Terve lehmä puhtaassa navetassa

Kaksi ruskeaa lehmää parsinavetassa. Toinen seisoo ja toinen makaa. Lehmien edessä on rehukaukalo ja alla lantala. Lehmät ovat osa pienoismallia, jota käytti maitohygieenikko ja eläinlääkäri Walter Ehrström (1890–1966). Esine on kolmisenkymmentä senttimetriä suuntaansa, ja sen arvioitu valmistusvuosi on 1937.

Kuvassa on pienoismalli, jossa on kaksi ruskeaa lehmää parsinavetassa sivusta kuvattuna. Lehmien rintamasuunta on vasemmalle. Taaempana oleva lehmä seisoo ja etummainen makaa. Lehmien alla on lantala, suuri tyhjä tila. Pienoismalliin on piirretty tukirakenteiden paikkoja. Tausta on harmaa.
Lyhytparsi ja lantala lehmineen. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.

Parsinavetassa eläimet on kiinnitetty parteen, jolloin ne voivat seistä tai maata mutta eivät kääntyä ympäri. Ruotsissa ja Norjassa parsinavettoja ei saa enää rakentaa, ja Suomessakin niistä luopumisesta on keskusteltu jo pitkään.

Lehmien terveyttä ja navetan hygieniaa ylläpidetään lannan siivoamisella. Nykypäivän navetassa lanta ja likainen kuivike poistetaan lehmien alta lantakouruun, ja virtsa erottuu alla olevaan virtsakanavaan ja edelleen ulkopuolella olevaan virtsasäiliöön. Lannansiirtimet siirtävät lannan kourusta lantalaan varastoitavaksi. Lantalasta se toimitetaan aikanaan lannoitteeksi pelloille. Myös virtsa voidaan käyttää lannoitteena.

Walter Ehrströmin maitohygienia

(Otto) Walter Ehrström oli ensimmäinen suomalainen maitohygienialle omistautunut eläinlääkäri. Hän opiskeli Hannoverissa ja väitteli tohtoriksi Leipzigissä vuonna 1920. Toimiessaan Helsingin kaupungineläinlääkärinä vuosina 1918–1954 hän loi Helsinkiin maidontarkastusjärjestelmän, jossa maidosta otettiin näytteitä eri kohdissa toimitusketjua. Maito määrättiin viilennettäväksi nopeasti jäillä, ja kuljetuksista luotiin aiempaa systemaattisempia, jotta maito ei ehtisi pilaantua matkalla kuluttajille. Myös valvonta sekä valistus- ja neuvontatyö olivat olennainen osa järjestelmää, ja 1920-luvulla aloitettiin palkitsemis- ja kilpailutoiminta. 1930-luvulla maitoa ryhdyttiin hinnoittelemaan laadun mukaan. Näiden toimenpiteiden avulla maidon laatu parani huomattavasti aiemmasta.

Mustavalkoisessa valokuvassa seisoo nuori mies, joka katsoo kameraan. Hänen takanaan kuvan oikeassa laidassa on tuolin selkänoja ja edessään pieni pöytä, jonka päällä on kaksi kirjaa. Nuorukainen pitelee kädessään paperinippua ja nojaa käsiään pöytään. Hänellä on päällään pystykauluksinen paita ja paksua kangasta oleva puku. Vasemmassa etusormessaan hänellä on sormus.
Tuleva eläinlääketieteen tohtori Walter Ehrström Hannoverissa vuonna 1911 tai aiemmin. Kuvaaja Albert Meyer. Museovirasto, Historian kuvakokoelmat.

Muissakin kaupungeissa ja kauppaloissa otettiin käyttöön Helsingin maidontarkastusjärjestelmä, ja se oli mallina myös vuoden 1946 maidontarkastuslaissa. Ehrström osallistui vahvasti lain valmisteluun, ja lain periaatteisiin nojaa myös nykyinen EU-lainsäädäntö maitohygieniasta. Sotien jälkeen Ehrström sai Unicefin lahjoittamaan uusia pastörointikoneita meijereille ja onnistui nivomaan Helsingin olympialaisetkin maitohygieniaan, sillä ne olivat hyvä syy tehostaa valvontaa ja lisätä resursseja.

