Ronald W. Langacker ja kognitiivisen kielitieteen perusta

Artikkelissa Tiina Onikki-Rantajääskö esittelee kognitiivisen kielitieteen historiaa ja keskeisiä teemoja Ronald W. Langackerin perinteen valossa. Langackerin uran alussa hän oli outolintu aikansa kielitieteilijöiden joukossa. Tuolloin Yhdysvalloissa, josta Langackerin ura alkoi, jylläsi chomskylainen syntaksin autonomiaa korostava formalismi jonka näkemyksen mukaan kieli on muusta ajattelusta irrallinen alueensa. Kognitiivinen kielitiede lähtee puolestaan siitä, että kieli on elimellinen osa muuta kognitiota ja kielen käyttöä ja havainnointia ohjaavat samat lainalaisuudet kuin muutakin ajattelua.

Langackerin mukaan merkityshahmo on aina kuva suhteessa taustaansa. Artikkeli esittelee muuttujan (trajector) ja kiintopisteen (landmark) käsitteet, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, minkä muodon hahmo saa. Langacker on käyttänyt paljon kaavioita teoriansa esittämisen tukena, mm. kuvaamaan juuri näitä käsitteitä.

Artikkeli tarjosi paljon mielenkiintoisia näkökohtia omien näkemysteni tueksi sekä koko joukon käsitteitä, joista osa jäi valitettavasti minulle vielä hämäräksi. Osittain kyse oli ehkä siitä, että teksti liikkui abstraktin ja konkreettisen välillä niin, ettei oma kognitioni vielä pystynyt sitä seuraamaan. Maailmantieto on yksilöllistä, mutta jatkuvan vuorovaikutuksen seurauksena merkityksistä saattaa tulla jaettuja. Uskonkin, että palaamalla näihin teemoihin ymmärrän ne lopulta kuten Langacker tai Onikki-Rantajääskö.

Luulen, että varsinkin skeeman eli yleistyksen (tai säännön) käsite osoittautuu tarpeelliseksi omassa tutkimuksessani. Aktiivinen vyöhyke tuntui merkityksellisestä, mutten valitettavasti aivan tavoittanut, mitä sillä tarkoitetaan. Ajattelin palata artikkelin pariin vielä loppukurssista. Toivottavasti silloin saan siitä vielä enemmän irti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *