Tarton yliopisto täyttää kesäkuun viimeisenä päivänä 390 vuotta. Sen kunniaksi on Kuukauden esineenä ensimmäisen virolaisen ylioppilasjärjestön lakki, mutta esittelyssä ovat myös ylioppilaslakki neuvostoajalta ja virolainen lakkiperinne.
Suomalaisen stipendiaatin lakki
Yliopistomuseon kokoelmissa on Virolaisten ylioppilaiden seuran (Eesti Üliõpilaste Selts, EÜS) lakki. Päähine kuului professori Martti Salmelle (1908-1997), joka opiskeli stipendiaattina paleontologiaa Tarton yliopistossa vuosina 1936-37. Tuleva professori oli EÜS:n suomalaisen ystävyysosakunnan, Etelä-Pohjalaisen osakunnan jäsen, ja hänet otettiin Tarton opintojen aikana myös EÜS:n jäseneksi. Sotien välisenä aikana suomalaisten ja virolaisten opiskelijajärjestöjen välillä oli aktiivista kanssakäymistä, ja järjestöjen stipendit mahdollistivat virolaisten opinnot Helsingissä ja suomalaisten Tartossa.
Lakkiperinne Virossa
Virolainen ylioppilaslakkiperinne, joka juontaa juurensa 1800-luvun alkuun, on hieman erilainen kuin Suomessa. Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1710 toimintansa lakkauttanut Tarton yliopisto avattiin uudelleen vuonna 1802. Paikalliset baltiansaksalaiset ylioppilaat alkoivat 1820-luvulla perustaa veljeskuntia eli korporaatioita Saksan yliopistojen esimerkin mukaisesti. Korporaatio oli järjestö, jolla oli omat järjestyssäännöt ja oma symboliikkansa. Korporaatio valitsi tunnusväreikseen yleensä kolme väriä, jotka esiintyivät myös korporaation lakissa ja nauhassa. Näin ollen Tartossa ei 1800-luvulla otettu käyttöön yleistä ylioppilaslakkia kuten Suomessa vain jokaisella järjestöllä oli oma lakki omine värineen. Baltiansaksalaisten lisäksi myös esimerkiksi puolalaiset, venäläiset ja juutalaiset ylioppilaat perustivat omat järjestönsä.
Ensimmäinen virolainen opiskelijajärjestö
Alussa ylioppilaiden korporaatiot olivat puolisalaisia, koska niiden perustaminen oli Tarton yliopistossa kielletty. Vuonna 1855 korporaatiot virallistettiin, ja niiden edustajat muodostivat Chargiertenconventin, joka oli ylioppilaskunnan korkein elin. Uuden korporaation perustamiseksi piti saada Chargiertenconventin lupa.
1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla Tarton yliopistossa opiskeli vain yksittäisiä virolaisia ylioppilaita, jotka yleensä liittyivät baltiansaksalaisiin korporaatioihin. Vuosisadan loppupuolelle tultaessa virolaisten opiskelijoiden määrä kasvoi, ja heidän keskuudessaan alkoi kyteä ajatus omasta järjestöstä. Keväällä 1870 pieni joukko ylioppilaita ja kulttuurihenkilöitä alkoi kokoontua Tartossa. Kokouksissa keskusteltiin virolaisuuden edistämisestä sekä hiljattain ilmestyneestä Kalevipoeg-kansalliseepoksesta. Niistä Kalevipoeg-illoista, joihin myöhemmin liittyi lisää virolaisia ylioppilaita, saikin alkusysäyksen ensimmäinen virolaisten opiskelijoiden oma järjestö, Eesti Üliõpilaste Selts (EÜS), Virolaisten ylioppilaiden seura.
Virolaiset olisivat oikeastaan halunneet perustaa Vironia-nimisen korporaation, mutta siihen ei Chargiertenconventilta herunut lupaa. Seuran perustamiseen tarvittiin vain rehtorin lupa, joten vuonna 1883 yliopiston rehtori rekisteröikin virolaisten järjestön EÜS-nimisenä akateemisena ylioppilasjärjestönä. EÜS itse kuitenkin pitää perustamispäivänään ensimmäistä Kalevipoeg-iltaa 7.4.1870. Sääntöjen mukaan seuralla ei saanut olla värejä, mutta EÜS otti tunnusväreikseen Vironialle kaavaillun sinimustavalkoisen värikombinaation. Heidän lippunsa vihittiin salaa Otepäällä kesäkuussa 1884 ja piilotettiin vihkimisen jälkeen seuran tiloihin. Myös lakkeja ja nauhoja käytettiin alussa vain seuran omissa tiloissa ja suljetuissa tilaisuuksissa.
Ylioppilaiden lipusta valtion lippu
EÜS:n lipusta tuli myöhemmin itsenäisen Viron lippu. Sinimustavalkeaa alettiin käyttää kansallislippuna vuoden 1905 vallankumouksen aikana ja Viron itsenäistyttyä parlamentti vahvisti sen valtionlipuksi 1920-luvun alussa. Alkuperäinen, Otepäällä vihitty lippu on nykyisin esillä Viron kansallismuseossa Tartossa. Lippu säilyi historian myllerryksissä, koska EÜS:n silloinen puheenjohtaja Karl Aun piilotti sen kotitilalleen vuonna 1940. Lippu oli piilotettuna vuoteen 1988 asti, ja sen piilopaikan tiesivät vain harvat ja valitut.
Valkolakki käyttöön
Vasta 1900-luvun alussa perustettiin ensimmäiset virolaiset korporaatiot, Fraternitas Estica (1907) ja Sakala (1909). Viron itsenäistymisen jälkeen korporaatioita perustettiin lisää, ja silloin myös naisylioppilaat, jotka olivat saaneet vuona 1915 virallisen opiskeluoikeuden, alkoivat perustaa omia järjestöjä. Virossa ovatkin säilyneet pääasiallisesti mies- ja naiskorporaatiot.
Vaikka korporaatioilla oli oma lakki, oli ylioppilaiden joukossa tarvetta myös yleislakille. Vuonna 1919 yliopistosta tuli vironkielinen, ja opiskelijoiden keskuudessa levisi heimoaate. Opiskeilijat olivat myös halukkaita kuulumaan Pohjoismaiden ylioppilaiden yhteisöön. Vuonna 1922 Tarton yliopiston opiskelijat ottivatkin käyttöön valkoisen ylioppilaslakin korostakseen yhteyttä Pohjoismaihin. Lähteiden mukaan lakki oli kuitenkin hieman eroava suomalaisesta – valkoisen lakin reuna ei ollut musta vain tummansininen.
Neuvosto-Viro tuo muutoksia
Vuonna 1940 kiellettiin kaikki opiskelijayhdistykset ja niiden symbolit. Lakin tarina kuitenkin jatkui myös neuvostoaikana. Tarton yliopistossa otettiin käyttöön vuonna 1957 Neuvosto-Viron lipun värejä symboloiva sininen lakki, jota kiertää punavalkoinen nauha. Aloitteen uudesta lakista lienee tehnyt kommunistisen puolueen yliopiston osaston silloinen johtaja. Lakin syntytarinan mukaan ensimmäiset yliopistolle lähetetyt näytekappaleet olivat tuntemattomasta syystä kiellettyjä sinimustavalkoisa, mutta puoluepomo keksi vaihtaa mustan raidan punaiseen ja näin saatiin ’ideologisesti korrekti’ lakki.
Sinipunavalkoisesta Tarton yliopiston lakista tuli hyvin suosittu ja opiskelijat kantoivat sitä ylpeydellä. Sillä, että värit olivat Neuvosto-Viron lipun värejä, ei ollut loppuen lopuksi väliä. Lakki oli vahvasti juuri yliopiston symboli ja merkitsi ennen kaikkeä sitä, että sen kantaja oli Tarton yliopiston, Viron maineikkaimman korkeakoulun opiskelija. Ensimmäisen vuoden opiskelijat saivat lakkinsa tavallisesti fuksiaisissa. Koska upouudesta lakista näki heti, että sen omistaja on fuksi, yritettiin joskus tuunata lakkia ’vanhemman’ näköiseksi, esimerkiksi pesemällä sitä oluella.