Helsingin yliopistomuseon kokoelmiin kuuluva lantala lehmineen on luultavasti Ehrströmin valistustyössään käyttämä. Messunäyttelyissä ja ammattilehdissä oli esillä mallinavettoja, materiaaleja ja uusia työtapoja. Ehrström lahjoitti valistusaineistoaan vuonna 1945 perustetulle Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle. Sieltä esineet päätyivät Eläinlääketieteen historian museoon, joka yhdistettiin 2000-luvun alussa Helsingin yliopistomuseoon. Lantalan pienoismalli on esillä Helsingin observatoriolla 11.9.2021 saakka Ajasta allakkaan -näyttelyssä, joka on tehty yhteistyössä Yliopiston almanakkatoimiston kanssa.

Piirroskuva ulostavasta tai virtsaavasta lehmästä. Lehmän turpa jää hieman kuvan vasemman reunan ulkopuolelle. Ulostetta roiskuu lehmän jaloille, maitoämpäriin ja seinille. Kuvassa on teksti: 1 g lantaa sisältää 15.000.000 bakteeria ja ruotsiksi 1 gr gödsel innehåller 15.000.000 bakterier.
Pahvinen opetustaulu, jossa kuvataan bakteerien levittäytymistä lehmänlannan välityksellä. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Mai Joutselainen.

Lannan hyödyntäminen

Lantala liittyy eläintenhoidon lisäksi yleiseen puhtauteen ja ravinteiden hyödyntämiseen. Kuten tunnettua, lantaa on käytetty jo pitkään satokasvien kasvun tehostamiseen, mutta aina sitä ei ole osattu käsitellä parhaalla mahdollisella tavalla. Tietoa lannan oikeanlaisesta käsittelystä on jaettu muun muassa kalentereissa niin sanottuina valistusartikkeleina. Vuoden 1899 almanakassa valistus on annettu tarinan muodossa otsikolla “Latriinilannan oikea waarinottaminen”:

“– – Toimelan Antti – – oli tullut – – pistäytymään tuttawansa Wanhalan Matin luona.
– –
– Ei, käydään nyt ainakin karjaasi katsomassa. Karjahan on nykyään se, jonka tähden “noustaan ja lasketaan”. Sen ympärille taloutemme kohdistuu, sen puolesta ja takia toimeenpiteitämme tähtäämme.
– –
Siellä teki Matti sitten selkoa, miten hän suwisin ajaa kuiwaa multaa lannan alustamaaksi, kun lantawarat owat pelloille tulleet wedätetyiksi. Wielä warustaa samallaista kuiwaa maata talwen waralle, jolloin kasaantuneet lantawarat usein lewitetään ja multakerros pannaan aina wäliin. Lanta ei pääse siten pilalle palamaan ja mitä lannasta haihtuu, se wäkewöittää maan. Wielä tallin ja nawetan säiliöihin kokoontuneellä wirtsalla waletaan tunkioita.” [sic]

Kuvassa on fraktuuratekstiä vuoden 1899 kalenterissa. Tekstin sisältö on lyhennettynä yllä.
Valistusartikkelin alkusivu vuoden 1899 almanakassa. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Saara Seppälä.

Lannan hoitamisesta kerrotaan myös almanakassa vuodelta 1862:

”Yhtä surullista, kuin sen pitäisi olla odottamatontakin, on että lähes useammista maanwiljelijöistä näemme, kuinka lantaa sopimattomasti hoidetaan, ja kuitenki myönnyttää ja käsittää jokainen nawetta-lannan suuren arwon ja tarpeellisuuden.” [sic]

Hyvää lantaa on siis turha heittää hukkaan, joten neuvojen jakaminen on ollut varsin tarpeellista.  Mitä lannalle sitten pitäisi tehdä ja mitä haittaa on lannan vääränlaisesta käsittelystä? Nykyään ohjeistuksen lannan käsittelyyn voi lukea suoraan laista. Nitraattiasetus kertoo muun muassa lantaloiden vähimmäistilavuudet, lannan sallitut levitysajankohdat sekä sallitut etäisyydet vesistöistä ja kaivoista. Myös Ruokavirastolla on ohjeita lannoitteiden käyttöön. Väärin käsitelty ja levitetty lanta voi aiheuttaa sadon pilaantumista, eläinten sairastumista tai ympäristön turmeltumista. Itämerenkin typpikuormitus on suurimmaksi osaksi peräisin maataloudesta ja yhdyskunnista. Lisäksi lannan varastoinnista ja käsittelystä syntyy hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöjä.

