Kokoelmat kertovat
Kansallisuusaate levisi 1800-luvulla Euroopasta Suomeenkin, ja kansallinen herääminen sai tutkijat ja taiteilijat etsimään suomalaisuudelle sekä aineettomia että materiaalisia juuria. Suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus koettiin tärkeäksi. Suullista kulttuuriperintöä tallennettiin fonografilla eli varhaisella äänityslaitteella.
Uudessa 10.10.2023 auenneessa Tieteen palo -näyttelyssämme on yksi esinevitriini omistettu täysin perustavanlaatuiselle ihmisoikeuden osa-alueelle: seksuaali- ja lisääntymisoikeudelle ja -terveydelle. Sen kunniaksi lokakuun kuukauden esineemme on Helsingin yliopistossa kehitetty hormonikierukka.
Museomme kokoelmaan kuuluu yksi erityisen ainutlaatuinen esine, kauniilla ja koukeroisella käsialalla kirjoitettu asiakirja, jonka alaosassa on allekirjoituksia ja iso punainen, langalla kiinnitetty vahasinetti. Sen ensimmäiseltä riviltä erottuvat sanat Christina, Gud ja Sverige. Kyseessä on Kuninkaallisen Turun akatemian pergamentille laadittu perustamisasiakirja, joka on päivätty 26.3.1640. Tätä päivämäärää pidetään nykyisen Helsingin yliopiston vuosipäivänä ja perustamisajankohtana.
Pian Turun palon jälkeen syksyllä 1827 päätti Venäjän keisari Nikolai I siirtää akatemian Helsinkiin, josta oli tullut autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 15 vuotta aikaisemmin. Helsinkiin siirrettiin akatemian mukana hopeiseen rasiaan taiteltu perustamisasiakirja ja muita esineitä, jotka olivat säilyneet tulipalossa.
Helsingin yliopiston päärakennuksen Fabianinkadun puolella luennolle kiiruhtavan opiskelijan vastaanottavat ala-aulaa hallitsevien pylväiden ohella näyttävät U-muotoiset tuolit. Mustasta satulanahasta ja takoraudasta valmistettujen uusklassisten tuolien esikuva on antiikin Roomassa kehitelty virkamiestuoli. Päärakennuksen laajennusosa, niin sanottu uusi puoli osoitteessa Fabianinkatu 33, valmistui vuonna 1937. Arkkitehti J. S. Sirénin suunnittelema rakennus kalustettiin aikansa huippudesignilla.
Kipsiin valettu naishahmo on syventynyt lukemiseen. Hän kannattelee avointa kirjaa vasemmassa kädessään. Oikeassa kädessä on kynä muistiinpanojen tekoa varten. Poimutetun vaatteen toinen olkain on valahtanut alas hartialta. Hiukset on kierretty edestä kiharoille ja koottu nutturalle niskaan. Tämänkertainen kuukauden esineemme, Wissenschaft-veistos, seisoo kontrapostoasennossa jalustallaan kuin antiikin jumalatar. Teoksen saksankielinen nimi Wissenschaft merkitsee tiedettä.
Luonnontieteilijät mittaavat tutkimuksiaan varten luonnon ilmiöitä ja keräävät luonnosta näytteitä. Välineiksi tarvitaan laitteita, mittareita ja astioita. Kesän kunniaksi valitsimme kuukauden esineeksi metsäntutkimuksessa käytetyn mittausastian, kyvetin, jonka on kehittänyt kyläseppä Juupajoelta.
Toukokuussa juhlitaan jälleen promootioita ja sen kunniaksi kuukauden esineemme on yleisen seppeleensitojattaren promootiopuku vuodelta 1914.
Tämän kuukauden esineemme on professori Anders Wilhelm Ingmanin muotokuva. Sen on maalannut saksalaissyntyinen muotokuvamaalari Bernhard Reinhold. A. W. Ingman (1819 ̶ 1877) oli Keisarillisen Aleksanterin yliopiston eksegetiikan eli Raamatun selitysopin professori vuosina 1864 ̶ 1877. Ingman oli pappi ja teologi, mutta myös intohimoinen suomalaisuusmies. Hän oli aikansa parhaita suomen kielen osaajia yliopistolla ja ensimmäinen teologian professori, joka luennoi suomen kielellä aikakaudella, jolloin virallinen opetuskieli oli ruotsi.
Kuulakärkikynä syrjäytti täytettävän mustekynän arkikäytöstä 1960-luvulla. Myös muut mustekynien käyttöön liittyvät tarvikkeet kuten mustepullot, täytepatruunat ja mustekuivaimet ovat pitkälti kadonneet työpöydiltä ja toimistoista. Täytekynistä on tullut harrastajien keräilykohde. Tämän kuukauden esineemme, puinen mustekuivain, on muisto ajalta, jolloin mustekynät olivat vielä arkipäivää. Mustekuivain on peräisin presidentti ja professori Kaarlo Juho Ståhlbergin työhuoneesta.
Helmikuun esineemme on kirjottu kangastilkku, jonka käsityönopettaja ja lotta Aino Ollila toi Itä-Karjalasta jatkosodan aikana osana karjalaisten kirjontanäytteiden kokoelmaa. Tilkku on valkoista pellavakangasta, johon on kirjailtu punaisella langalla tyylitelty lintu. Alareunassa on päärme eli taitettu ja ommeltu reuna. Oikeassa reunassa on hulpio eli kankaan kudottu reuna. Yläreuna ja vasen reuna on leikattu saksilla. Vasemmasta reunasta näkee, että kirjontalangat ovat katkenneet, kirjonta on siis ollut alun perin leveämpi ja tilkku on ollut osa isompaa tekstiiliä. Kyseessä on mahdollisesti ollut käspaikka, eli muun muassa karjalaiseen ja ortodoksiseen kulttuuriin kuuluva pitkä, kapea liina. Juuri muuta me emme tästä kyseisestä tilkusta tiedä, mutta silti se voi kertoa meille aika pitkän kappaleen Suomen historiaa.