Viron muutkin korkeakoulut seuraasivat yliopiston esimerkkiä. Esimerkiksi Tarton toinen korkeakoulu, Maatalousakatemia (nykyisin Maatalousyliopisto), otti käyttöön vihreän lakin, jota reunusti musta-keltainen raita. Yliopiston ja akatemian opiskelijoiden välillä oli leikkimielistä nokittelua, joka ulottui myös lakkeihin: yliopistolaiset kutsuivat maatalousakatemian vihreää lakkia ’kaalilehdeksi’ kun taas akatemialaiset nimittivät yliopiston sinistä lakkia ’musteläiskäksi’.
Itsenäinen Viro palauttaa korporaatiot
Sinipunavalkoinen lakki oli käytössä 1990-luvulle saakka. Virossa koittivat 1980-luvun loppupuolella uudet ajat, jotka johtivat lopulta Viron uudelleenitsenäistymiseen vuonna 1991. Entisiä korporaatioita alettiin perustaa uudelleen 1980-luvun lopussa, ja ensimmäisten joukossa toimintaansa jatkoi EÜS vuonna 1989. Korporaatiot ottivat myös historialliset värilakkinsa uudelleen käyttöön ja neuvostoaikaisen lakin käyttö häipyi kuin itsestään.
Suurin osa opiskelijoista ei kuitenkaan ollut korporaatioiden jäseniä. Ajoittain nousi esiin ajatus yleislakista, tärkeämpänä ehdokkaana valkoinen lakki, joka on historiallisesti Pohjoismaiden ylioppilaan tunnusmerkki. Vuonna 2007 Tarton yliopisto ottikin uudelleen käyttöön valkoisen lakin, joka sai vuonna 2020 uuden ilmeen. Nykyisin valkoisessa lakissa on yliopiston pääväriä symboloiva sininen reuna ja lakkia koristaa hopeinen lakkimerkki, jossa on yliopiston tunnuksena päärakennuksen kuusi pylvästä ja perustamisvuosi 1632.
FL Merike Holmberg, asiakasneuvoja ja opas, Tarton yliopiston alumni
Lähteet:
Hiio, Toomas. ”Nemad valisid värvid”. https://www.postimees.ee/2487561/nemad-valisid-värvid [viitattu 20.5.2022].
Hiio, Toomas. ”150 vuotta Virolaisten Ylioppilaiden Seuran perustamisesta” Elo 3/2020. https://www.tuglas.fi/150-vuotta-virolaisten-ylioppilaiden-seuran-perustamisesta [viitattu 20.5.2022].
Martti Salmen rahasto. https://apurahat.skr.fi>nimikkorahastoesite
Meri, Hindrek-Peeter. ”Üliõpilasmütsi saamisloost”. Universitas Tartuensis: Tartu Ülikooli ajaleht nr.17, 3. mai 2002. https://dea.digar.ee/article/universitas/2002/05/03/21 [viitattu 20.05.2022].
”Mida arvate Tartu ülikooli teklist?”. Universitas Tartuensis: Tartu Ülikooli ajaleht, nr. 17, 3. mai, 2002. https://dea.digar.ee/article/universitas/2002/05/03/23 [viitattu 20.05.2022].
Mäekivi, Mirjam. ”Tartu Ülikool saab taas oma tekli”. https://www.postimees.ee/1685983/tartu-ulikool-saab-taas-oma-tekli [viitattu 20.05.2022].
Sootak, Varje. ”Kõik ühe mütsi all”. Universitas Tartuensis. 3.mai, 2002. https://dea.digar.ee/article/universitas/2002/05/03/22 [viitattu 20.05.2022].
Truman, Mihkel. ”Tartu üliõpilaskonna välissuhtlus 1920. ja 30. aastatel”. Universitas Tartuensis Mai 2019, nr.5. https://www.ajakiri.ut.ee/artikkel/3220 [viitattu 20.5.2022].
Uudis. Detsember 2020, nr.11 https://www.ajakiri.ut.ee/artikkel/3878