Kuva oranssista kalenterisivusta, jossa on mainos fraktuuratekstillä, sekä kuvituskuva, jossa esitellään kaupattavien työvälineiden käyttöä. Kuvassa on kolme miestä, kärryjä ja lyhteitä.
Muun muassa “keinotekoisia lannoitusaineita” mainostettiin vuoden 1899 almanakassa. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Saara Seppälä.

Vuonna 1958 perustettu Walter Ehrströmin säätiö jakaa edelleen ”hyvän maidon tuottajille ja ansiokkaasti elintarvikehygieniaa edistäneille” pronssisia, hopeisia ja kultaisia mitaleja. Mitalien jakoperusteet ovat tosin herättäneet kritiikkiäkin. Esimerkiksi vuonna 2018 ilmestyneessä Eläinystävä-lehden artikkelissa kerrotaan mitalin saaneiden maitotilallisten eläinsuojelurikkomuksista. Säätiö on myös lahjoittanut Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliselle tiedekunnalle maitohygienian ja nautaterveydenhuollon professuurin vuonna 2000 ja maidon teollisen hygienian professuurin vuonna 2006. EE-talossa Viikissä on Ehrströmin mukaan nimetty luentosali, jonka edustalla on Ehrströmin vaiheita esittelevä vitriini. Lisäksi Ehrströmin vaikutus näkyy edelleen yhdistystoiminnassa muun muassa Maitohygienialiittona ja Maito ja Terveys r.y.:nä. Maitoon liittyvästä tiedotuksesta, jota propagandaksikin kutsutaan, voi lukea tämän blogin edellisestä julkaisusta.

Saara Seppälä, asiakasneuvoja, opas / Helsingin Observatorio

Lähteet

Alitalo, Ilkka: Ehrström, Walter. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–. http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-008120, viitattu 8.6.2021.

Itämeren typpikuorma Suomesta – ymparisto.fi. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_typpikuorma_Suomesta(31457), viitattu 9.6.2021.

Lannoitus – Ruokavirasto. https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/ymparistokorvaus/lannoitus/, viitattu 9.6.2021.

Lehtonen, Satu: Naapurimaat kieltäneet parsinavetat. Maaseudun Tulevaisuus 11.10.2016. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/naapurimaat-kielt%C3%A4neet-parsinavetat-1.164549, viitattu 16.6.2021.

Lindqvist, Maria: Vain hyvinvoiva eläin tuottaa hyvin? – Maitohygieniamitali eläinsuojelu- ja ympäristörikostutkinnassa oleville tuottajille. Eläintenystävä 15.6.2018. https://www.elaintenystava.fi/uutiset/kotimaa/245-vain-hyvinvoiva-elaein-tuottaa-hyvin-maitohygieniamitali-elaeinsuojelu-ja-ympaeristoerikostutkinnassa-oleville-tuottajille-091411-15062018, viitattu 9.6.2021.

Säätiö. Maitohygienialiitto. http://www.maitohygienialiitto.fi/walter-ehrstromin-saatio/saeaetioe,  viitattu 9.6.2021.

VirtuaaliKYLÄ – Opetusmaatilat. http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/?tila_id=1&prosessit&pid=2&aid=20&kortti=3399&o=1218, viitattu 15.6.2021.

Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141250, viitattu 9.6.2021.

Walter Ehrström – maitohygienian uranuurtaja. http://www.maitohygienialiitto.fi/walter-ehrstromin-saatio/walter-ehrstrom, viitattu 7.6.2021.

Valistusta, nostalgiaa ja propagandaa – merkitysanalyysi maitojulisteista

Kouluruokalan seinälle kiinnitetty maidon hyötyjä esittelevä juliste lienee monelle tuttu näky. Arkipäiväisellä julisteella on pitkä historia, jonka voi nähdä liittyvän niin kansanvalistukseen kuin maatalouden tukemiseenkin. Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa on useampi maitovalistusjuliste. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme kahdenkymmenen paperisen julisteen sarjaa, jotka on ajoitettu 1920–1930-luvuille. Viime talvena osallistuimme Merkitysanalyysia paikallismuseoille -koulutukseen, jonka aikana analysoimme kahtakymmentä maitojulistetta osallistaen siihen Yliopistomuseon kokoelmatiimiä.  

Kollaasi kuvia, joissa on erivärisiä julisteita. Julisteissa on kuvattu lapsia ja erilaisia maitotuotteita.
Maitopropagandajulisteista valittiin analysoitavaksi kaksikymmentä kappaletta. Joistain julisteista oli useampikieliversio. Kuva: Helsingin yliopistomuseon kokoelmat.

