Kuluneella viikolla Kielikeskuksen henkilöstökokouksessa esiteltiin Helsingin yliopiston uutta strategiaa. Esittelijä totesi, että tämän strategian suuntaan olemme toiminnassamme jo vuosia kulkeneet. Huomautus liittyi ehkä opiskelijakeskeisyyteen, joka on ainakin terminä ollut pitkään tavoiteohjelmissamme, mutta osin se liittyi varmasti kansainvälisen oppimisympäristön tavoitteeseen. Kielikeskuksen eräänä tehtävänä on aina ollut opiskelijan kansainvälistymisen tukeminen. Tavoite on luonnollinen, auttaahan hyvä viestintä- ja kielitaito esimerkiksi opiskelijavaihtoon osallistumista, mutta kansainvälistymisen eteen tehdään monenlaista työtä.
Miten kansainvälisyys Kielikeskuksen arjessa näkyy? Ensinnäkin erikielisten opettajien ansiosta työyhteisömme on monikielinen, ja esimerkiksi kokouksia pidetään suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai jollakin muulla kielellä, ja kieltä vaihdetaan luontevasti vaikka kesken kokousten. Toiseksi opettajavaihto on vilkasta: meillä vierailee useita ulkomaisten yliopistojen opettajia ja oma henkilöstömme hyödyntää ahkerasti mahdollisuutta vierailla muissa oppilaitoksissa. Osa vierailevista opettajista kouluttaa henkilöstöämme, osa opettaa meillä tai seuraa opetustamme, jolloin näemme uusia tapoja opettaa ja saamme arvokasta palautetta omasta opetuksestamme – itselleni nimenomaan erilainen palaute on ollut erittäin antoisaa. Opettajamme osallistuvat tietenkin myös kansainvälisiin konferensseihin ja muiden verkostojen toimintaan. Tuemme koko yliopistoa kielikoulutuksella, kielentarkastuksella ja kaksikielisten tutkintojen tuella ja tutkimuksella.
Mitä teemme erityisesti opiskelijan kansainvälistymisen eteen? Tullessaan kielikeskukseen opiskelija kohtaa monikielisen yhteisön, jossa eri kielten – muidenkin kuin yliopiston kieliohjelmassa mainittujen – käyttö on arkipäivää. Tavoitteemme on, että opiskelija pystyisi kehittämään sellaisen vieraiden kielten taidon, joka mahdollistaisi osallistumaan opiskelijavaihtoon tai vieraskieliseen opetukseen. Tuemme toisaalta suomalaisten opiskelijoiden äidinkielen ja samalla oman kulttuurin hallintaa. Ryhmät ovat usein kaikille avoimia, jolloin opiskelija saa Kielikeskuksessa opiskellessaan kokemusta toiminnasta eri maista tulleiden opiskelijoiden kanssa. Opetuksessa ovat mukana kohdekieltä puhuvat vaihto- ja tutkinto-opiskelijat, jotka paitsi tukevat kurssilaisten oppimista edustavat omaa kulttuuriaan. Opetuksessa kiinnitetäänkin huomiota myös kulttuurienväliseen viestintätaitoon. Opetuksen lisäksi järjestämme kieliklubeja sekä kielikaveritoimintaa, tilaisuuksia harjoitella kieltä ja kulttuurienvälistä viestintää ilman opintosuorituspaineita.
Mitä voisimme sitten tehdä vieläkin paremmin? Ensinnäkin voisimme avata kaikki opinnot kaikille opiskelijoille. Tällä hetkellä monen kielen alemman tason opetuksessa käytetään suomea apukielenä esim. oppimateriaaleissa, jolloin suomea osaamattoman osallistumismahdollisuudet ovat heikot. Itse toivoisin, että yliopiston opiskelijat voisivat opiskella kursseillamme kielitaidostaan riippumatta. Tämä voi tarkoittaa esim. englannin käyttämistä tukikielenä, mutta sallin mieluusti koko kielitaitovarannon käytön uuden kielen opiskelussa. Voisimme myös reflektoida monikulttuurista työskentelyä paremmin, tehdä kokemuksia tietoisiksi ja oppia niistä. Lisäksi voisimme tehdä ulkomaisten yhteistyöoppilaitostemme kanssa enemmän esim. opetussuunnitelma- ja erityisesti opetusyhteistyötä. Ilomme ja haasteemme ovat hyvin samankaltaisia ja niukkoja resursseja voisi hyödyntää tälläkin tavalla.
Kun toiminta kuitenkin on jo luontevasti kansainvälistä, puhummeko arjessa paljon kansainvälisyydestä, kansainvälisistä opettajista tai opiskelijoista? Yleensä emme. Meille opettaja on opettaja, oli hänen nimensä sitten Janne tai Jean, ja että opiskelija on opiskelija, vaikka hän ei suomea tai ruotsia niin kovin hyvin osaisikaan. Kansainvälisyys – tai ehkä pikemminkin monikielisyys ja -kulttuurisuus – on osa toimintaa, eikä sitä tarvitse korostaa. Usein tuntuu, että opiskelijoille tämä on oikeastaan ollut pitkään arkipäivää – yksikielisyys ja -kulttuurisuushan ovat nykymaailmassa pikemminkin poikkeus kuin normi.