Viron värikäs ylioppilaslakkiperinne

Tarton yliopisto täyttää kesäkuun viimeisenä päivänä 390 vuotta. Sen kunniaksi on Kuukauden esineenä ensimmäisen virolaisen ylioppilasjärjestön lakki, mutta esittelyssä ovat myös ylioppilaslakki neuvostoajalta ja virolainen lakkiperinne.

sinisestä huopakankaasta valmistettu lipallinen lakki, jota koristaa valkoinen tähtikuvio. Lakkia kiertää mustavalkoinen nauha ja sen lippa on musta.
Helsingin yliopistomuseon kokoelmaan kuuluu Virossa 1930-luvulla vaihto-oppilaana olleen opiskelijan lakki. Lipallinen lakki, jota koristaa valkoinen tähtikuvio, on valmistettu sinisesta huopakankaasta ja sen alareunaa kiertää mustavalkoinen nauha. Lakin lippa on musta. Kuva: Mai Joutselainen, Helsingin yliopistomuseo.

Suomalaisen stipendiaatin lakki

Yliopistomuseon kokoelmissa on Virolaisten ylioppilaiden seuran (Eesti Üliõpilaste Selts, EÜS) lakki. Päähine kuului professori Martti Salmelle (1908-1997), joka opiskeli stipendiaattina paleontologiaa Tarton yliopistossa vuosina 1936-37. Tuleva professori oli EÜS:n suomalaisen ystävyysosakunnan, Etelä-Pohjalaisen osakunnan jäsen, ja hänet otettiin Tarton opintojen aikana myös EÜS:n jäseneksi. Sotien välisenä aikana suomalaisten ja virolaisten opiskelijajärjestöjen välillä oli aktiivista kanssakäymistä, ja järjestöjen stipendit mahdollistivat virolaisten opinnot Helsingissä ja suomalaisten Tartossa.

Lakkiperinne Virossa

Virolainen ylioppilaslakkiperinne, joka juontaa juurensa 1800-luvun alkuun, on hieman erilainen kuin Suomessa. Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1710 toimintansa lakkauttanut Tarton yliopisto avattiin uudelleen vuonna 1802. Paikalliset baltiansaksalaiset ylioppilaat alkoivat 1820-luvulla perustaa veljeskuntia eli korporaatioita Saksan yliopistojen esimerkin mukaisesti. Korporaatio oli järjestö, jolla oli omat järjestyssäännöt ja oma symboliikkansa. Korporaatio valitsi tunnusväreikseen yleensä kolme väriä, jotka esiintyivät myös korporaation lakissa ja nauhassa. Näin ollen Tartossa ei 1800-luvulla otettu käyttöön yleistä ylioppilaslakkia kuten Suomessa vain jokaisella järjestöllä oli oma lakki omine värineen. Baltiansaksalaisten lisäksi myös esimerkiksi puolalaiset, venäläiset ja juutalaiset ylioppilaat perustivat omat järjestönsä.

Ensimmäinen virolainen opiskelijajärjestö

Alussa ylioppilaiden korporaatiot olivat puolisalaisia, koska niiden perustaminen oli Tarton yliopistossa kielletty. Vuonna 1855 korporaatiot virallistettiin, ja niiden edustajat muodostivat Chargiertenconventin, joka oli ylioppilaskunnan korkein elin. Uuden korporaation perustamiseksi piti saada Chargiertenconventin lupa. 

