Museotyö – välineurheilua parhaimmillaan

Mielikuvat museotyöstä saattavat usein olla suhteellisen yksipuolisia: työntekijä istuu näyttelytilassa, opastaa ja kieltää asiakkaita koskemasta esineisiin tai homehtuu rakastamiensa kokoelmien keskelle. Mutta museotyö on myös raavasta varusteurheilua, jossa liikutaan usean kohteen välillä ja nostellaan samaan aikaan hauraita mutta painavia esineitä haastavissakin olosuhteissa. Tämänkertaisessa muuttoblogin tekstissä pohditaan museotyöhön käytettäviä välineitä, kokoelmaesineitä sekä niiden määrää.

Toisinaan isojen esineiden käsittely ja siirtäminen vaatii tuumaustauon sekä suunnittelua. Kuva: Helsingin yliopistomuseo/ Susanna Paasonen

Turvallisuus ensin!

Museoiden ytimen muodostavat kokoelmat. Yliopistomuseon tapauksessa kokoelmaesineitä on runsaasti, ne ovat eri ikäisiä ja niiden koko sekä kunto vaihtelevat. Esineistöä on myös monelta eri tieteenalalta. Muuttoprojekti aloitettiin käsittelemällä Yliopistomuseon haltuun päätynyttä Viikin Maatalousmuseon kokoelmaa, jonka kohtalonhetkiä ja siirtymistä maatalousmuseo Sarkaan on saatu seurata jo aiemmin. Työturvallisuus ja vaarallisilta aineilta suojautuminen ei aina ole ollut museoiden tärkeimpiä prioriteetteja, mutta ala kehittyy koko ajan parempaan suuntaan.

Moottoroidut hengityssuojaimet ja suojapuvut ovat turvallisen työskentelyn perusta. Kuva: Helsingin yliopistomuseo/Susanna Paasonen

Vaikka esineet ovatkin museotyön pääosassa, on tärkeää huomioida myös työntekijöiden turvallisuus. Muuttoprojektissa työskentely-ympäristön asettamat haasteet on huomioitu siten, että työntekijät on varustettu asianmukaisin suoja-asuin. Moottoroiduissa hengityssuojaimissa, muovitetuissa Tyvek-suojapuvuissa ja turvakengissä työtekijät suojaavat itsensä sekä mahdollisilta mikrobivaaroilta että fyysisiltä vahingoilta. Pitkään epämuseaalisissa oloissa säilyttyjen esineiden metalliosat ovat esimerkiksi päässeet ruostumaan, ja aiheuttavat siksi omat haasteensa käsittelylle. Muovisten suoja-asujen lisäksi kerrospukeutuminen on valttia: ulkotiloihin verrattavassa talliympäristössä työskennellessä on huomioitava se, että muovipuvussa hiki lentää, mutta tulee myös helposti kylmä.

Isojen ja hauraiden esineiden käsittely tuo mukanaan myös haasteita: miten pitää omalta osaltaan huolta siitä, että esine säilyy käsittelystä huolimatta samassa kunnossa, mutta saadaan liikutettua turvallisesti ja tehokkaasti paikasta A paikkaan B? Työ vaatii koordinaatiokykyä, lihaksia ja ehkä vähän älliäkin: esineiden kunto, koko ja herkkyys on otettava huomion jokaisessa työvaiheessa.

Varusteet ja välineet

Kaikki esinekäsittelyn työvaiheet eivät vaadi järeitä suojavarusteita, mutta se ei tee työstä yhtään vähemmän välineorientoitunutta. Mittaamiseen mittanauha, esinenumeroiden merkitsemiseen pehmeä lyijykynä ja merkkaustussi, pakkaamiseen happovapaata ja puskuroitua silkkipaperia sekä arkistokelpoiset pakkauslaatikot, käteen nitriilihanskat… Esineet valokuvataan, mitataan, kuvaillaan sekä luetteloidaan kokoelmanhallintajärjestelmään.