Maito hyvinvoinnin airuena 

Maidon asema suomalaisen maatalouden ja hyvinvoinnin kulmakivenä ei ole syntynyt tyhjästä, vaan sen eteen on tehty pitkäjänteistä imagotyötä. Maatalouden koneellistumisen myötä maitotalouden ja maidon laadun tutkimus koettiin tärkeäksi, ja valistustoiminta eläinten hyvinvoinnin sekä tuotteiden laadun parantamiseksi oli aktiivista. Valistuksella oli sekä kansanterveydellisiä että tuotannollisia ulottuvuuksia: maitotuotteiden kulutusta haluttiin lisätä, sillä kansalaisten tuli olla terveitä, tuottavia ja elinvoimaisia. 

Vuonna 1929 Kulutusmaidontuottajain liitto ja Helsingin Maidontarkastusyhdistys perustivat Suomen maitopropagandatoimiston, joka jatkoi Kulutusmaidontuottajain liiton jo aiemmin aloittamaa valistustyötä.  Valistuskeinoksi valikoituivat julisteet, maitoplakaatit, joiden avulla haluttua viestiä saatiin vietyä laajalle vastaanottajajoukolle. Maitopropagandatoimiston työ oli systemaattista, ja sen tarkoituksena oli tarjota valikoitua ja tutkittua tietoa suurille ihmisjoukoille. Viestit suunnattiin erityisesti kotitalouksille ja lapsille. Vuosikymmenten kuluessa maitojulisteista tulikin kiinteä osa kouluruokaloiden sisustusta.

 ”Enemmän maitoa” – Maitopropagandajuliseet Yliopistomuseon kokoelmissa 

Ennen merkitysanalyysia Yliopistomuseon kokoelmissa olevista kahdestakymmenestä julisteesta tiedettiin varsin vähän: julisteiden mukana ei ole kulkenut tietoa lahjoittajasta, eikä muitakaan dokumentteja niiden alkuperästä ole säilynyt. Sekä tiedon löytäminen että julisteiden tekijöiden selvittäminen muistuttivat välillä salapoliisityötä: tietoa etsittiin kirjastoista, arkistoista ja kollegoilta, ja pienistä hipuista alkoi pikkuhiljaa muodostua selkeämpi kokonaiskuva. Useimmille julisteille löydettiin tekijät, jotka edustivat 1900-luvun alkupuolen tunnetuimpia mainosgraafikkoja ja taiteilijoita.  

Sarjakuvapiirrosta muistuttava lapsi pitää käsissään suurta maitolasia. Yläpuolella teksti: ”Enemmän maitoa.”
Julisteilla luotiin mielikuvia ja tuotettiin tietoa massoille. Juliste on saksalaisen taiteilijan, Martin Kolben, käsialaa. Kuva: Helsingin yliopistomuseo/Riina Uosukainen.

Julisteet ovat kuvastoltaan kansallisidyllisiä: kuvissa kuvataan vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä lapsia, jotka nauttivat jotain maitotuotetta, kuten viiliä tai maitoa. Kuva-aiheita on seitsemän erilaista, joista kolmesta on myös ruotsinkieliset versiot. Tyyliltään kuvat vaihtelevat tyylitellystä kansallisromanttisesta räikeämpään mainoskuvaan. Julisteet on valmistettu ohuesta paperista, ja useissa on neulanjälkiä tai kiinnitysnaruja. 

Kollaasi, jossa kolme kuvaa. Kuvissa piirrettyjä lapsia ja maitotuotteita.
Esitimme kokoelmatiimiläisille kolmesta julisteesta seuraavat kysymykset: Mitä ajatuksia nämä kolme kuvaa sinussa herättävät? Mitä kuvat merkitsevät sinulle henkilökohtaisesti? Mitä kuvat merkitsevät työsi kannalta? Kuvat: Helsingin yliopistomuseon kokoelmat.