1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla Tarton yliopistossa opiskeli vain yksittäisiä virolaisia ylioppilaita, jotka yleensä liittyivät baltiansaksalaisiin korporaatioihin. Vuosisadan loppupuolelle tultaessa virolaisten opiskelijoiden määrä kasvoi, ja heidän keskuudessaan alkoi kyteä ajatus omasta järjestöstä. Keväällä 1870 pieni joukko ylioppilaita ja kulttuurihenkilöitä alkoi kokoontua Tartossa. Kokouksissa keskusteltiin virolaisuuden edistämisestä sekä hiljattain ilmestyneestä Kalevipoeg-kansalliseepoksesta. Niistä Kalevipoeg-illoista, joihin myöhemmin liittyi lisää virolaisia ylioppilaita, saikin alkusysäyksen ensimmäinen virolaisten opiskelijoiden oma järjestö, Eesti Üliõpilaste Selts (EÜS), Virolaisten ylioppilaiden seura.

Virolaiset olisivat oikeastaan halunneet perustaa Vironia-nimisen korporaation, mutta siihen ei Chargiertenconventilta herunut lupaa. Seuran perustamiseen tarvittiin vain rehtorin lupa, joten vuonna 1883 yliopiston rehtori rekisteröikin virolaisten järjestön EÜS-nimisenä akateemisena ylioppilasjärjestönä. EÜS itse kuitenkin pitää perustamispäivänään ensimmäistä Kalevipoeg-iltaa 7.4.1870. Sääntöjen mukaan seuralla ei saanut olla värejä, mutta EÜS otti tunnusväreikseen Vironialle kaavaillun sinimustavalkoisen värikombinaation. Heidän lippunsa vihittiin salaa Otepäällä kesäkuussa 1884 ja piilotettiin vihkimisen jälkeen seuran tiloihin. Myös lakkeja ja nauhoja käytettiin alussa vain seuran omissa tiloissa ja suljetuissa tilaisuuksissa.

Ylioppilaiden lipusta valtion lippu

EÜS:n lipusta tuli myöhemmin itsenäisen Viron lippu. Sinimustavalkeaa alettiin käyttää kansallislippuna vuoden 1905 vallankumouksen aikana ja Viron itsenäistyttyä parlamentti vahvisti sen valtionlipuksi 1920-luvun alussa. Alkuperäinen, Otepäällä vihitty lippu on nykyisin esillä Viron kansallismuseossa Tartossa. Lippu säilyi historian myllerryksissä, koska EÜS:n silloinen puheenjohtaja Karl Aun piilotti sen kotitilalleen vuonna 1940. Lippu oli piilotettuna vuoteen 1988 asti, ja sen piilopaikan tiesivät vain harvat ja valitut.

Valkolakki käyttöön

Vasta 1900-luvun alussa perustettiin ensimmäiset virolaiset korporaatiot, Fraternitas Estica (1907) ja Sakala (1909). Viron itsenäistymisen jälkeen korporaatioita perustettiin lisää, ja silloin myös naisylioppilaat, jotka olivat saaneet vuona 1915 virallisen opiskeluoikeuden, alkoivat perustaa omia järjestöjä. Virossa ovatkin säilyneet pääasiallisesti mies- ja naiskorporaatiot.  

Vaikka korporaatioilla oli oma lakki, oli ylioppilaiden joukossa tarvetta myös yleislakille. Vuonna 1919 yliopistosta tuli vironkielinen, ja opiskelijoiden keskuudessa levisi heimoaate. Opiskeilijat olivat myös halukkaita kuulumaan Pohjoismaiden ylioppilaiden yhteisöön. Vuonna 1922 Tarton yliopiston opiskelijat ottivatkin käyttöön valkoisen ylioppilaslakin korostakseen yhteyttä Pohjoismaihin. Lähteiden mukaan lakki oli kuitenkin hieman eroava suomalaisesta – valkoisen lakin reuna ei ollut musta vain tummansininen.

