Vanhentunut ekosysteemi

Toisinaan jatko-opintoseminaarissa tekee mieli sanoa, etten ymmärrä lainkaan, mistä on puhe. Tiedättehän sen tunteen, kun on sellainen olo, että ihmiset puhuvat puuta heinää, eikä kukaan uskalla sanoa sitä ääneen.

Koska kulttuurintutkimuksen heinäpaalit saattavat olla tämän blogin lukijoille tuntemattomampia, otetaanpa esimerkki lähempää, oman hallituksemme puheista.
Continue reading

Aalto-yliopiston tulisi määritellä tavoitteensa

Suomen yliopistolaitos on keskellä laajakantoista uudistusprosessia, jonka tavoitteena on parantaa tutkimuksen ja opetuksen laatua ja kansainvälistä kilpailukykyä. Hallituksen linjapäätöksen (11.3.2008) mukaan yliopistot saavat aiemmin sovittujen kehysten päälle lisäkorotuksia 130 miljoonaa euroa vuoteen 2012 mennessä. Aalto-yliopistolle tästä menee 100 miljoonaa euroa.

Olen aiemmin kritisoinut sitä, että yksi yliopisto nostetaan erikoisasemaan ilman aikaisempia näyttöjä tai kunnollisia tulevaisuuden suunnitelmia. Kun päätökset nyt on tehty, tätä purnausta on turha jatkaa. Siitä huolimatta on aiheellista kysyä, minkälaisia tavoitteita uusi yliopisto tulee itselleen asettamaan ja kuinka näiden tavoitteiden saavuttamista on tarkoitus arvioida. Continue reading

Yhteiskuntatieteellinen tieto ja poliittinen päätöksenteko

Yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella on monta tehtävää. Yksi on tuottaa empiiristä tietoa edistämään järkevää keskustelua yhteiskuntapoliittisten vaihtoehtojen välillä. Tutkimustieto voi hillitä tarpeettomien ideologisten kiistojen syntymistä. Tieto erilaisten toimintavaihtoehtojen seurauksista ja kustannuksista antaa asialliset perusteet päätöksenteolle. Continue reading

Hyökkäys päämajaan

Toisinaan tulee miettineeksi, mitä sitä olikaan tekemässä ja miksi? Toukokuu on ollut hyvää aikaa tällaiselle pohdinnalle kahdesta syystä. Ensinnäkin kirjoitan ensimmäistä kertaa konkreettisesti väitöskirjaani, sillä laitos vaatii tekstiä aina kerran vuodessa. Vuoden aikana luetut kirjat ja ajatellut asiat pitäisi saada paperille, mikä saa tietysti miettimään, mitäs järkeä tässä kaikessa olikaan. Ja toinen kimmoke pohdinnalleni on laitoksellamme pidettävä keskustelusarja, jonka otsikkona on Attack the Headquarters. Tavoitteena on harjoittaa itsekritiikkiä niin omaa toimintaa, laitosta, yliopistoa kuin kulttuurintutkimustakin kohtaan. Jonnekin pitäisi hyökätä, ja meidän pitäisi päättä, minne. Mistä olemme tulossa, mihin olemme menossa, miksi olemme menossa, ja pitäisikö meidän olla menossa? Continue reading

Kaikki mikæ voi mennæ vikaan.

Oppivuosia.

Kenttætyøt jæætikøillæ ovat aina vaikeita, sanovat kokeneet, vakavat miehet. Arktis on haastavin kenttætyøalueista, ja Huippuvuorten Nordaustlandet tæhænastisista kaikkein vaikein. Mutta matka ei ole koskaan turha, jatkavat samaiset vakavat kasvot. Kokemusta ja oppia. Næin kævi tællæ kertaa.

Næitæ sanoja kuunneltiin Kinnvikan tutkimusaseman keittiøssæ viime viikon torstaina, kun retkikunnan johtaja pæætti lopullisesti peruuttaa syvækairausprojektin. Læhes kaikki, mikæ voi mennæ huonosti, meni. Kuopasta toiseen, ojasta allikkoon, yhæ uudestaan. Palaamme siis Vestfonnalta ilman jæætæ, ilman mittaustuloksia. Continue reading

13 miljoonaa lukematonta kirjaa

Britannian kansalliskirjastossa British Libraryssa on yli 13 miljoonaa kirjaa, 920 000 lehteä ja kolme miljoonaa äänitettä. Puoli vuotta väitöskirjatyötä Lontoossa ei kuitenkaan ole avannut minulle ovia näiden kokoelmien ääreen. Moni lontoolainen ei varmaankaan osaa pitää tätä suurena menetyksenä, mutta väitöskirjantekijää se kirpaisee. Kirjastoja tästä kaupungista ei puutu, mutta pääsy niihin ei ole mitenkään itsestäänselvyys, lainaamisesta puhumattakaan. Suomalaisen kirjastolaitoksen kasvatille tämä tuntuu julkisen tiedonvälityksen häpäisyltä. Ja sitä se tietysti onkin. Continue reading