Kaikki loppuu aikanaan

Helsingin yliopistomuseon kokoelmamuutto on tehty! Entiset varastotilat ovat tyhjentyneet, esinekuormat on siirretty uusiin tiloihin ja roskat on lajiteltu kierrätykseen. On aika katsahtaa taaksepäin ja koota tehdystä yhteenvetoa.

Esinetulvaa, asbestia ja muita haasteita

Muuttoprojektimme alkoi kesällä 2019 Viikin vanhan tallin inventoinnilla ja tyhjentämisellä. Maapohjainen, täyteen ahdettu talli ja kosteusvaurioista ja ilkivallasta kärsinyt Viikin kalliosuoja haastoivat muuttotiimiämme ennen kaikkea fyysisyydellään. Asianmukaisten suojavarusteiden avulla saatoimme työskennellä erittäin epämuseaalisissa ja epämukavissa oloissa. Loppusyksyn 2020 ja kevään 2021 aikana tyhjennetyt, Ruskeasuolla hammasklinikan kiinteistössä sijainneet kokoelmatilat olivat haasteellinen muuttokohde puolestaan suuren esinemäärän, ahtauden ja esineiden sisältämien haitta-aineiden takia.

Kolme suojavarusteisiin pukeutunutta museotyöntekijää siirtää ja kuvaa esineitä kallioon louhitussa väestönsuojatilassa. Lattialla ja pöydillä on käsittelyä odottavia esineitä.
Inventointikuvaus käynnissä Kalliosuojassa. Työskenneltäessä oli käytettävä hyvää suojavarusta homevaurioiden ja tilan asbestiriskin takia. Kuva: Helsingin yliopistomuseo.

Iso osa Yliopistomuseon kokoelmista muutti edellisen kerran vuosien 2014-2015 aikana yliopiston sisäisten tilajärjestelyjen takia. Tuolloin käyttöömme saatu keskustakampuksen kokoelmatila haastoi tässä muutossamme aineistojen ja materiaalien monipuolisuudella. Yliopiston historiaan liittyvissä kokoelmissa on niin tekstiilejä, metallia, lasia, puuta kuin monimateriaaliesineitä. Koska edellismuutossa kokoelmia ei ollut vielä mahdollista pakastaa, kaiken aineiston uudelleen pakkaaminen mahdollista pakastusta varten vaati oman organisointinsa. Viimeiseksi isoksi muuttokohteeksi tällä kertaa jäivät edellisessä kokoelmamuutossa niin ikään käyttöön saadut, aiemmin kirjastovarastona toimineet Viikin varastotilat. Tulevien lavasiirtojen yhteydessä ei tule ikävä Viikin käytävien hankalia tiukkoja kulmia tai palo-ovien korkeita kynnyksiä!

Projektin aikana muutettujen esineiden määrä liikkuu kymmenissä tuhansissa. Tarkkaa lukua on mahdotonta tässä vaiheessa laskea, sillä joukossa on vielä tarkempaa luettelointia odottavia kokonaisuuksia. Suuresta massasta erottuivat meille jokaiselle omat erityishuomiota vaatineet inhokkiesineemme, joiden siirto oli haastavaa. Hammaslääkärin unittien eli hoitoyksiköiden siirtoon tarvitsimme apuvoimia niiden suuren koon takia. Asbestia on käytetty aikaisemmin hyvin yleisesti, joten sitä voi löytyä monesta museoesineestä. Esimerkiksi lääketieteen kokoelmaan kuuluvan kaasukromatografin putket oli pinnoitettu asbestilta näyttävällä materiaalilla. Asbestilla tiivistetyt röntgenputket ovat vaarallisia myös putkien sisälle tehtyjen tyhjiöiden takia. Tyhjiön sisältävä lasiesine voi särkyä pirstaleiksi räjähtäen. Radioaktiivisesti säteillyt, Suomen Nukliditekniikan pois noutama mittakammio kruunasi haastavien esineiden kirjon.

Pitkulainen lasista valmistettu röntegputki. Putken päissä on metalliset kärjet, jotka on tiivistetty valkoisella aineella.
Röntgenputken päissä on valkoista tiivisteainetta, joka saattaa olla asbestia. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Katariina Pehkonen.

Muuttotyö on toisinaan ruumiillisesti raskasta. Apuvälineistä ja siirtokärryistä huolimatta on välillä tehtävä nostoja, raahattava taakkoja ja kumarruttava kyyryyn lattian tasossa olevien esineiden äärelle. Myöskään henkistä kuormaa eivät välillä tiukat aikataulut, kesken muuton iskeneestä koronapandemiasta puhumattakaan, tehneet kevyemmäksi. Projekti myös laajeni alun perin suunnitellusta matkan aikana. Pääsimme mukaan yhteistyöprojektiin Silmäklinikalla kesällä 2020. Yliopiston päärakennuksen peruskorjauksen etenemisen myötä myös arkisto- ja valokuvakokoelmamme oli pakattava kesken esinekokoelmien läpikäynnin.