Neuvosto-Viro tuo muutoksia

Vuonna 1940 kiellettiin kaikki opiskelijayhdistykset ja niiden symbolit. Lakin tarina kuitenkin jatkui myös neuvostoaikana. Tarton yliopistossa otettiin käyttöön vuonna 1957 Neuvosto-Viron lipun värejä symboloiva sininen lakki, jota kiertää punavalkoinen nauha. Aloitteen uudesta lakista lienee tehnyt kommunistisen puolueen yliopiston osaston silloinen johtaja. Lakin syntytarinan mukaan ensimmäiset yliopistolle lähetetyt näytekappaleet olivat tuntemattomasta syystä kiellettyjä sinimustavalkoisa, mutta puoluepomo keksi vaihtaa mustan raidan punaiseen ja näin saatiin ’ideologisesti korrekti’ lakki.

sininen lipallinen lakki, jonka alareunaa kiertää punavalkoinen nauha. Lakin päällä on valkoinen tähtimäinen kuvio kirjailtuna ja sen lippa on musta
Tarton yliopiston lakki 1970-luvun lopulta on yksityisomistuksessa. Kuva: Merike Holmberg.

Sinipunavalkoisesta Tarton yliopiston lakista tuli hyvin suosittu ja opiskelijat kantoivat sitä ylpeydellä. Sillä, että värit olivat Neuvosto-Viron lipun värejä, ei ollut loppuen lopuksi väliä. Lakki oli vahvasti juuri yliopiston symboli ja merkitsi ennen kaikkeä sitä, että sen kantaja oli Tarton yliopiston, Viron maineikkaimman korkeakoulun opiskelija. Ensimmäisen vuoden opiskelijat saivat lakkinsa tavallisesti fuksiaisissa. Koska upouudesta lakista näki heti, että sen omistaja on fuksi, yritettiin joskus tuunata lakkia ’vanhemman’ näköiseksi, esimerkiksi pesemällä sitä oluella.

Viron muutkin korkeakoulut seuraasivat yliopiston esimerkkiä. Esimerkiksi Tarton toinen korkeakoulu, Maatalousakatemia (nykyisin Maatalousyliopisto), otti käyttöön vihreän lakin, jota reunusti musta-keltainen raita. Yliopiston ja akatemian opiskelijoiden välillä oli leikkimielistä nokittelua, joka ulottui myös lakkeihin: yliopistolaiset kutsuivat maatalousakatemian vihreää lakkia ’kaalilehdeksi’ kun taas akatemialaiset nimittivät yliopiston sinistä lakkia ’musteläiskäksi’.

Itsenäinen Viro palauttaa korporaatiot

Sinipunavalkoinen lakki oli käytössä 1990-luvulle saakka. Virossa koittivat 1980-luvun loppupuolella uudet ajat, jotka johtivat lopulta Viron uudelleenitsenäistymiseen vuonna 1991. Entisiä korporaatioita alettiin perustaa uudelleen 1980-luvun lopussa, ja ensimmäisten joukossa toimintaansa jatkoi EÜS vuonna 1989. Korporaatiot ottivat myös historialliset värilakkinsa uudelleen käyttöön ja neuvostoaikaisen lakin käyttö häipyi kuin itsestään.

Suurin osa opiskelijoista ei kuitenkaan ollut korporaatioiden jäseniä. Ajoittain nousi esiin ajatus yleislakista, tärkeämpänä ehdokkaana valkoinen lakki, joka on historiallisesti Pohjoismaiden ylioppilaan tunnusmerkki. Vuonna 2007 Tarton yliopisto ottikin uudelleen käyttöön valkoisen lakin, joka sai vuonna 2020 uuden ilmeen. Nykyisin valkoisessa lakissa on yliopiston pääväriä symboloiva sininen reuna ja lakkia koristaa hopeinen lakkimerkki, jossa on yliopiston tunnuksena päärakennuksen kuusi pylvästä ja perustamisvuosi 1632.

FL Merike Holmberg, asiakasneuvoja ja opas, Tarton yliopiston alumni

Lähteet:

Hiio, Toomas. ”Nemad valisid värvid”. https://www.postimees.ee/2487561/nemad-valisid-värvid [viitattu 20.5.2022].

