Päänäyttely pakettiin – Ajattelun voimaa -perusnäyttelyn purku osana muuttoprojektia

Tätä tekstiä kirjoitettaessa Ajattelun voimaa -näyttely on jo rakenteita myöten purettu ja Yliopiston päärakennuksessa Fabianinkadun puolella sijainnut kolmannen kerroksen näyttelytila ammottaa tyhjyyttään. Esineet eivät ole kuitenkaan siirtyneet itsestään laatikoihin, vaan muuttotiimi ahkeroi näyttelynpurun kimpussa kevään aikana. Tässä kirjoituksessa pureudumme näyttelyn purkamisen suunnitteluun, toteutuksen dokumentointiin sekä esillä olleiden haastavien esineiden pakkaamiseen. 

Ledilamppujen alla näyttelyrakenteita, esineitä sekä pakkausmateriaaleja.
Ajattelun voimaa purkamisen keskellä. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Johannes Keltto.

Aiemman, Arppeanum-rakennuksessa esillä olleen perusnäyttelyn manttelinperijä Ajattelun voimaa avattiin maaliskuussa 2015. Helsingin yliopiston johto toivoi Yliopistomuseon kokoavan yliopiston tarinaa kertovan näyttelyn 375-juhlavuoden kunniaksi. Näyttely syntyi museon henkilökunnan yhteistyön tuloksena näyttelypäällikkö Pia Vuorikosken johdolla. Näyttelyarkkitehtuurista vastasi suunnittelutoimisto Amerikka. Näyttely käsitteli Helsingin yliopiston historiaa aina Turun Akatemian ajoista 1640-luvulta 2000-luvulle asti, ja mielenkiintoisten esinevalintojen kautta pyrittiin konkretisoimaan yliopiston toisinaan mutkikasta ja monipolvistakin historiaa. Erityistä painoarvoa annettiin opiskelijoille: opiskelijaelämän eri puolia valotettiin aina nykyaikaan asti. Yliopiston päärakennuksen peruskorjauksen painaessa päälle näyttely oli kuitenkin purettava kevättalvella 2021.  

Nainen istuu työpöytänsä äärellä. Taustalla isokokoisia, Venäjän keisareita esittäviä muotokuvia.
Konservaattori Anni Tuominen keskittyy keisarien keskellä. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Johannes Keltto.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 

Ajattelun voimaa -näyttelyn purun suunnittelusta ja toteutuksen ohjaamisesta vastasi konservaattori Anni Tuominen. Näyttely piti purkaa pois päärakennuksen uuden puolen peruskorjauksen tieltä. Suunnittelu alkoi paluulla näyttelyn pystytykseen ja esinelistoihin, joiden pohjalta jokaiselle objektille mietittiin etukäteen asianmukainen käsittely ja jokainen työvaihe löysi paikkansa projektin aikataulussa. Huolellisen pohjatyön ja yhteenhitsautuneiden työskentelytapojen ansiosta näyttely saatiin purettua hieman yli kuukaudessa. Prosessin pääkohdat Anni on summannut alla olevaan listaukseen.  

Nainen istuu tietokoneen ääressä selin kameraan. Vieressä punainen kansio, jossa paperisia esinelistoja.
Paperiset esinelistat, excel-taulukot ja kokoelmanhallintajärjestelmä muodostivat purkuprojektin perustan. Projektityöntekijä Marika Tarkiainen tarkistaa esineiden käsittelyohjeet ennen pakkaamista. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anni Tuominen.

