Helmikuun esineemme on kirjottu kangastilkku, jonka käsityönopettaja ja lotta Aino Ollila toi Itä-Karjalasta jatkosodan aikana osana karjalaisten kirjontanäytteiden kokoelmaa. Tilkku on valkoista pellavakangasta, johon on kirjailtu punaisella langalla tyylitelty lintu. Alareunassa on päärme eli taitettu ja ommeltu reuna. Oikeassa reunassa on hulpio eli kankaan kudottu reuna. Yläreuna ja vasen reuna on leikattu saksilla. Vasemmasta reunasta näkee, että kirjontalangat ovat katkenneet, kirjonta on siis ollut alun perin leveämpi ja tilkku on ollut osa isompaa tekstiiliä. Kyseessä on mahdollisesti ollut käspaikka, eli muun muassa karjalaiseen ja ortodoksiseen kulttuuriin kuuluva pitkä, kapea liina. Juuri muuta me emme tästä kyseisestä tilkusta tiedä, mutta silti se voi kertoa meille aika pitkän kappaleen Suomen historiaa.
Myyttinen Karjala
Suomesta tuli osa Venäjää 1809 ja aiemmin rajan takaiset seudut Karjalassa tulivat nyt aivan ulottuville. Suomalaisia suuntasi heimoaatteen ja karelianismin innoittamina kohti itää etsimään alkuperäistä suomalaisuutta, perusteita suomalaisuudelle. Elias Lönnrotin kokoama Kalevala 1830-luvulla oli yksi näistä silloin kootuista peruskivistä. 1800-luvun lopulla Karjalasta tuli loputon inspiraation lähde suomenmielisille taiteilijoille, joiden teokset olivat näkyvintä vastarintaa Venäjän valtakunnan yhtenäistämispyrkimyksiä kohtaan. Moni ei kuitenkaan edes käynyt Karjalassa, ja jos kävi, saattoi pettyä. Karjala oli enemmänkin mielentila, myyttinen muinaissuomalainen alkukoti, joka veti puoleensa. Suomen itsenäistyttyä Karjala houkutteli edelleen. Eikä enää vain taiteilijoita ja tutkijoita, vaan aktivisteja, poliitikkoja ja sotilaita. Lopulta jopa Suomen valtio ylitti olemassa olleen rajan vuonna 1941 ja valtasi Itä-Karjalan.
Käsityönopettajat sotatoimialueella
Hyökkäyksen vanavedessä saapuivat siivousjoukot. Yksi heistä oli lottakomennuksella ollut käsityönopettaja Maija Stenij (1887–1944). Hän oli 1930-luvun lamavuosina toiminut sosiaaliministeriön tarkastajana ja järjestänyt työtupia, joka oli sen aikaista sosiaalihuoltoa ja työllistämistoimintaa. Tiettävästi hänen aloitteestaan myös Itä-Karjalan siviiliväestölle perustettiin työtupia, joissa valmistettiin ja korjattiin tekstiilejä ja jalkineita ja järjestettiin kotiteollisuuskursseja. Stenij alkoi myös kerätä paikallisia perinnetekstiilejä, tavoitteenaan Itä-Karjalaan perustettava kotiteollisuusmuseo. Itä-Karjalan sotilashallintoesikunta rahoitti näitä hankkeita.
Stenijin kanssa Itä-Karjalaisen tekstiiliperinteen parissa työskenteli Aino Ollila (1900–1972), joka kirjoitti muun muassa aihetta koskevia artikkeleita Kotiliesi-lehteen. Ollilan ja Stenijin yhteistyön tuloksena syntyi vuonna 1946 julkaistu kirja Karjalan kirjonta, jota Stenij ei kuitenkaan ehtinyt nähdä, sillä hän menehtyi sairauskohtaukseen kesällä 1944.