Esineiden luettelointiin ja pakkaamiseen tarvittavaa välineistöä. Kuva: Helsingin yliopistomuseo/Mai Joutselainen

Kun esine on puhdistettu ja luetteloitu, se pakataan asianmukaisesti sillä ajatuksella, että se säilyy tulevillekin sukupolville. Kokoelmien säilyttämistä, luettelointia ja käsittelyä ohjaavat museon kokoelmapoliittiset ohjeistukset. Esineiden valmistusmateriaali ja kunto vaikuttavat siihen, miten ja mihin ne pakataan sekä myöhemmin säilytetään: alkoholiin säilötyn kirurgisen ompelulangan säilytyksessä on huomioitava eri asioita kuin täysmetallisen auran. Isommat esineet kääritään puuvillakankaaseen ja pienemmät asuvat silkkipaperiin pesitettyinä pahvilaatikoissa.

Yhdeksi kokoelmatyön kivijalaksi ja tärkeäksi varusteeksi on muodostunut museon oma turvaohje, jossa ohjeistetaan vaarallisten aineiden kanssa toimimiseen. Yllättävän moni vanha esine sisältää raskasmetalleja, DDT:tä, asbestia ja muita terveydelle haitallisia aineita. Kun tietää tarkkaan, mistä esine on valmistettu ja mitä se on syönyt, on helpompi jatkaa omaa työtään turvallisesti ja käsitellä esinettä oikein.

Selvitystyötä ja uuden oppimista

Kokoelmatyö on toisinaan myös selvitystyötä, joka puhuttelee museotyöntekijän sisäistä salapoliisia. Aika ei aina riitä perinpohjaiseen tutkimustyöhön, mutta usein jo esineen käyttötarkoituksen ja nimen selvittäminen auttaa viemään työtä eteen päin. Toisaalta kokoelmatyö saa KonMarituksen piirteitä, kun esinettä tutkiessa huomataankin, että kokoelmissa on jo kolme vastaavaa kappaletta. Silloin esineen poistamista museon kokoelmista voidaan harkita. Vaikka museon tehtävänä on tallentaa ja säilyttää kulttuuriperintöön liittyvää esineistöä, ovat sopivat säilytystilat usein rajalliset.

Yliopistomuseon henkilökuntaa kartoittamassa Tallin tilannetta. Kuva: Helsingin yliopistomuseo/Anni Tuominen

Vuosia sitten istuessani museologian luennolla en todellakaan ajatellut, että reippailisin muovipuku päällä aurojen parissa ja pohtisin, mitä geologisen laitteen pintaan kristallisoitunut valkoinen jauhe on. Siisti sisätyö on tässä projektissa saanut uuden, hieman ironisenkin merkityksen, mutta museoalan välineurheilullisempi puoli on avannut täysin uusia näkökulmia ja ajatuksia siitä, mitä museossa tehtävä työ oikeastaan voi olla. Muuttoprojektin yhteydessä se on pelastamista, uuden kokeilua ja erityisesti uuden oppimista.

Mai Joutselainen, projektityöntekijä

Suojavarusteita, luettelointia ja raksavierailuja – perehdytystä muuttoon

Kauan suunniteltu ja esivalmisteltu kokoelmasiirtoprojekti on nytkähtänyt vihdoin toteutusvaiheeseen. Helsingin yliopistomuseolla aloitti tässä kuussa neljä projektityötekijää. Museoammatilliset muuttomiehet – tai tässä tapauksessa naiset – Marika, Anni, Mai ja Suski ovat näin työnsä aluksi perehtyneet ensin käytännön asioihin, kuten tietokoneiden ja työpuhelimien käyttöönottoon sekä museon kokoelmatietokannan käyttöön.

