjoittaa itsekritiikkiä niin omaa toimintaa, laitosta, yliopistoa kuin kulttuurintutkimustakin kohtaan. Jonnekin pitäisi hyökätä, ja meidän pitäisi päättä, minne. Mistä olemme tulossa, mihin olemme menossa, miksi olemme menossa, ja pitäisikö meidän olla menossa? Continue reading →

Kaikki mikæ voi mennæ vikaan.

|

Oppivuosia.

Kenttætyøt jæætikøillæ ovat aina vaikeita, sanovat kokeneet, vakavat miehet. Arktis on haastavin kenttætyøalueista, ja Huippuvuorten Nordaustlandet tæhænastisista kaikkein vaikein. Mutta matka ei ole koskaan turha, jatkavat samaiset vakavat kasvot. Kokemusta ja oppia. Næin kævi tællæ kertaa.

Næitæ sanoja kuunneltiin Kinnvikan tutkimusaseman keittiøssæ viime viikon torstaina, kun retkikunnan johtaja pæætti lopullisesti peruuttaa syvækairausprojektin. Læhes kaikki, mikæ voi mennæ huonosti, meni. Kuopasta toiseen, ojasta allikkoon, yhæ uudestaan. Palaamme siis Vestfonnalta ilman jæætæ, ilman mittaustuloksia. Continue reading →

13 miljoonaa lukematonta kirjaa

|

Britannian kansalliskirjastossa British Libraryssa on yli 13 miljoonaa kirjaa, 920 000 lehteä ja kolme miljoonaa äänitettä. Puoli vuotta väitöskirjatyötä Lontoossa ei kuitenkaan ole avannut minulle ovia näiden kokoelmien ääreen. Moni lontoolainen ei varmaankaan osaa pitää tätä suurena menetyksenä, mutta väitöskirjantekijää se kirpaisee. Kirjastoja tästä kaupungista ei puutu, mutta pääsy niihin ei ole mitenkään itsestäänselvyys, lainaamisesta puhumattakaan. Suomalaisen kirjastolaitoksen kasvatille tämä tuntuu julkisen tiedonvälityksen häpäisyltä. Ja sitä se tietysti onkin. Continue reading →