Merkitysanalyysillä tietoa ja uusia ulottuvuuksia 

Merkitysanalyysi on erityisesti museoalalle kehitetty tarkastelun työkalu, jonka avulla on mahdollista syventää museoesineiden- ja kokoelmien tietoja. Menetelmä on lähestymistavaltaan tutkimuksellinen, yhteisöllinen ja tulkinnallinen. Sen avulla on mahdollista lisätä museo-objektien käytettävyyttä ja osallistaa yhteisöjä kertomaan niistä merkityksistä, joita he esineille omista näkökulmistaan antavat.  Maitopropagandajulisteita analysoivat Yliopistomuseon kokoelmatiimiläiset, kukin omista lähtökohdistaan. Laadimme kyselylomakkeen, jossa vastaajat saivat kertoa, millaisia tunteita ja ajatuksia julisteet heissä herättivät. Alun perin tarkoituksemme oli osallistaa myös Helsingin yliopiston muuta henkilökuntaa, mutta aikatauluhaasteiden ja koronatilanteen vuoksi analyysi toteutettiin vain museon henkilökunnan voimin.

Vastauksissa sulautuivat työ ja nostalgia: monet yhdistivät kuvat museon kokoelmiin mutta myös historiaan ja omiin koulumuistoihinsa. Vaikka juuri analysoitavia julisteita ei olisi aiemmin nähnytkään, oli ne mahdollista liitää maitojulisteiden pitkään jatkumoon omien kokemusten kautta. 

“… rakennettiin [Yliopistomuseon vanhan näyttelyrakennuksen] Arppeanumin näyttelyä, ja pääsin osallistumaan eläinlääketieteen näyttelyhuoneen suunnitteluun. Tässä yhteydessä kohtasin ensi kertaa maitopropagandajulisteet, ja kaksi julistetta päätyi esille näyttelyynkin.” 

“Näistä tulee nostalginen olo, vastaavia mutta uudempia oli ala-asteen ruokalassa.” 

“Kuvissa selkeästi halutaan herättää ajatuksia puhtaasta, aidosta ja nostalgisesta” 

Ajatuksia herätti myös propaganda-sanan käyttö julisteissa:  

“Mainoksen tuottajan nimi herättää pehmeästi brändättyyn mainontaan tottuneessa huvittuneisuutta: propagandastahan syytetään, eikä oteta kunniaa.” 

“Kiinnostavaa on myös propaganda -sanan 30-lukulainen käyttö täysin ilman negatiivisia konnotaatioita.” 

“Maitopropaganda on myös terminä mielenkiintoinen. Nykyään propagandasta tulee kielteinen mielikuva, mutta käsittääkseni aikaisemmin sanan merkitys oli neutraali, vähän kuin tiedottaminen nykyisin.” 

Vastaajat erottivat selkeästi sanojen merkitysten eron historiallisessa kontekstissa ja peilasivat sitä nykypäivään. Vastauksissa heijastui myös tämänhetkinen keskustelu: 

“kuvat näyttäytyvät mielenkiintoisina maidonkulutuksen, markkinoinnin ja muuttuvan      terveysajattelun historian visuaalisina lähteinä. Kysymys aiheeseen liittyvän propagandan roolista     maitotuotteiden kulutuksen runsaaseen määrässä maassamme on kiinnostav[a]” 

“Viime vuosina on keskustelu maidon ylivaltaisesta asemasta suomalaisten ruokavaliossa kiivaastikin. Tällä hetkellä ympäristösyistäkin halutaan suosia vähemmän eläinperäisiä tuotteita, mutta aiemmin 1900-luvulla maitotuotteet nähtiin yksinkertaisena tapana parantaa kansalaisten ruokavaliota ja sen ravintosisältöä.”  

Vastausten voi nähdä heijastelevan maitovalistuksen historiallista jatkumoa. Henkilökunnan vastauksien voi tulkita myös heijastelevan suhdetta esineisiin ja ammattiin: museoammattilainen hahmottaa työnsä kautta historian ilmiöitä esineiden avulla ja henkilökohtainen suhde esineisiin voi olla vahva.

Juliste, jossa oranssilla tarjottimella iso lasillinen maitoa. Kuvan ympärillä teksti: ”Maito on terveytemme lähde”
Ensimmäinen maitopropagandajuliste vuodelta 1929. Julisteen tekijä valittiin kilpailulla, ja sen voittivat Hongell & Forsström. Kuva: Helsingin yliopistomuseo/ Riina Uosukainen.

Maitosotaa vai sittenkin vain vanhan toistoa? 

Merkitysanalyysin avulla maitopropagandajulisteiden kokonaiskuvaa saatiin täydennettyä sekä arkistotiedolla että kokemuspohjaisilla näkemyksillä. Uudenlaiset tulkinnat tutuista aineistoista tuovat mielenkiintoisia ulottuvuuksia myös siihen, miten historiaa voidaan tulkita esineiden kautta tuoreella ja yhteisöllisellä tavalla. Tekijöilleen analyysi avasi täysin uuden tavan tehdä esinetutkimusta.