Hiio, Toomas. ”150 vuotta Virolaisten Ylioppilaiden Seuran perustamisesta” Elo 3/2020. https://www.tuglas.fi/150-vuotta-virolaisten-ylioppilaiden-seuran-perustamisesta [viitattu 20.5.2022].

Martti Salmen rahasto. https://apurahat.skr.fi>nimikkorahastoesite

Meri, Hindrek-Peeter. ”Üliõpilasmütsi saamisloost”. Universitas Tartuensis: Tartu Ülikooli ajaleht nr.17, 3. mai 2002. https://dea.digar.ee/article/universitas/2002/05/03/21 [viitattu 20.05.2022].

”Mida arvate Tartu ülikooli teklist?”. Universitas Tartuensis: Tartu Ülikooli ajaleht, nr. 17, 3. mai, 2002. https://dea.digar.ee/article/universitas/2002/05/03/23 [viitattu 20.05.2022].

Mäekivi, Mirjam. ”Tartu Ülikool saab taas oma tekli”.  https://www.postimees.ee/1685983/tartu-ulikool-saab-taas-oma-tekli [viitattu 20.05.2022].

Sootak, Varje. ”Kõik ühe mütsi all”. Universitas Tartuensis. 3.mai, 2002. https://dea.digar.ee/article/universitas/2002/05/03/22 [viitattu 20.05.2022].

Truman, Mihkel. ”Tartu üliõpilaskonna välissuhtlus 1920. ja 30. aastatel”. Universitas Tartuensis Mai 2019, nr.5.  https://www.ajakiri.ut.ee/artikkel/3220  [viitattu 20.5.2022].

Uudis. Detsember 2020, nr.11  https://www.ajakiri.ut.ee/artikkel/3878

Muisto oppineiden seremoniasta

Tänä keväänä juhlimme taas maistereita ja tohtoreita Helsingin yliopiston tiedekuntien juhlallisissa promootioissa. Yliopistossamme promootioiden historia on pitkä: ensimmäinen Turun akatemian (nykyisin Helsingin yliopisto) promootio järjestettiin jo vuonna 1643.  Promootiokevään kunniaksi kuukauden esineemme on yksi monista kokoelmiemme promootiomuistoista, filosofisen tiedekunnan promootiotaulu vuodelta 1894.

Kehystetty taulu, jossa suuri määrä henkilöiden valokuvia liimattuna kartongille.
Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anni Tuominen.

Promootiotauluja tehtiin 1800­­­-luvun loppupuolelta 1950-luvulle saakka. Yliopistomuseon kokoelmissa niitä on kaikkiaan 8 kappaletta, joista vanhin on vuodelta 1890 ja uusin vuodelta 1957. Promovendien kuvia on toisinaan koottu myös valokuva-albumiksi, jollainen on annettu muistolahjana yleiselle seppeleensitojattarelle.

Jatka lukemista ”Muisto oppineiden seremoniasta”

C. L. Engelin rakennuspiirustus Helsingin yliopiston päärakennuksesta

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai I antoi lokakuussa 1827 määräyksen Keisarillisen Turun akatemian siirtämisestä Suomen suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Yliopiston siirron sinetöi Turun tuhoisa palo syyskuussa 1827. Yliopiston uudisrakennukset päätettiin sijoittaa merkittäväksi osaksi uuden pääkaupungin vasta rakentuvaa monumentaalikeskustaa. Suunnittelutyöstä vastasi saksalainen Carl Ludvig Engel.

Engel laati yliopiston päärakennuksesta neljä sarjaa piirustuksia. Yksi sarjoista kuuluu Helsingin yliopistomuseon kokoelmaan. Eteläistä julkisivua ja rakennuksen leikkausta kuvaava piirustus kertoo upean rakennuksen toteutuneista ja toteumattomista suunnitelmista.

