Sivonen esittää seuraavaa: (liike)verbin leksikaalinen sisältö täsmentyy vasta käyttökontekstissa. ”Esimerkiksi kierrellä-verbin leksikaaliseen kuvaukseen kuuluu joukko prosesseja, jotka poikkeavat toisistaan muun muassa siinä, millaiseksi muuttujan reitti on spesifioitu”. Kuten vaikkapa lauseissa: Leila kierteli markkinoilla ja Leila kierteli kaappia. Muuttuja ja kiintopiste antavat lisävihjeitä liikeverbin kuvaamasta prosessista. Esim. Lentokone/ laiva/ auto kierteli alueella – subjektina toimivien substantiivien semantiikasta tiedämme, että kiertely tapahtuu ilmassa/ vedessä/ maalla. Sivonen puhuu objektiivisesta käytöstä, kun liikeverbiä käytetään prototyyppisesti eli kuvaamaan prosessia, jossa muuttuja konkreettisesti siirtyy suhteessa kiintopisteeseen.
Liikeverbien abstrakti käyttö, esim. Aita mutkittelee ylätasangolta laaksoon. Sivosen mukaan havainnon tekijä on tässä eräänlainen fiktiivinen muuttuja, joka käy läpi mentaaleja tarkastelupisteitä, joista siten muodostuu reitti. Jotakin liikeverbin objektiivisen käytön semantiikasta siirtyy abstraktiin käyttöön. Kognitiivisessa kieliopissa katsotaan, että kaikki sattumanvaraisiltakin tuntuvat metaforiset laajentumat perustuvat mielekkäisiin semanttisiin kytköksiin.
Muuttujan koodaaminen eli voiko lihava leuhottaa? Sivonen vertaa omaa näkemystään Pajusen esittämään, jonka mukaan verbiin voidaan koodata myös liikkuja (muuttuja). Pajusen mukaan lihavan ihmisen juoksua ei voi kuvata verbillä leuhottaa. Sivonen puolestaan katsoo, että verbi vain spesifioi osoittamansa prosessin tietynlaiseksi ja maailmantieto vaikuttaa siihen, elaboroituuko muuttuja hyväksyttävästi lausekontektissaan. Jos näin ei käy, haetaan lauseelle jotakin mielekästä metaforista tulkintaa.
Verbiprosessin aspekti. Perfektiivisessä verbissä on inherentti muutos, esimerkiksi saapua. Imperfektiivinen verbi puolestaan kuvaa muuttumatonta, homogeenistä tapahtumaa, esim. istua.
Tämä teksti tuntui hieman helpompilukuiselta kuin Onikki-Rantajääskön artikkeli. Tässäkin jäi osa asioista minulle vielä epäselväksi, mutta sain myös paljon irti. Erityisesti metaforistuminen tuntui nyt kiinnostavalta. Siitä odotan kuulevani lisää kurssin edetessä.
Sivosen kaaviokuvia en valitettavasti ymmärtänyt alkuunkaan. Ja loppuiko artikkeli tarkoituksella kesken?