Päänäyttelyn purun suunnittelun muistilista: 

  • Ennen esineiden liikuttelua: varmista, että näyttely on dokumentoitu valokuvaamalla 
  • Kaiva esiin näyttelyn pystytyksen aikaiset esinelistat. Varmista, että kokoelmanhallintajärjestelmässä on ajantasaiset tiedot esineistä ja esinekuvat. 
  • Jaottele esineet määränpään mukaan: lainat, arkistoaineisto ja esineet menivät tässä tapauksessa eri paikkoihin. Laadi näyttelyn purkajille lista esineistä, johon kirjataan kaikki esineen siirtoon liittyvät tiedot. Lista toimii työohjeena. 
  • Suunnittele, millaisia pakkausmateriaaleja, työpöytiä, työvaloja ja välineitä purkuun tarvitaan. Haali tarvikkeet kasaan ja tilaa niille kuljetukset 
  • Ota yhteyttä lainaajiin, ja sovi kuljetusjärjestelyistä. Laadi palautukseen liittyvät palautustodistukset 
  • Jaottele esineet materiaalin mukaan: pakastettavat, ei pakastettavat, mahdolliset karanteeniesineet. Osa materiaaleista on pakastettava ötökkäriskin vuoksi ennen Kokoelmakeskukseen siirtämistä.  
  • Eihän vitriineihin ole päässyt ötököitä?  Kun otat esineen vitriinistä, tarkista, ettei vitriinin pohjalla tai esineessä ole munia, syömäjätettä tai uusia syömäjälkiä 
  • Kartoita näyttelyssä olevat mahdollisesti vaarallisia aineita sisältävät esineet ja suunnittele niiden siirto vaihe vaiheelta työntekijöiden turvallisuus huomioon ottaen 
  • Kartoita esinekuljetusten kulkureitit alusta loppuun. Huomioi hissin koko, oviaukkojen koko, mahdolliset kynnykset, ahtaat mutkikkaat kulkureitit, lastausalueen katokset sekö katosten mahdollinen puuttuminen 

Kulissien kulissien takana – päänäyttelyn purun dokumentointia 

Museotyön ja erityisesti Yliopistomuseon kokoelmamuuton dokumentointi on ollut osa muuttotiimin työtä koko projektin ajan. Ahkerointia on dokumentoitu sekä päiväkirjamuotoisilla muistiinpanoilla että ennen kaikkea valokuvaten työvaiheita ja -tiloja enemmän ja vähemmän spontaanisti. Dokumentoinnin avulla on pyritty toki myös säilyttämään projektin mieleenpainuvat hetket tiimiläisten omissa muistojenkirjoissa, mutta myös tallettamaan tietoa projektin etenemisestä ja erilaisista työvaiheista Yliopistomuseon kokoelmiin. Työn käytäntöjen dokumentointi ja tallettaminen voi hyödyttää tulevien kokoelmaprosessien suunnittelua ja antaa museolle mahdollisuuden tarkastella oman toimintansa historiaa. Myös aiheesta kiinnostunut yleisö on haluttu päästää kurkistamaan projektin kulissien taakse jakamalla muuttotiimin tuottamia viestinnällisiä sisältöjä eri kanavissa, joista tärkeimpinä Muuttoblogi  sekä muuttojen oma Instagram-tili. 

Päänäyttelyn purun työvaiheita suunnitellessa dokumentointiin ja purkuprosessin valokuvaamiseen päätettiin kiinnittää aivan erityistä huomiota. Ajattelun voimaa -näyttely on ollut tärkeä ja näkyvä osa museon toimintaa ja sen päättyminen koko museon kannalta merkityksellistä. Tämän johdosta toive huolellisesta purun dokumentoinnista sekä museon viestintään soveltuvasta kuvallisesta sisällöntuotannosta tehtiin myös museon johtoportaasta. Meille muuttotiimiläisille annettiin dokumentoinnin toteutuksessa varsin vapaat kädet, kunhan sisältöä saataisiin monipuolisesti niin pakattavista esineistä, työtään tekevistä purkajista kuin tyhjenevistä näyttelytiloista. 

Mies kuvaa naista, joka pakkaa pahvilaatikkoon hevosen pään anatomista mallia.
Museomestari Johannes Keltto videokuvaa konservaattoria työssään. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Marika Tarkiainen.