Yhteys tämänhetkiseen keskusteluun vahvisti ajatusta siitä, että toisinaan historia toistaa itseään. Vaikka ensimmäisten maitopropagandajulisteiden levityksestä on kulunut jo yli 90 vuotta, pätevät samankaltaiset lainalaisuudet nykyaikaisessakin markkinoinnissa. Vuonna 2020 kasvivalmisteita tuottava Oatly jakoi 200 000 lapsiperhetalouteen Maitomyytit -vihkosen, jossa kyseenalaistettiin maitoon liittyviä terveys- ja ympäristöväittämiä. Julkaisu oli luettavissa myös yhtiön verkkosivuilla. Kampanja sai aikaan vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan, ja mediassa puhuttiin jopa maitosodasta.  

Maitomyytit-kampanjasta ja sen käyttämistä keinoista voi löytää samankaltaisuuksia maitopropagandajulisteiden kanssa: isoille massoille tarjotaan tutkimukseen perustuvaa tietoa ja viestien yksi tärkeimmistä kohderyhmistä ovat lapset. 

Mai Joutselainen, projektityöntekijä

Marika Tarkiainen, projektityöntekijä

Lähteet:

Perko, Touko. Perintönä maitohygienia: Walter Ehrströmin säätiö 1958–2008. Helsinki: [Walter Ehrströmin säätiö], 2008.   

Perko, Touko. Kohti EU:n parasta maitoa: Maitohygienialiiton historia. Helsinki: Maitohygienialiitto, 2011. 

Hokkanen, Kari, Maidon tie. Valio ja osuusmeijerijärjestö 1905–1980, Valio, 1980   

Maito-lehti nro. 3/1970  

Perko, Touko, Valio ja suuri murros, Otava, 2005  

Saura, E: Kulutusmaidontuottajain Liitto 1926–1926. Helsinki, 1937.  

Valion aineistopankki  

https://www.maitojaterveys.fi/maitoterveys-ry/historiaa.html

Maito: Kulutusmaidontuottajain liiton julkaisu  

https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3421817

Konservaattorin kaupunkihirvi

Kesäkuu on Suomen luonnossa hirvien vilkkaan liikehdinnän aikaa, mutta yksi hirvi pysyy alati paikoillaan Helsingin Etu-Töölössä. Tällä kertaa kuukauden esine on monelle tuttu, Luonnontieteellisen museon sisäänkäynnin kupeessa ylväänä seisova Hirvi-veistos. Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen (1886–1978) luoma realistinen, sarvipäistä uroshirveä kuvaava teos kuuluu Helsingin yliopiston taidekokoelmaan.

Värikuva museorakennuksen ulkopuolella, pyörökaari-ikkunan edustalla jalustalla seisovasta uroshirveä esittävästä pronssiveistoksesta.
Jussi Mäntysen pronssista valettu Hirvi-veistos Luonnontieteellisen museon edustalla. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Marja Niemi.
Jatka lukemista ”Konservaattorin kaupunkihirvi”

Sisar Hippolytan perintö

Mustaksi maalattuun puulevyyn kiinnitetty vahakuva, jonka ympärille on kiinnitetty neuloilla poimutettu valkoinen kangasreunus. Vahakuva esittää potilaan kasvojen alaosaa, ennen kaikkea potilaan suuta, jonka ylähuuli on turvoksissa.
Vahakuva, joka esittää kupan eli syfiliksen aiheuttamaa haavaumaa potilaan ylähuulessa. Vahakuvan on valmistanut sisar Hippolyta. Puutaustaan vahakuvan alle on kiinnitetty etiketti, jossa on painettu teksti ”Universitätsklinik für Hautkrankheiten Cöln Lindenburg” ja käsin kirjoitettu diagnoosi ”Syphilis I. Primäraffekt der Oberlippe”. Puutaustassa on taiteilijan signeeraus ”Sch. Hippolyta Aug.”. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Sanna-Mari Niemi.

Stadin ammattiopisto lahjoitti Helsingin yliopistomuseolle yhdeksän vahakuvaa vuonna 2013. Aluksi esineiden taustoista ei tiedetty mitään, mutta etikettien ja signeerausten avulla oli mahdollista päätellä, että vahakuvat oli valmistanut sisar Hippolyta ja että ne olivat peräisin Saksan Kölnistä. Näiden tiedonmurusten avulla oli mahdollista aloittaa salapoliisityö, jonka tuloksia esittelen tässä blogikirjoituksessa.

Jatka lukemista ”Sisar Hippolytan perintö”

Lääkäri ja suuriruhtinattaren pääsiäismuna

Helsingin yliopistomuseo toivottaa hyvää pääsiäistä! Huhtikuussa esiteltävä esineemme on yli sadan vuoden ikäinen punainen pääsiäismuna. Muna on kuulunut lääkäri Eero Loimarannalle, ja esineen mukana kulkeneen perimätiedon mukaan Loimaranta sai sen lahjaksi ensimmäisen maailmansodan aikana. Lahjoittajan on kerrottu olleen Venäjän keisarillisen hovin suuriruhtinatar Maria. Posliinista valmistetun munan korkeus on 10 senttimetriä. Sen kuoressa on reiät päällä ja pohjassa, kenties nauhaan ripustamista varten. Sileää posliinipintaa koristavat kyrilliset kirjaimet X ja B, latinalaisille aakkosille käännettynä H ja V. Yliopistomuseolle muna on päätynyt osana entisen Lääketieteen historian museon kokoelmia.

Punainen pääsiäismuna kuvattuna valkoista taustaa vasten.
Punainen pääsiäismuna on ensimmäisen maailmansodan ajalta. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Katariina Pehkonen.

Jatka lukemista ”Lääkäri ja suuriruhtinattaren pääsiäismuna”

Hugo Backmansson: 12 silmälääkäriä

Helmikuun kuukauden esineenä esittelemme taiteilija Hugo Backmanssonin maalauksen ”12 silmälääkäriä” Helsingin yliopiston Galleria Academica -muotokuvakokoelmasta. Teos on ripustettuna Silmätautien klinikalla. Meilahden sairaala-alueella sijaitseva Silmäklinikka toimi aluksi yliopiston yhteydessä, mutta siirtyi vuonna 1958 Helsingin yliopistolliselle keskussairaalalle ja vuonna 2000 osaksi HUSia. Klinikan historialliset kokoelmat inventoitiin viime vuonna Yliopistomuseon ja HUSin museotoimikunnan toimesta, ja esinekokoelma jaettiin yhteistyöllä Yliopistomuseon ja HUSin museotoimikunnan kesken.

Vuonna 1923 valmistuneessa öljymaalauksessa, joka tunnetaan myös nimellä Silmälääkärien kokous, on kuvattu kahdentoista silmälääkärin joukko kokoontuneena vihreän pöydän äärelle. Osa näyttää keskustelevan eläväisesti, osa on vaipuneena mietteisiinsä. Backmansson on luonnehtinut jokaisen henkilön yksilönä, mutta ryhmädynamiikalla on myös tärkeä osansa teoksessa.

Maalauksessa 11 mieshenkilöä ja yksi naishenkilö kuvattuna sisätilassa, henkilöt tummiin vaattesiin pukeutuneina, etualalla vihreä pöytä, takana ikkunoita ja kellertävä seinä. Maalauksella on pronssinväriset koristellut kehykset.
Hugo Backmansson: 12 silmälääkäriä, 1923, öljy kankaalle, 71 cm x 100 cm, Helsingin yliopisto. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.

Jatka lukemista ”Hugo Backmansson: 12 silmälääkäriä”

Kuvia Hämäläis-Osakunnan virolaissuhteista

Tällä kertaa Kuukauden esineenä on Yliopistomuseon hiljattain saama mielenkiintoinen kuvalahjoitus. Lahjoituksessa on kuvia pääosin Hämäläis-Osakunnan toiminnasta vuosina 1929 ja 1930. Lahjoituksen tekee erityisen arvokkaaksi se, että kuvien alkuperäinen omistaja, Moira Lindfors o. s. Tuomikoski e. Hormi (1908 ̶ 1979) on kirjoittanut useimpiin kuviin, missä ja milloin ne on kuvattu, useisiin myös niissä esiintyvien henkilöiden nimet.

Berliinissä asuvan kuvien lahjoittajan isoäiti, Moiraksi kutsuttu Irja Tuomikoski kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta ja tuli opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon syksyllä 1928. Hän liittyi Hämäläis-Osakuntaan, joka oli 1920-luvun lopussa miltei 1 000 opiskelijan yhteisö. Siihen kuului vuonna 1930 jopa neljäsosa koko ylioppilaskunnan jäsenistä.