Käsin piirretty ja laveerattu rakennuspiirustus, joka kuvaa rakennuksen julkisivua sekä näkymää rakennuksen porrasaulaan ja juhlasaliin. Piirustuksessa on tekstiä ruotsiksi ja venäjäksi.
Carl Ludvig Engelin rakennuspiirustus (1828) Helsingin yliopiston päärakennuksesta. Ylintä kerrosta kuvaavan pohjakuvan vasemmassa alanurkassa hahmottuu jatkosodan pommituksessa tuhoutunut konsistorisali. Piirustuksen on Engelin lisäksi allekirjoittanut hänen alaisensa intendentinkonttorissa, arkkitehti Anton Wilhelm Arppe. Kuva: Helsingin yliopistomuseo

Matilda Hjon – voimakastahtoinen auttaja

Maaliskuun kuukauden esine on valkoinen, jousitettu keinutuoli. Tuoli on kevyesti topattu kankaalla, jossa on vaaleanruskealla pohjalla näyttäviä, suuria kukkia. Museoesineellä ei toki voi istua, mutta tuoli näyttää nykysilmäänkin varsin mukavalta ja ergonomiselta. Tuolia on käyttänyt diakonissa Matilda Hjon, joka eli vuosina 1877–1967, ja oli rohkea ja sitkeä organisoija, ihmisystävä ja johtaja.

Sorvattu, jalakseton keinutuoli oli käytössä viime vuosisadan alkupuoliskolla. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Jenni Jormalainen.
Jatka lukemista ”Matilda Hjon – voimakastahtoinen auttaja”

Maya Vannin iltapuku eli Sam Vannin maalaus käsityötieteen kokoelmassa

Yliopistomuseon käsityötieteen kokoelmassa on kymmenittäin juhlapukuja, joista lähes jokainen on ainutlaatuinen, mittatilauksena tehty. Kaikkien näiden uniikkien pukujen joukossa yksi iltapuku on kuitenkin vielä erityisen omalaatuinen, sillä silkkinen leninki on ollut myös kuvataiteilija Sam Vannin maalauspohja.

Kääntäjä taiteilijapiireissä

Puvun on omistanut Maya Vanni, alkujaan Maja London (1916–2010). Hän syntyi Turussa ja kirjoitettuaan ylioppilaaksi muutti Pariisiin vuonna 1935. Hän solahti kaupungin sykkeeseen, opiskeli, juhli, keskusteli ja ystävystyi taiteilijoiden kanssa. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat muun muassa Vivica Bandler ja Tove Jansson.

Nuori nainen, jolla on laineikkaat hiukset ja huolellisesti muotoillut kulmakarvat. Hän on pukeutunut kaulan peittävään huiviin ja kaulukselliseen pikkutakkiin. Mustavalkoinen valokuva.
Maya Vanni Helsingin yliopiston Historiallis-kielitieteellisen osaston opintokirjan valokuvassa. Kuva: SLSA 1274, Maya Vannis arkiv, SLS arkisto.
Jatka lukemista ”Maya Vannin iltapuku eli Sam Vannin maalaus käsityötieteen kokoelmassa”

Osakuntalippu – vaarallinen vapauden symboli?

Pöydällä lepää hauras, silkkinen lippu. Se on Wiipurilaisen Osakunnan ensimmäinen lippu, ja täynnä symboliikkaa. Niin täynnä, että sen valmistuminen myöhästyi vuosia, koska lippu kiellettiin jo ennen kuin sitä alettiin tehdä.

: Vaaleanrusehtava silkkilippu, jossa keskelle kirjottu erilaisia kuvioita. Ylimpänä kultalangalla kirjottu tähti, jonka säteinä pitkiä paljettikirjontarivejä. Tähden alla violetti kulta- ja hopealangoin koristeltu kruunu. Kruunun alla kaksi vaakunaa. Oikeanpuoleisessa vaaleanruskealla ja harmaalla langalla kirjottu linna sinisellä kangaspohjalla. Linnan alla hopealangalla kirjottu kirjain W. Vasemmanpuoleisen vaakunan yläosa vaaleanpunainen ja alaosa vaaleansininen. Sinisen kankaan päällä hopealangalla kirjottu kirjain W ja vaaleanpunaisen kankaan päällä kolme kruunua. Vaakunoiden ympärillä on kaksi kirjottua lehvää ristikkäin. Oikeanpuoleinen esittää tammenlehvää ja vasemmanpuoleinen laakerinoksaa. Oksat on sidottu varsistaan vaaleansinisellä rusetilla. Lipun vasemmassa reunassa on sinivalkoinen punottu silkkinaru, jonka päässä suuri tupsu.

Wiipurilaisen Osakunnan ensimmäinen lippu. Viipurin kaupungin silloisen vaakunan rinnalla aiempi kolmen kruunun vaakuna. Yllä kruunu, jonka saattoi ymmärtää suuriruhtinaan tai Ruotsin – entisen emämaan – kuninkaanvallan merkiksi. Lippu kuvattuna vuonna 2021. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anni Tuominen.
Jatka lukemista ”Osakuntalippu – vaarallinen vapauden symboli?”

Domus-tuoli valloitti maailman

Marraskuun kuukauden esine on suomalainen muotoiluklassikko − tuoli, joka on varmasti monille tuttu erilaisista tiloista. Domus-tuolin tarina alkoi sodan jälkeisen asuntopulan aikana, tai ehkä ajatusaihiona jo 1930-luvulla tuolin suunnittelijan Ilmari Tapiovaaran mielessä. Vanerista taivutetusta, alun perin opiskelija-asuntolan sisustukseen suunnitellusta tuolista tuli ajan kuluessa sarjatuotantona valmistettu maailmanmenestystuote. Helsingin yliopistomuseon kokoelmiin Tapiovaaran Domus-huonekaluja on saatu lahjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta.

Puinen tuoli, jossa kaareva selkänoja. ja lyhyet käsinojat.
Yliopistomuseon kokoelmiin kuuluva Domus Academican alkuperäinen tuoli. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Maria Tukia.
Jatka lukemista ”Domus-tuoli valloitti maailman”

Antinous – veistos nuoresta mieskauneudesta

Komea, kiharatukkainen nuori mies seisoo Helsingin yliopiston päärakennuksen neljännen kerroksen käytävällä. Paino on toisella jalalla, hän on alasti. Hän katsoo hieman alaviistoon, ilme on vakava ja hieman surumielinen. Onko hän Antinous?

Lähikuva Antinous-veistoksen yläruumiista, taustalla näkyy yliopiston päärakennuksen koristeltua seinää sekä pilasteri.
Antinous-veistos Helsingin yliopiston päärakennuksen vestibyylin eli porrashallin käytävällä. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anna Luhtala.
Jatka lukemista ”Antinous – veistos nuoresta mieskauneudesta”

Terve lehmä puhtaassa navetassa

Kaksi ruskeaa lehmää parsinavetassa. Toinen seisoo ja toinen makaa. Lehmien edessä on rehukaukalo ja alla lantala. Lehmät ovat osa pienoismallia, jota käytti maitohygieenikko ja eläinlääkäri Walter Ehrström (1890–1966). Esine on kolmisenkymmentä senttimetriä suuntaansa, ja sen arvioitu valmistusvuosi on 1937.

Kuvassa on pienoismalli, jossa on kaksi ruskeaa lehmää parsinavetassa sivusta kuvattuna. Lehmien rintamasuunta on vasemmalle. Taaempana oleva lehmä seisoo ja etummainen makaa. Lehmien alla on lantala, suuri tyhjä tila. Pienoismalliin on piirretty tukirakenteiden paikkoja. Tausta on harmaa.
Lyhytparsi ja lantala lehmineen. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.
Jatka lukemista ”Terve lehmä puhtaassa navetassa”