Kansainvälisyys tohtorikoulutuksessa

Nuorena perustutkinto-opiskelijana ajattelin, että kansainvälinen koulutus- tai työympäristö tarkoittaisi vieraisiin, kiinnostaviin kulttuureihin tutustumista ja niistä oppimista. Nyt tuoreena tohtorina (eikä enää kovin nuorena) lienee kiinnostavaa tarkastella, mitä kansainvälisyys on Helsingin yliopiston sosiaalitieteidenlaitoksen tohtorikoulutuksessa todellisuudessa tarkoittanut.
Kansainväliseen keskusteluun osallistuminen on tohtorikoulutuksessa tarkoittanut ennen kaikkea englannin kielellä toimimista. Tohtorikoulun seminaarit, luennot, työpajat ja kesäkoulut järjestetään pääasiassa englannin kielellä. Tohtorikoulutettava valmentautuu kansainväliseen yhteistyöhön esittelemällä tutkimustaan englanniksi. Koulutuksessa painotetaan runsaasti kansainvälisiin tutkimusverkostoihin integroitumista. Ulkomaisiin konferensseihin osallistumista suositaan. Mikäli tohtorikoulutettava haaveilee akateemisesta urasta, pidetään artikkelimuotoista englanninkielistä väitöskirjaa ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Mikäli tohtorikoulutettava ei moisesta haaveile, pidetään sitä silti erittäin suotavana.
Tältä osin hyppäys maisteriopinnoista tohtorikoulutukseen on suuri. Ainakin omalla kohdallani niin kandi- kuin maisteriopinnot tapahtuivat lähes täysin suomenkielellä. Osa tenttikirjoista ja kursseilla luettavista artikkeleista oli toki englanninkielisiä, mutta niin opetus, kirjoittaminen kuin kaikenlainen muukin kommunikointi tapahtui lähes poikkeuksetta suomeksi. Siirtyminen suurelta osin englanninkieliseen työympäristöön olikin valtava shokki ja aiheutti (ja aiheuttaa edelleen) valtavan määrän ahdistusta ja yleistä kompetenssin puutetta. Toki tällainen shokkihoito on myös oppimisen kannalta tehokasta ja itseni kaltaisetkin englantia huonosti osaavat tohtorikoulutettavat altistuvat siinä määrin englannin kielelle, että voivat loppujen lopuksi (omaksi kauhukseen) väitellä englanniksi.
Osallistuminen tieteenalojen kansainväliseen keskusteluun tarkoittaa julkaisemista englannin kielellä kansainvälisissä journaaleissa. Tohtorikoulutettavien odotetaan julkaisevan yhdessä ohjaajansa kanssa korkeatasoisissa kansainvälisissä journaaleissa. Hyvin tiedeyhteisön käytänteisiin sosiaalistettu suomenkielistä monografiaa suunnitteleva tohtorikoulutettava alkaakin hyvin pian haaveilla omasta julkaisulistasta, eikä monografia ole enää vaihtoehto. Kansainväliset julkaisut ovat se akateeminen meriitti, jolla tiedemarkkinoiden kilpailussa voi pärjätä. Näin ollen on tietysti myös tohtorikoulutettavan omaksi eduksi, että julkaisuja alkaa kertyä jo alusta alkaen. Tohtorikoulutuksen aikana julkaisujen haluamisesta ja niiden haalimisesta tulee niin sisäistetty toimintamalli, että sille on vaikea nähdä vaihtoehtoja.
Kansainvälisyys tarkoittaa myös osallisuutta kansainvälisissä tutkimusverkostoissa. Verkostoja rakennetaan osallistumalla konferensseihin, tutkijakoulun järjestämiin kesäkouluihin ja muihin kansainvälisiin aktiviteetteihin. Monet lähtevät määräajaksi vierailulle ulkomaiseen yliopistoon ja toden totta tutustuvat vieraisiin kulttuureihin. Tärkeitä ovat myös ulkomaisten akateemikkojen vierailut kotiyliopistossa. Epäsosiaalisuudelle ei ole varaa vaan tohtorikoulutettavan on aktiivisesti osoitettava kiinnostusta, hakeuduttava tärkeiden kontaktihenkilöiden juttusille ja tehtävä itseään näkyväksi merkittäville ulkomaisille professoreille.
Kaikki tämä on hyvin linjassa laitoksen yleisten linjausten kanssa. Sosiaalitieteiden laitoksen internet sivustolla laitoksen todetaan olevan ”tutkimuksellisesti vahva, maan johtava alan yksikkö, joka tuottaa tutkimustietoa kansallisesti merkittävistä yhteiskunnallisista kysymyksistä ja osallistuu tieteenalojen kansainväliseen keskusteluun”. Laitoksen tohtorikoulutusohjelma vaikuttaa olevan siis varsin tehokas tuottamaan kansainvälisesti kyvykkäitä tohtorikoulutettavia (ja lopulta tohtoreita), jotka ovat sisäistäneet kansainvälisyyden vaateen niin itsestään selvänä osana yliopistoelämää ja tutkijan työtä, että oikeastaan on aika vaikeaa enää nähdä, mitä se itse asiassa tarkoittaa.

Published by

Deleted User

Special user account.

2 thoughts on “Kansainvälisyys tohtorikoulutuksessa”

  1. Totesit, että “tällainen shokkihoito on myös oppimisen kannalta tehokasta”. Näin on — englannin kielen oppimisen kannalta! Asiasisältöjen osalta en kuitenkaan ole asiasta lainkaan varma. Joskus tuntuu, että englanninkielisen omaan tieteenalaan liittyvän jargonin opettelu on ikään kuin oikotie julkaisemiseen — ilman, että koskaan on kunnolla käsittänyt, mistä asioissa on oikein kyse. Jos asioista joutuisi joskus kerrankin puhumaan suomeksi — ja vain ja ainoastaan suomeksi — eikä pääsisi lainkaan kätkeytymään englanninkielisen jargonin taakse, voisi oman ajattelun ja osaamisen huteruus tulla kummasti esiin.

  2. Olen samaa mieltä, että englannin kieliseen työympäristöön siirtyminen on nimenomaan hyödyllistä englanninkielen oppimisen kannalta, mutta itse substanssin kannalta asettaa monenlaisia haasteita. Tunnistan hyvin kuvaamasi tilanteen, jossa englanniksi opittujen käsitteiden sisältö on loppujen lopuksi aikamoista höttöä: niille on paitsi vaikeaa löytää suomenkielisiä vastineita, myös käsitteiden avaaminen ja syvällisempi selittäminen osoittautuu aikamoisen haasteelliseksi. Näin voi käydä tietysti myös suomenkielisessä opetuksessa, mutta ongelma korostuu vieraalla kiellä opiskeltaessa. Saattaahan olla myös niin, että opettaja puhuu myös itselleen vieraalla kielellä ja jo siinä kohtaa käsitteet tulevat avatuksi yksinkertaistummassa muodossa (opettajan kielellisestä kompetenssista johtuen).

Comments are closed.