Kulttuuriperinnön keräämistä tuhon ja hävityksen keskellä
Sotatoimialueella kerättiin ja talletettiin useiden tahojen yhteistyönä karjalaisten ja muiden suomensukuisten kansojen henkistä ja aineellista kulttuuriperintöä. Tavoitteena oli osoittaa, että Itä-Karjala kuuluu Suomeen. Yksi kulttuuriperinnön tallentajista oli Helsingin yliopistossa historian oppiaineesta vuonna 1928 valmistunut Helmi Helminen, joka saapui vuonna 1941 Repolaan muinaisesineiden asiantuntijana siivousryhmän mukana ja keräsi esineitä Kansallismuseoon. Hän kuvaa tilannetta sodan hävityksen ja kaaoksen keskellä seuraavasti:
”Leirialueella olevan kaksoisaitan sisältö oli kasattu aitan taa. Siellä oli kaikenlaista lumppua, läpimärkää ja osaksi jäätynyttä. Paras oli kasasta jo korjattu, liian monet olivat jo ehtineet käännellä sitä ja ’ottaa muistoja’ . (…) Tästä tulen ja sodan ryöstämästä kylästä oli vaikea ottaa museolle mitään. Irtaimistossa en havainnut mitään sellaista, mitä ei olisi muualtakin saanut. Muutama latikkovyö, kuosalipuikko ja kuosali, töppyodjoalu eli tilkkuryijy, pari sirppiä ja saviruukkua, työ- eli pellavaharja, kerä rondulankaa, verkkokäpyjä, rukki, puulusikka ja pieni räsynukke, kugla, siinä koko saalis. Kylässä työskennelleet siivousryhmät ja lotat olivat jo tarkoin korjanneet kaikki käsipaikat, lakit ja kirjavahelmarätsinät. Kappaleen kirjontakoristeista paidanhelmaa korjasin ja otin talteen heidän reppujensa sijoilta.”
Karjalasta käsityötieteen kokoelmaan
Sodan jälkeen Itä-Karjalasta valtiolle kerätyt esineet piti palauttaa Neuvostoliitolle, mutta esimerkiksi yksityishenkilöiden keräämiä käsityökokoelmia on säilynyt Suomessa. Aino Ollila, joka oli Karjalasta kotoisin itsekin, teki pitkän uran opettajana Helsingin käsityökoulussa. Ehkä tämän vuoksi hänen keräämiään karjalaisten käsitöiden näytteitä päätyi Helsingin käsityönopettajaopiston museoon, josta myöhemmin tuli Helsingin yliopistomuseon käsityötieteen kokoelma. Aino Ollilan lahjoittamia kirjonta- ja tekstiilinäytteitä on yhteensä 102 kappaletta, ja niistä kerrotaan, että “suurin osa on tuotu sodan aikana Aunuksesta”. Lisäksi käsityötieteen kokoelmassa on 37 vastaavaa esinettä, joista ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa. Vain nimet, kuten “käspaikan pää” (liinan koristeltu pää) tai “rätsinän helma” (naisen paidan koristeltu helma), sekä esineiden samankaltaisuus verrattuna Ollilan lahjoittamiin esineisiin kytkee ne osaksi karjalaista esineistöä. Jos esineiden alkuperä ja tarina on ollut jossain vaiheessa tiedossa, linkki tuohon tietoon on tällä hetkellä ikävä kyllä katkennut. Karjalaisten tekstiilien näytteiden lisäksi Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa on parikymmentä kokonaista käspaikkaa. Arkisimmillaan ne olivat pyyheliinoja, pyhimmillään taas rituaaliesineitä, joilla oli rooli esimerkiksi perhejuhlissa tai parantamisessa.