Ilonaiheita ja onnistumisia

Muuttoprojekti on ollut hyvä tilaisuus oppia paljon uutta. Olemme matkan varrella tutustuneet muun muassa karanteenipakkaamisen saloihin ja kemikaalien käsittelyyn. Yhteistyö ammattitaitoisten muuttotiimiläisten kesken on tuottanut kekseliäitä ratkaisuja moniin muuttohaasteisiin. Konservaattorien ja museomestarin erityisosaaminen on upealla tavalla täydentänyt humanistien tietotaitoja. Rakkaus alaan ja muuttotiimin venyminen hankalissa paikoissa ovat mahdollistaneet onnellisen lopun muuttoprojektiurakalle.

Museokokoelmat voivat yllättää monipuolisuudellaan myös iloisessa mielessä. Muutettujen esineiden joukosta on löytynyt ihania esimerkkejä entisaikojen käsityötaidosta. Teollisestikin valmistettujen esineiden koristeluun on 1800-luvun lopulla ja viime vuosisadan alussa uhrattu aikaa ja vaivaa. Muuton keskellä on myös ollut mukavaa omistautua hetkeksi pienemmille osaprojekteille kuten upeiden antiikin kokoelmien läpikäyntiin tai kokoelmien helmiä sisältäneen päänäyttelyn purkuun. Muuton aikana museon kokoelmiin on saatu myös uusia mielenkiintoisia esineitä, jotka tiimi on pakannut eteenpäin muiden esineiden mukana. Näistä mainittakoon esimerkkinä Estonian pelastustöissä 1994 käytetyt vainajien siirtoarkut, jotka liitettiin museokokoelmiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osastolta.

Kahden esineen kuvat on yhdistetty. Ensimmäisessä on ruukkuun pystytetty pitkävartinen koristeananas-suihkukaivo. Toisessa kuvassa on pieni keramiikkaruukku, jossa on pyöreä runko.
Muutettujen esineiden joukossa oli myös ihanuuksia, kuten ananaksen muotoinen suihkukaivo ja noin 2500 vuoden takaa peräisin oleva hajuvoidepullo, aryballos. Kuvat: Helsingin yliopistomuseo / Jenni Jormalainen.

Muuton saaminen kunniakkaasti maaliin on ilonaiheista suurin. Vaaditut tilat ovat tyhjentyneet aikataulussa. Kokoelmien käytettävyys on parantunut, kun aiemmin luetteloimattomiksi jääneet aineistot on nyt saatu suurelta osin vähintäänkin inventoitua ja vietyä sähköisiin tietokantoihin. Hyvä pakkaus ja ajantasaiset sijaintitiedot helpottavat jatkossa esineiden noutoja niin omiin näyttelyihin kuin näyttelylainoiksi ja esinetutkijoiden iloksi. Uudet asianmukaiset säilytystilat ja valvotut olosuhteet myös takaavat, että kokoelmat ovat tallella vielä tuleviakin sukupolvia varten.

Kuva uusista säilytystiloista. Kuormalavahyllyille on nostettu lavoja, joiden päällä olevat esineet on suojattu valkoisella harsolla. Etualalla nostoihin käytetty pinoamisvaunu.
Uusissa kokoelmatiloissamme hyllyt ovat täyttyneet kiitettävästi ja sijaintimerkinnät ovat kohdillaan! Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Hanna Tanskanen.

Kiitosten aika

Projektin loppuminen on aika haikeille jäähyväisille. Tulevan vuoden aikana jatkuvat muuton jälkityöt, kuten täydentävät luetteloinnit ja loppukiireessä kesken jääneet esinekuvaukset. Valtaosa muuttotiimistämme kuitenkin jatkaa uusien haasteiden pariin. Kiitokset upea tiimi! Hyvä me!

Muuttoprojektin kuluessa olemme tehneet hyvää yhteistyötä paitsi keskenämme Yliopistomuseon sisäisesti, myös saaneet apua useammalta eri taholta. Lämmin kiitos Helsingin yliopiston johdolle ja kiinteistöpalveluille, yhteistyökumppaneillemme Museovirastossa, konservaattori Heidi Wirilanderille, HUSin museotoimikunnalle ja Suomen maatalousmuseo Sarkalle! Lisäksi kiitos niille lukuisille yrityksille, joilta ostimme palveluja muun muassa poistoihin ja esineiden erikoiskäsittelyihin liittyen! Koska kuormat eivät liiku tilojen välillä itsestään, erityiskiitos yliopiston kuljetuspalveluille HY247:ssä! He ovat hoitaneet kahden vuoden ajan valmiiden museoesinekuormien siirrot vanhoista tiloista uusiin aina maanantaisin niin talvisäässä kuin kesähelteillä.

Lopuksi kiitokset myös tämän blogin seuraajille! Yliopistomuseo muutti ja blogi vaikenee. Kiitos ja kumarrus!

Katariina Pehkonen, museoamanuenssi ja muuttoprojektin projektipäällikkö