Pitkän pöydän molemmin puolin istuu tietokoneidensa äärellä naisia.
Projektisuunnittelija Susanna ja museoamanuenssi Katariina perehdyttävät muuttotiimin uusia jäseniä luettelointiin. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anna Luhtala

Varastoista kokoelmatiloihin

Muuttotiimi on myös käynyt tutustumassa Yliopistomuseon moninaisiin kokoelmatiloihin yliopiston keskustakampuksella, Viikissä ja Ruskeasuolla. Monet nykyisistä kokoelmatiloista ovat lähinnä varastoja eivätkä täytä museaalisia kriteerejä. Säilyttäminen niissä voi aiheuttaa esineille haittaa pidemmän päälle. Tuleviin, Museovirastolta vuokrattaviin kokoelmatiloihin tulee säädelty ilmanvaihto, kosteus ja lämpötila, joten kokoelmat säilyvät niissä turvallisemmin myös jälkipolville. Tilat ovat tällä hetkellä vasta rakenteilla, mutta muuttotiimi on jo pääsyt vierailemaan työmaalla.

Kuusi naista huomioliiveissä ja valkoisissa työmaakypäröissä kävelee rakennuksen pihalla.
Raksalla! Tutustumassa tuleviin kokoelmatiloihin Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskuksella. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anna Luhtala

Yliopistomuseon nykyisin varsin hajallaan olevat kokoelmatilat ovat täynnä mielenkiintoisia ja tieteenhistorian kannalta merkittäviäkin esineitä ja muuta aineistoa. Muuttoa varten kaikki on käytävä läpi, luetteloimattomat esineet valokuvattava ja luetteloitava sekä pakattava huolellisesti. Esineitä Yliopistomuseolla on noin 50 000. Lisäksi muuton piiriin kuuluu arkistoaineistoja ja kirjoja. Siinä muuttotiimillä riittää työsarkaa!

Mietteitä muutosta

Miltä urakka vaikuttaa, muuttotiimiläiset?

”Hieman jännittää – mutta ihan hyvällä tavalla”, komppaavat tiimiläiset tosiaan. ”Parempi ehkä olla miettimättä työn määrää. Eikä kannata ehkä ajatella projektia yhtenä jättimäisenä kokonaisuutena, vaan pala kerrallaan”, Mai ja Marika pohtivat suurta urakkaa. ”Tulee varmasti hieno fiilis, kun nyt aivan täydet varastotilat ovat tyhjät!”, Suski miettii. Tila toisensa jälkeen tyhjennetään ja esineet matkaavat kohti uusia kokoelmatiloja.

Osalle tiimiläisistä on jo nyt muodostunut omia kiinnostuksen kohteita. Projektissa konservaattorina toimiva Anni odottaa etenkin sitä, kun pääsee tekstiilien kimppuun. Mai vartoo erityisesti hammaslääketieteen laitokselle sijoitettujen esineiden luettelointia. Iso osa Yliopistomuseon hallussa olevan hammaslääketieteen museon kokoelmista on luetteloimatta, joten mielenkiintoista puuhaa on luvassa. Muutolla on kuitenkin tiukka aikataulu, joten tarkempaa luettelointia ei muuton yhteydessä ehditä kaikilta osin tehdä. ”Tarkempi selvittely ja tutkiminen jäänee myöhemmäksi”, Marika toteaa.

Tärkeä työturvallisuus

Työturvallisuuden takaamiseksi kaikki muuttoon osallistuvat museon työntekijät ovat päässeet perehtymään turvallisuusohjeisiin ja sopivaan varustukseen aina turvakengistä, suojahanskoista ja kasvosuojuksista järeämpiin suojapukuihin. Työskentelytilasta ja käsiteltävistä materiaaleista riippuen tarvitaan erilaisia varusteita. Maatalousmuseolta peräisin olevat työvälineet voivat olla likaisia, lääketieteen museon kokoelmassa on vaaralliseksi luokiteltuja kemikaaleja ja osa esineistä on hyvin painavia.

Mai kertoo suorastaan innostuneensa työturvallisuusasioista. Tällainen varustautuminen kun ei ole aivan arkipäivää museoalalla! Yliopistomuseo onkin ollut viime vuosina edelläkävijä työturvallisuusasioissa. ”Osa suojavarusteista tuntuu kyllä aika eksoottisilta!”, Marika lisää.

Pahvisia suojavarustepakkauksia, joissa on hanskoja ja hengityssuojaimia.
Kevyempiä suojavarusteita: hanskoja ja yksinkertaisia hengityssuojaimia. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anna Luhtala

Tästä se alkaa!