Kuukauden esineessä lintukuvio on kirjottu punaisella langalla valkoiselle kankaalle etupistoin tekniikalla, joka tekee tekstiilistä nurjattoman: kirjontakuvio näyttää tekstiilin molemmin puolin samanlaiselta. Kaikki nämä piirteet ovat hyvin vanhoja ja tyypillisiä karjalan alueen suomensukuisten kansojen kirjonnalle. Kirjonta ei ollut pelkkää koristelua, vaan siihen sisältyi tärkeää symbolista merkitystä, jonka vuoksi tekniikat ja kuvioaiheet pysyivät pitkään samanlaisina. Kuvioaiheet olivat geometrisiä, tai lintukuvion tapaan tyylitellyn esittäviä. Nykyisin lintukuvio tunnetaan Suomessa usein nimellä kukkilintu, ja siihen liitetään onnen ja ilon merkityksiä. Vasta 1930-luvun Neuvostoliitossa kirjonta ja kaikki tekstiilien valmistukseen ja käyttöön liittyneet rituaalit menettivät merkityksensä. Ehkä suomalaiset lotat, siivoojat ja tutkijat kaivoivat Itä-Karjalan lumppukasoista sotasaaliin sijaan tilkkuja kadonneesta maailmasta.
Helena Hämäläinen, museoamanuenssi
Tämä esine tulee esille museomme uuteen ydinnäyttelyyn, joka avautuu syksyllä 2023 Helsingin yliopiston päärakennukselle.
Lähteet:
Helminen, H. (2008). Matkapäiväkirja: Museoesineiden keruumatka Repolassa 6.10.-18.11.1941. Teoksessa Kulttuurien museo, Lehtinen, I., Holmström, E., & Hopeala, A. (2008). Rajantakaista Karjalaa. Kulttuurien museo. Kulttuurien museon näyttelyjulkaisu, 84-123.
Hämäläinen, H. 2016. Kolme näkökulmaa Helsingin yliopistomuseon käsityötieteen kokoelmaan. Käsityötieteen pro gradu -tutkielma. Käsityönopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto. Saatavilla sähköisenä https://ethesis.helsinki.fi/repository/handle/123456789/8680
Lausala, Talvikki 2007. Aunuksen aika. Teoksessa Sirkka-Liisa Uutela (toim.) Taitoa Tarvitaan. Kutsumukselle uskollinen elämäntyö. Käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkki 1907–2000. Helsinki: Tyyne-Kerttu Virkki -säätiö. 23–26.
Koskinen, S. 2019. Käspaikkojen kauneutta. Suomen käsityönmuseon blogi. https://www.craftmuseum.fi/blogit/suomen-kasityon-museon-blogi/kaspaikkojen-kauneutta Katsottu 26.1.2023.
Pelgonen, I. 2022. Ukrainassa käspaikka saattelee ihmistä kehdosta hautaan, ja sen kirjonta on tulvillaan kiehtovaa symboliikkaa. Aamun koitto – orto https://aamunkoitto.fi/arki-ihmiset/ukrainassa-kaspaikka-saattelee-ihmista-kehdosta-hautaan-ja-sen-kirjonta-tulvillaan?fbclid=IwAR0vkrETk9d3rz1OtKBSFVrl962snqBjz-DH5mGKbHR-w46jJN2A8k0vv84
Pimiä, Tenho 2007. Sotasaalista Itä-Karjalasta. Suomalaistutkijat miehitetyillä alueilla 1941–1944. Helsinki: Ajatus.
Survo, V. (2008). Kirjottua historiaa. Teoksessa Kulttuurien museo, Lehtinen, I., Holmström, E., & Hopeala, A. (2008). Rajantakaista Karjalaa. Kulttuurien museo. Kulttuurien museon näyttelyjulkaisu, 157-163.
Tepora, T. 2014. Heimoveljiä, valkobandiitteja ja punikin perkeleitä – Valkoisen ja punaisen Suur-Suomen aate- ja tunnehistoriaa ennen toista maailmansotaa. Teoksessa Sari Näre & Jenni Kirves (toim.). Luvattu maa, Suur-Suomen unelma ja unohdus. Helsinki, Johnny Kniga.