  Työvaiheet talteen 

Dokumentointia lähdettiin toteuttamaan päänäyttelyn kohdalla, kuten musssakin työkohteissa: sekä spontaanisti että suunnitelmallisesti. Kiinnitimme varsinkin huomiota siihen, että Annin purkusuunnitelmassa olevat työvaiheet, kuten näyttelyyn pystytetyt asianmukaiset työpisteet, esineiden jaottelut ja kullekin sopivat pakkausmateriaalit sekä esinekuljetuksen vaiheet, tulivat dokumentoinnissa esille. Erityisen kiinnostavien, valokuvauksellisten ja haastavien esineiden ollessa käsittelyvuorossa joku meistä kaivoi niin ikään kameran esiin. Esimerkiksi kuvasarja yliopiston perustamisasiakirjan hauraan jalustan siirrosta kuvaa huolellisen dokumentoinnin johdosta seikkaperäisesti haastavan esineen vaatimaa asiantuntemusta pakkaustapojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Jalusta matkasi paikaltaan näyttelystä pyörien päällä yliopiston päärakennuksen kapeaan hissiin ja siitä edelleen hellyydellä sekä pieteetillä toteutettuun rullakkopakkaukseen Kokoelmakeskukseen siirtämistä varten. 

Kolme Yliopistomuseon työntekijää kuljettaa jalustaa ulos hissistä.
Hienosti rullaa! Yliopiston perustamisasiakirjan jalusta on saatu turvallisesti hissistä ulos ja purkutiimi on syystä tyytyväinen. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Susanna Paasonen.

Myös museomestarimme Johannes Keltto oli mukana ideoimassa ja paikan päällä tekemässä purun dokumentointia. Johannes toteutti museon viestintää varten videotutoriaalin konservaattorin standardeilla tehdystä rutinoituneesta esineen laatikkopakkaamisesta. ”Boxing” -video on nähtävissä esimerkiksi museon Instagram-tilillä. 

Lopulta konservaattorin, museomestarin ja kolmen projektityöntekijän voimin saimme paitsi Ajattelun voimaa -näyttelyn purettua suunnitelmallisesti ja jouhevasti myös runsaan saldon valokuvia purun työvaiheista. Dokumentointia toteuttaessa pysähdyimme myös tarkastelemaan esineitä uusilla tavoilla ja näiden joukosta nousi meille uusia suosikkeja, jotka olivat saattaneet jäädä näyttelyssä aiemmin huomaamatta. Vaikka kaikkia purun aikana syntyneitä valokuvausideoita ei ehdittykään toteuttaa, muodostui päänäyttelyn purusta erityisen hyvin dokumentoitu projektin osa-alue. 

Nainen esittelee kankaasta valmistettua pehmolelua.
Osana käsityösuunnittelun prosessia tutkinutta projektia syntynyt Unto-Uolevi pehmoeläin nousi yhdeksi purkutiimin suosikkiesineistä. Helsingin yliopiston käsityötieteen opiskelijat valmistivat suloisen pehmon projektissa mukana olleiden lasten piirustusten pohjalta. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Susanna Paasonen.

Viimeinen esine vitriinistä ulos 

Museon henkilökunnan rautaisella ammattitaidolla päänäyttely saatiin purettua vähän päälle kuukaudessa. Koko projektin ajan työntekoa leimasi varmuus ja rauha: jokaiselle esineelle oli jo etukäteen mietitty toimintasuunnitelma ja vastaantulleista yllätyksistä selvisimme yhdessä pohtimalla.  Nyt esineet nauttivat Kokoelmakeskuksessa ansaitsemastaan levosta ja osa niistä odottaa pääsyä uuteen päänäyttelyyn.  

Kaksi naista nostavat vitriinistä pois herkkää vaakaa.
Esineiden turvallisuuden perusta on yhteistyö ja avunanto. Projektityöntekijä Susanna Paasonen ja konservaattori Anni Tuominen varmistavat, että herkän vaa’an matka vitriinistä laatikkoon on mahdollisimman vaaraton. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Marika Tarkiainen.

 

Anni Tuominen, konservaattori

Marika Tarkiainen, projektityöntekijä

Susanna Paasonen, projektityöntekijä

Mai Joutselainen, projektityöntekijä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.