Museoviraston uudet kokoelmatilat valmistuvat alkuvuodesta 2020, joten vielä on aikaa käydä kokoelmia läpi ja pakata ne muuttokuljetuksia varten. Kaikilla muuttotiimiläisillä on hyvä kokemus museokokoelmien parissa työskentelystä. Sitä tarvitaan, sillä esineiden käsittelyssä ja luetteloinnissa edellytetään asiantuntemusta.

”Tiimissä on kiva työskennellä!” Marika, Anni, Mai ja Suski toteavat.

 

Anna Luhtala, museoamanuenssi

Muuttoprojekti alkamassa

Yliopistomuseo muuttaa! Tai oikeammin kokoelmat muuttavat, näyttelytilamme säilyvät toistaiseksi ennallaan.

Helsingin yliopisto on tehnyt sopimuksen upouuden kokoelmatilan vuokraamisesta yliopiston kulttuurihistoriallisia kokoelmia varten. Kokoelmien pääosa sijoitetaan Vantaalle, Museoviraston konservointi- ja kokoelmakeskuksen ensi vuonna valmistuvaan laajennusosaan. Yliopistomuseo luopuu tämän muuttoprojektin myötä useista vanhoista varastotiloista. Näissä olevien esineiden pakkaamista aloitellaan jo tämän vuoden puolella.

Koristeellinen puinen kaappi ja sininen puolihihainen pitkä naisen juhlapuku.
Esimerkkejä muuttavista kokoelmista: hammaslääkärin instrumenttikaappi ja iltapuku. Kuvat: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna ja Helena Hämäläinen.

Yliopistomuseon hallinnoimat kokoelmat ovat varsin laajat ja monipuoliset. Noin 130 000 objektin joukossa on esineitä, valokuvia, kirjoja, arkistoaineistoa, audiovisuaalista aineistoa, taideteoksia, tekstiilejä ja rakennuspiirustuksia. Esineiden koot vaihtelevat pienistä instrumenteista suuriin huonekaluihin ja tutkimuslaitteisiin. Materiaalien kirjo on myös aikamoinen puuvillasta silkkiin, lasista puuhun ja metallista paperiin.

Hammasproteesi ja metallisia saksia muistuttavia pihtejä.
Esimerkkejä muuttavista kokoelmista: hammasproteesi ja suonipihtejä. Kuvat: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna ja Katariina Pehkonen.

Muuttoa on jo pikkuhiljaa aloiteltu kesän korvilla. Ensimmäisenä tyhjennettävänä tilana on vanha maapohjainen tallirakennus, jossa on entisen Viikin Maatalousmuseon kokoelmaan kuuluneita esineitä. Koska esineet ovat altistuneet jyrsijöille, pikkulintujen jätöksille, homeelle ynnä muulle, tilan läpikäymiseen tarvitaan kattava suojavarustus. ”Avaruuspuvuissa” olemmekin jo tehneet muutaman alkuinventointikeikan ja kuvanneet esineitä. Huonon kunnon takia jokaista kirnua ja auraa ei tulla pelastamaan, vaan esineistä on myös tehtävä harkittuja poistoja.

Kaksi museon työntekijää valkoisissa suojapukineissaan, toinen pitelee taustakangasta, toinen asettelee puista museoesinettä kuvattavaksi.
Inventointikuvausta suojavarusteissa. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anna Luhtala.

Syyskuussa saamme mukaan lisää työvoimaa ja projekti lähtee kunnolla pyörimään. Edessä on kuormalavojen hankintaa, pakastamiskäytäntöjen opettelua mahdollisten tuhohyönteisten varalta, kokouksia aiheesta jos toisestakin, esineiden pehmustamista kuljetuksia varten, valokuvausta ja luettelointia, mittauksia, säilytyskalusteisiin tutustumista ja paljon muuta. Tervetuloa seuraamaan muuttoprojektin kuulumisia tämän blogin myötä!

Katariina Pehkonen, museoamanuenssi