Arkisesta teenjuonnista tutkimuksen tekoon

Millaisia merkityksiä ruokaan liitetään? Voiko ruoka olla muutakin kuin ravintoa? Tämä ihmettely alkoi Yogiteepussin pyörittelystä tuiki tavallisena arki-iltana. Hibiskusta, piparminttua, inkivääriä ja väinönputkiuutetta, sanotaan pakkauksen kyljessä. Sanotaan ehkäisevän tauteja ja tasapainottavan kaikkia doshia. Siis mitä?

Muutaman päivän nettimatkailun jälkeen minulle avautui kokonainen uusi tutkimusalue, ayurveda. Tietämättäni tuo itselle aivan tavanomainen iltatee onkin ayurvedista teetä, mutta mitä se ayurveda sitten on? Ayurveda on perinteinen intialainen terveydenhoitojärjestelmä, jossa pyritään kokonaisvaltaiseen, ”täydelliseen”, terveyteen yksilöllisen kehotyypin eli doshan mukaista ruokavaliota ja päivärytmiä noudattamalla. Ayurvedan mukaan sairaudet johtuvat kehotyypin epätasapainotilasta, joka voi syntyä vääränlaisen ruoan tai elämäntavan seurauksena. Ayurvedisten harjoitteiden tavoitteena onkin sairauksien ennaltaehkäiseminen ja koko kehon tasapaino. Ayurveda on yksi vanhimmista luonnonlääketieteen muodoista ja nykyisin se on tullut suosituksi etenkin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Tutkijat Dagmar Wyjastyk ja Frederick M. Smith, ovat sitä mieltä, että euroamerikkalaiselle alueelle levittäytynyt ayurveda pyrkii korostamaan ja tulkitsemaan ayurvedan filosofisia ja hengellisiä lähtökohtia. Siis, harjoitanko minä tietämättäni hengellisiä rituaaleja?

Katsotaan. Siirryin tekemään ruokaan liittyvää taustatutkimusta eli taustoittamaan sitä mitä on jo tutkittu. Uskontotieteellisessä tutkimuksessa ruokaa on tutkittu jo uskontotieteen klassikoista lähtien. Antropologi Claude Lévi-Straussia siteeraten: ”ruokaa on hyvä syödä, mutta hyvä myös ajatella”. Tähän ajatteluun moni uskontoantropologi perustikin näkemyksensä siitä, että ruoka on yhteisön kiinni pitävä liima, ja sitä tutkimalla päästään syvälle kulttuurin rakenteisiin. Nykytutkimuksessa ajatus kulttuurin rakenteista on asetettu kritiikin kohteeksi ja keskitytty pohtimaan sitä, kuinka ruoasta on tullut myös tapa erottua muista. Syömistä ei siis enää säätele erilaiset yhteisölliset tabujärjestelmät, vaan ne ovat korvautuneet moraalisilla säännöillä, joiden kautta yksilöt määrittelevät itseään. Syömisestä on siis tullut kanava, jolla toteuttaa arvovalintoja. Esimerkiksi vegaanius nähdään ympäristövalintana.

Selvä, mutta miten tämä liittyy ajankohtaiseen uskontotieteelliseen keskusteluun? Nykyiset ruokatrendit ovat hyvin kirjava ja monikerroksinen kenttä erilaisia arvomaailmoja ja alakulttuureja. Myös holistista eli kokonaisvaltaista henkisyyttä ja elämäntapaa korostavien liikkeiden kasvaessa euroamerikkalaisella alueella perinteisen uskonnollisuuden on esitetty korvautuvan yksilöllisellä henkisyydellä. Uskontotieteilijä Anne Puuronen näkee terveyden palvonnan saavan uskonnollisia piirteitä yhteiskunnassamme, jossa syömistä sävyttää ruokavalintojen yksilöityminen ja vaatimus (omasta) terveydestä huolehtimisesta. Hänen mukaan, ruoasta on tullut esittävän kulutuksen väline eli syömisen kautta tavoitellaan tietynlaista ruumista ja sosiaalista statusta.

Selvä. Siirryin etsimään mahdollista tutkimusaineistoa ja selvittämään onko todellakin näin? Millaisia merkityksiä ruoalle annetaan suomalaisten ayurveda-harrastajien parissa? Sain hyväksynnän Facebookin suljettuun ayurveda-harrastajien ryhmään Paranna itsesi Ayurvedalla. Aineiston läpikäynti ja analyysi tarjosivat minulle vastauksia kysymyksiini: Suomalaisten ayurveda-harrastajien kirjoituksissa ayurveda on hyvin käytännöllistä. Ruoka muuttaa aiempaa tai sen hetkistä terveyden tilaa, eli sillä nähdään olevan parantava vaikutus. Vaikka ruokaan liitetään parantavaa mystiikkaa, sen ei suoranaisesti ajatella olevan liitoksissa mihinkään hengelliseksi ymmärrettyyn. Kuten hindulaisen filosofian keskeisiin termeihin. Suomalaisten ayurveda-harrastajien kirjoituksissa korostuu, että omalla tietämyksellä, syömisellä ja ajattelulla on vaikutus omaan kehontilaan.

Selvä. Saavutinko minä länsimaisten terveystrendien mukaisen kehoideaalin ayurvedisen teen avulla? En. Toisin kuin Puuronen, ja monet muut tutkijat väittävät, ei tässä aineistossa ruoalle annettu merkitys liity tavoiteltuun kehoideaaliin. Aineisto puhuu enemmänkin ruumiillisen olotilan tavoittelusta. Näin ollen, tämä tutkimus sijoittuu kahden tutkimuksellisen ääripään väliin: Toisaalla on hengellisiin lähtökohtiin pohjautuva euroamerikkalaiselle alueelle levinnyt ayurveda ja toisaalla kehoideaalin ja statuksen tavoitteluun liitetty ruoka.

 

Lähteet

Paranna itsesi Ayurvedalla –facebookryhmän keskustelut 2017-2019.

Kirjallisuutta

Counihan, Carole M. (1999). Anthropology of Food and Body. Gender, Meaning and Power. New York and London: Routledge.

Falk, Pasi. (1994). The Consuming Body. London, Thousand Oaks, New Delhi: Sage.

Knuutila, Pöysä & Saarinen. (2004). Suulla ja kielellä. Tulkintoja ruuasta. Helsinki: SKS.

Puuronen, Anne. (2004). Rasvan Tyttäret. Etnografinen tutkimus anorektisen kokemustiedon kulttuurisesta jäsentymisestä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Wujastyk Darmar & Smith Frederick M. (2008). Modern and Global Ayurveda: Pluralism and Paradigms. New York: State University of New York Press.