5.3.2015 – 8.3.2015
Maaliskuu 2015 oli se aika jolloin Helsingin Yliopiston oma laskuseura Uniriders lähti neitsytmatkalleen kohti Nilsiän Alppeja. Ensimmäisestä laskureissusta oli päätetty jo hyvissä ajoin Uniridersin 2014-2015 toimineen hallituksen toimesta. Ilmoittautuminen alkoi vuodenvaihteen paikkeilla ja nopeasti huomattiin, että alun perin kaavailtu 15 henkilön majoitus ja kyyditys ei tulisi riittämään. Kysyntää oli kivasti huomioiden Uniridersin nuori ikä ja aikaisempien tapahtumien osallistujamäärät. Lopulta kolme lisämökkiä ja yksi n. 50 henkilöä imevä bussi saivat riittää.
Torstaina 5.3.2015 puolenpäivän aikoihin neitsytmatka sai alkaa. Bussissa istui fukseja, toisen vuoden opiskelijoita, vieläkin vanhempia opiskelijoita, pari työelämän sankaria, yksi teekkari ja muita laskemisesta innostuneita. Meininki oli sitä kuuluisaa poikkitieteellistä ja edes bussikuskin ei tarvinnut tuntea itseään vanhaksi. Mahtui mukaan yksi japanilainen vaihto-opiskelijakin. ”Kazu” tosin aiheutti hämmennystä lähes täydellisellä suomenkielellään mutta heikohkoa viinapäätä pidettiin sopivana todisteena siitä, että Kazu ei omaa suomalaisia sukujuuria. Huono viinapää tai ei, Kazu ansaitsee mielestäni ison hatunnoston mukanaolosta.
Alkumatka meni leppoisissa tunnelmissa kuunnellen Uniridersin puheenjohtaja Iina Vilpposen matkaohjeita. Päivä alkoi vaihtua jo iltaan kun Skipolin lahja Putkisen Teemu, tuo kiintiö teekkari, päätti ottaa bussin mikrofonin haltuun ja laittaa lahjabrenkut kiertoon, joista jokainen bussissa istunut (kuskia lukuun ottamatta) sai osansa. Teemun neuvoa antavat tekivät tehtävänsä viimeistään Kuopion Prismassa, joka oli viimeinen stoppi ennen lopullista määränpäätä. Pienistä navigointiongelmista ja Suomen säkkipimeästä ilmastosta huolimatta löysimme itsemme määränpäästä aikataulua noudattaen. Isoimpaan mökkiin sijoitettiin 15 onnekasta, joista ehdottomasti onnekkaimmille osui parisänkysohva keskellä olohuonetta. Tällä kertaa luodin ottivat Mäkelän Kata ja Julia ”Nacho” Nochis. Loput mökeistä olivat hieman pienempiä, joten Iso-Mäkelä oli luonnollinen valinta Tahkon tapahtumakeskukseksi viikonlopulle.
Torstai-iltana nautittiin Uniridersin tarjoama meksikolainen illallinen ja kirkasta kylkeen. Yleinen konsensus illalla oli, että tappiin asti ei vielä torstaina mentäisi ja monella olikin kello aikaisin soimassa ensimmäistä laskupäivää varten. Aamulla puurot naamaan ja rinteeseen.
Perjantaina noustiin torkutuksen kautta ylös. Uniriderslaisia odotti tyhjät ja vasta-ajetut Tahkon rinteet, jotka pääsimme ensimmäisten joukossa korkkaamaan. Kukaan ei vielä tässä vaiheessa ollut lehmäpuku päällä tai kaatokännissä, joten ensimmäisestä hissinoususta selvittiin ruhjeitta. Ammattilaisten onneksi Tahkon snowpark oli myös hyvässä kunnossa ja ammotti tyhjyyttään iltapäivään asti. Rinneravintoloista löytyi myös ikuinen klassikko makkispekkikset kaikilla höysteillä kuuden Unicafe-aterian hintaan. Laskupäivän jälkeen moni löysi tiensä Pehkubaarin afterskihin, jossa on vuodenajasta riippumatta aina tupa täynnä ja viiden vuoden välein päivitettävä suomirock-soittolista.
