Pohjois-Amerikassa pelattavassa jääkiekkoliiga NHL:ssä on olemassa käytäntö, jossa kotijoukkueiden pukuhuoneiden lattialla keskeisellä paikalla sijaitsevien seurojen logojen päälle ei saa astua tai muutenkaan fyysisesti niitä koskettaa. Tätä käytäntöä vahditaan ja ylläpidetään tarkasti varsinkin silloin, kun pukuhuoneeseen sisään astelee joukkueen ulkopuolisia jäseniä, kuten median edustajia. Tämä niin sanottu ”kirjoittamaton sääntö” on laajasti käytössä koko liigan osalta, mutta kuitenkaan kaikki joukkueet tai pelaajat eivät noudata sääntöä yhtä tarmokkaasti. Joukkueen jäseniä itseäänkin tämä sääntö kuitenkin myös koskettaa, ja sen rikkomuksesta seuraa tiettävästi jonkinasteinen rangaistus, kuten rahallinen sakko.
Uskontotieteellisesti kiinnostavan tästä ”kirjoittamattomasta säännöstä” tekee logon kategorisoiminen koskemattomaksi sekä erotetuksi muusta ympäristöstään. Tarkalleen ei tiedetä syytä, milloin tämä käytäntö on saanut alkunsa eikä myöskään sitä, missä ensimmäisen kerran näin on tapahtunut. Kuitenkin vastaavan kaltaista kategorisoimista ihmisyhteisöt ovat tehneet jo pitkään, erottamalla omassa viitekehyksessään tietyt asiat koskemattomaksi muusta, syystä tai toisesta johtuen. Näitä muista erilleen rajattuja asioita voidaan mielekkäästi lähestyä esimerkiksi pyhä – profaani -jaottelun kannalta.
Pyhään liittyvää teoretisointia löytyy uskontotieteen sisältä luonnollisesti runsaasti, mutta muutamat henkilöt ansaitsevat kunniamaininnan ansiokkaasta työstään tämän kiehtovan aiheen parissa. Mary Douglasin klassikkoteoksessa Purity and Danger pyhä käsitetään ikään kuin epäpuhtauden vastakohtana, jota on rinnastettu varhaiskantaisista ihmisyhteisöistä lähtien lähestulkoon samaksi asiaksi kuin kielto. Yhteisön asettaman rajan ylittäminen aiheuttaa tämän epäpuhtauden ja saastuneisuuden tilan, ja näin rakennetaan osaltaan yhteisön sosiaalista järjestystä. Erilaisilla uskomuksilla on perinteisesti pyritty välttämään tätä epäpuhtautta, ja joidenkin asioiden erilleen asettaminen on näin ollen ollut perusteltua. Peter Bergerin sosiologinen uskontoteoria on myös maininnan arvoinen aiheeseen liittyen. Berger väittää, että yhteisöt ovat perinteisesti itse sakralisoineet ”nomoksen”, mikä juontuu kreikan kielestä tarkoittaen lakia, jonka avulla on luotu pyhä kosmos. Ulkopuolisuus tästä aiheuttaa taas ”anomiaa”, eli uhkaa tätä pyhää järjestystä vastaan. Tämän pyhän järjestyksen loukkaamattomuutta on pidetty ennen kaikkea merkityksellisenä yhteisön sosiaalisen järjestyksen ylläpidossa. Veikko Anttonen vielä kirjoittaa, että ylitys kulttuurisesta kategoriasta toiseen eli pyhän kategorisoinnissa tapahtuva muutos voi olla fysiologinen, psykologinen tai sosiaalinen. Erilaiset rituaalit sekä symbolit ovat välineitä, joilla tämä toteutetaan sosiaalisessa elämässä.
Kiinnostava esimerkkitapaus NHL-seurojen logon koskemattomuutta käsittelevään keskusteluun on entisen NHL-jääkiekkoilija Ray Ferraron twiitti vuodelta 2016. Se kuuluu näin ”If logo is so sacred, put it on the roof.putting it on the floor and expecting no one to step on it is ridiculous”. Twiitti on saanut kommenttikenttäänsä useita vastauksia muilta twitterin käyttäjiltä, näissä sekä puolusteltiin joukkueen jäsenien ylläpitämää käytäntöä, että yhdyttiin Ferraron näkemykseen sen olevan lähinnä naurettava. Kommenttiosastolta löysin muutamia kiinnostavia teemoja, jotka voivat myös osaltaan selventää ilmiötä. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota perusteluun joukkueen jäsenten tahdon kunnioitusta kohtaan, jossa pukuhuonetta pidetään heidän tilanaan, joka ansaitsee ulkopuolisten kunnioituksen. Esimerkiksi tähän tapaan:
”- – Maybe a stupid rule to some people, but to players/coaches/staff etc, it means something. Respect their space. – -”
Toinen kiinnostava teema oli logon päälle hyväksytysti astumiseen liittyvä ansaitsemisen käsitys:
”- – no different than the grass at cambridge you need to earn the right to walk on it – -”
Erityisen kiinnostavia olivat kommentit siitä, kuinka logon päälle sai astua tai luistella muissa ympäristöissä, mutta jostain syystä pukuhuoneessa sijaitseva logo on saavuttanut tämän koskemattomuuden statuksen:
”- – they skate all over the same logo every game, seems ridiculous. – -”
Myöskin kiinnostavaa oli se, että jotkut joukkueet saattoivat peittää tai siirtää logon joissain tietyissä tilanteissa:
”- – at least do what the Leafs do and throw the carpet over it when media is in there. – -”
Lopuksi vielä riitti spekulointia siitä, voiko logoa edes sääntöjen puitteissa siivota, sillä silloinhan tämä logon koskemattomuus menetetään:
”- – how dare the cleaners disrespect the logo by running a vacuum cleaner over it!? – -”
Yhteenvetona voidaan todeta, että tästä NHL-seurojen logon koskemattomuuteen liittyvästä ”kirjoittamattomasta säännöstä” löytyy kyllä mielenkiintoisia pyhän kategorisointiin liittyviä teemoja, vaikkei kyseessä olisikaan mikään merkitysrakennelmaltaan kovin syvä järjestelmä. Uskontotieteellisesti asia on kuitenkin kiinnostava. Tämänkaltaisessa ympäristössä, jota voidaan pitää yleisesti hyvin sekulaarina, löytyy sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen valjastettuja käytäntöjä, jotka lähentyvät jopa käsitystä pyhän kaltaisesta asiasta.
Lähteet
https://twitter.com/rayferrarotsn/status/721908959536254977
Kuva: Wikimedia commons.
Kirjallisuutta
Anttonen, Veikko. (1996). Ihmisen ja maan rajat ´Pyhä´ kulttuurisena kategoriana. Helsinki: SKS.
Berger, Peter L. (1967). The Sacred Canoby: Elements of a Sociological Theory of Religion. New York: Anchor Books.
Douglas, Mary. (1996). Purity and Danger: An Analysis of the Concepts of Pollution and Taboo. London: Routledge. (1966).