Hämäläis-Osakuntaan liittyvät kuvat löytyivät, kun menin katsomaan Vantaan kaupunginmuseolle lähetettyä isoa kuvakokonaisuutta. Tarkoituksenani oli käydä tunnistamassa kuvien henkilöitä, jotka liittyvät Vantaalla sijaitsevaan tutkimaani Katrinebergin kartanoon. Kuvia selaillessani tajusin mukana olevan harvinaisia opiskelijaelämään liittyviä kuvia.

Löysin kokonaisuudesta 31 valokuvaa, jotka omistaja lahjoitti pyynnöstäni Yliopistomuseon kokoelmaan. Kuvia oli runsaasti vuodelta 1929: Snellmanin päivän kulkueesta, osakuntien välisestä pesäpalloturnauksesta, Hämäläis-Osakunnan opiskelijoiden retkistä, Floran päivästä ja yksittäisistä osakunnan jäsenistä. Kiinnostuin erityisesti kuvasta, jossa oli tummiin ylioppilaslakkeihin pukeutuneita miesopiskelijoita ja kaksi valkolakkista naisopiskelijaa laivan edessä. Koska olin aikaisemmin tutustunut Tarton yliopistomuseoon, tunnistin tummemmat lakit virolaisiksi.

Tarttolaisen Eesti Üliöpilaste Selts -miesopiskelijajärjestön ylioppilaslakki, joka on tehty sinisestä huopakankaasta. Hattua kiertää mustavalkoinen nauha. Kuvan hatun lahjoitti Yliopistomuseolle suomalainen, Tarton yliopistossa 1930-luvulla opiskellut henkilö. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Mai Joutselainen.

Jatka lukemista ”Kuvia Hämäläis-Osakunnan virolaissuhteista”

Kasvot menneisyydestä

Elvytysnukke Anne lepää museon kokoelmatilassa pölyltä suojaavissa museaalisissa käärinliinoissaan. Anne esittää kaunispiirteistä nuorehkoa naista, jolla on kullanvaaleat hiukset ja sinivalkoinen verryttelypuku. Silmät ovat kiinni ja suu hieman raollaan. Nukke, sen kuljetuslaatikko sekä muuta elvytysharjoittelun tarpeistoa lahjoitettiin Yliopistomuseolle Pitkäniemen sairaalan museotoimikunnan toimesta vuonna 2012. Pitkäniemi on Suomen neljänneksi vanhin psykiatrinen sairaala, ja se on edelleen toiminnassa.

Painelu-puhalluselvytyksen opettelussa käytetty, varsin realistisen näköinen nukke Resusci Anne on norjalaisten Åsmund Lærdalin ja Björn Lindin sekä itävaltalaisen Peter Safarin kehittämä. Nuken ensiesittely oli vuonna 1961 First International Symposium on Resuscitation -kongressissa Stavangerissa, Norjassa. Kasvonpiirteensä nukke on saanut Euroopassa laajalti tunnetun kipsivaloksen, niin sanotun Seinen tuntemattoman, mukaan.

Verryttelypukuisen Anne-elvytysnuken yläruumis kuvattuna nuken pääpuolelta.
Anne-nukella on esikuvastaan poiketen suu hieman auki – elvytysharjoittelun toimivuuden vuoksi – eikä se hymyile salaperäistä hymyä, kuten kipsivaloksen nuori nainen. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anna Luhtala.

Jatka lukemista ”Kasvot menneisyydestä”

Vanhan ylioppilastalon muistosormus – lahja isänmaan toivoilta

Kultainen sormus lepää nahkaisessa rasiassa violetilla samettityynyllä. Sormuksen kannan tummansinistä emalitaustaa vasten hohtaa kultainen rakennus, jonka yläpuolella loistaa kultainen lyyra. Rakennus tunnetaan nykyisin Vanhana ylioppilastalona, mutta silloin kun sormus taottiin, oli rakennuskin vastavalmistunut ja uusi, Suomessa ainoa laatuaan – talo isänmaan toivoille!

Sormus rasiassaan. Kuva: Helsingin yliopistomuseo, Johannes Keltto.

Jatka lukemista ”Vanhan ylioppilastalon muistosormus – lahja isänmaan toivoilta”