Pehkubaarissa pilkku pärähti noin kello kuuden aikaan. Edessä oli selviytyminen takaisin mökkeihin. Esteinä olivat enää Tahkon eturinne, kahden minuutin bussimatka tai eksyminen Syvärin kunkkuun, jossa on Pohjois-Savon toiseksi paras afterski. Illalla Uniridersilla oli
ohjelmassa illallinen Jokke’s stubessa, johon kaikki olivat ilmoittautuneet. Jokke toivotti uniridersilaiset tervetulleeksi ja sai raikuvat suosionosoitukset samalla kun Uniridersin kanssa samaan aikaan illastamaan osunut perhe kelasi, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Jokke oli kaavaillut noutopöydän, josta kaikille varmasti löytyi jotain suuhunpantavaa. Kuhina kävi myös viereisellä baaritiskillä, jossa suosituimmaksi drinkiksi kohosi punkkupullo.
Ruokailun jälkeen siirryimme Syvärin kunkkuun, jossa pääesiintyjänä oli suomalaisen pornoteollisuuden lahja maailmalle Mr. Lothar. Monille tämä tieto oli liikaa ja mökkibileet tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Muutamat jäivät kuitenkin ihastelemaan Mr. Lotharin öljyttyä vartaloa ja maailmanluokan pyrostrippausohjelmanumeroa. Allekirjoittanut pääsi Show’n jälkeen todistamaan kun paikalliset alfat vertailivat omia kalujaan Mr. Lotharin ”heppiin”. Tämän jälkeen poistuin puolittaisessa shokkitilassa mökkiin, jonne suurin osa oli siirtynyt jatkamaan iltaa.
Lauantaiaamu ei ollut yhtä tehokas kuin perjantain vastaava mutta kaikki pääsivät rinteeseen ennemmin tai myöhemmin. Päivän aikana nähtiin parit komeat pannut ja kun luntakin alkoi tupruttaa pari tuntia ennen rinteiden sulkeutumista, oli hyvä aika siirtyä Pehkuun jatkamaan edellisillan agendaa. Lauantaina ei illaksi ollut yhteistä menoa mutta afterskissä oli hyvä yhteishenki, josta poistuttiin mökkeihin saunomaan. Jos Mr. Lothar ei tyydyttänyt huonoudellaan niin lauantaina tarjolla oli suomirapin vanha kettu Petri Nygård, joka dumattiin ennätysajassa. Lauantai päätettiin pysyä mökeillä. Illalla oli leppoisa meininki eikä mökkikään tuhoutunut muutamaa ovenkahvaa lukuun ottamatta. Noin aamukuudelta kovimmat selviytyjät tanssivat viimeiset hitaat jallulekan kanssa, jonka jälkeen nokat käännettiin kohti loputtomalta tuntuvaa kotimatkaa.
Kotimatkalla bussissa oli väsynyt mutta iloinen tunnelma. Matkan aikana parhaille reissukuville jaettiin Suksikauppa.com:n tarjoamat laskuaiheiset palkinnot. Neitsytmatka oli kaikin puolin onnistunut ja Uniriders onnistui reissun myötä luomaan yhteisöllisyyttä porukan ympärille, jota parina aikaisempana vuotena oli kaivattu, ja joka on elinehto minkä vaan järjestön jatkuvuuden kannalta. Reissun myötä luottamus toimintaa kohtaan kasvoi ja jatkossa tapahtumien järjestäminen olisikin helpompaa kokemuksen karttuessa. Tahkon reissu toimikin hyvänä ponnahduslautana tämän vuoden toiminnalle. Tänä vuonna edessä onkin tuplasti enemmän toimintaa kun Uniriders lähtee Katan johdolla Itävaltaan ja maaliskuussa jälleen valloittamaan Tahkon vuoria.
Kevättä odottaen,
Eero