Jääkäripromootion seppeleensitojatar

Toukokuussa juhlitaan jälleen promootioita ja sen kunniaksi kuukauden esineemme on yleisen seppeleensitojattaren promootiopuku vuodelta 1914.

Seppeleensitojattaren vaalit

Tapa valita promootioon seppeleensitoja on peräisin 1830-luvulta. Tuolloin valittiin seppeleensitojaksi professorin tytär ja hän sitoi laakeriseppeleet kaikille maisteripromovendeille. Kun promovoitavien määrä kasvoi, ei yksi ihminen voinut enää sitoa jokaista seppelettä ja 1800-luvun loppupuolella tuli tavaksi, että promovoitavat maisterit kutsuivat promootioon seuralaisen omaksi seppeleensitojakseen. Vuonna 1890 valittiin ensimmäistä kertaa yleinen seppeleensitojatar, joka johti ja opasti seppeleiden sidontaa. Roolit olivat hyvin sukupuolittuneita, sillä naiset saivat vapaan opinto-oikeuden yliopistoon vasta vuonna 1901.

Vuoden 1894 promootion jälkeen vakiintui tavaksi, että yleinen seppeleensitojatar valittiin Floran päivänä, joten keskiviikkona 13.5.1914 promovendit kokoontuivat kello 11 Vanhalle ylioppilastalolle ja valitsivat yleiseksi seppeleensitojaksi Margareta von Bonsdorffin. Tämän jälkeen he siirtyivät kulkueena osoitteeseen Bulevardi 11, jossa pienempi lähetystö astui von Bonsdorffien kotiin ja kunnioittavien puheiden saattelemana pyysi Margareta von Bonsdorffia tehtävään. Myönteinen vastaus ilmoitettiin ikkunasta ulkopuolella odottavalle yleisölle ja laulajille, jotka vastasivat 9-kertaisella eläköön-huudolla.

Kemiaa ja lääketiedettä opiskeleva vapaaherratar

Vapaaherratar Margareta von Bonsdorff (1890–1955) kuului ylhäisaateliseen ja akateemisesti ansioituneeseen sukuun. Hänen isänsä oli yliopiston kirurgian professori Hjalmar von Bonsdorff, ja isän isoisä oli Suomen ensimmäiseksi arkkiatriksi, eli lääkärikunnan vanhimmaksi nimetty anatomian ja fysiologian professori Gabriel von Bonsdorff (1762–1831). Margareta von Bonsdorff, josta käytettiin nimeä Greta, opiskeli itsekin yliopistossa. Hän oli aloittanut Helsingin yliopistossa vuonna 1908 lääketieteen ja kemian opinnot, joita tuohon aikaan pidettiin naisille sopivina aloina.

Yleisen seppeleensitojan vaaliin oli aiempina vuosina voinut liittyä dramatiikkaa ja poliittisten suuntausten vaikutusta, mutta vuonna 1914 vaalien tuloksen kerrotaan olleen yksimielinen. Lieneekö tähän vaikuttanut se, että Gretan tuleva aviomies Kai Donner (1888–1935) oli promootion primusmaisteri, eli parhaimmilla arvosanoilla valmistunut promovendi. Kai oli ollut ensimmäisellä tutkimusmatkallaan Siperiassa 1911–1913 ja valmistautui alkuvuodesta 1914 seuraavaan matkaan opiskelemalla lääkintätaitoja Helsingin Kirurgisessa sairaalassa klinikalla, jonka ylilääkärinä toimi Hjalmar von Bonsdorff. Tätä kautta Kai Donner tutustui professorin tyttäreen Gretaan ja he avioituivat saman vuoden lopulla, 19.12.1914.

Yleisen seppeleensitojattaren promootiopuku

Greta von Bonsdorffin seppeleensitojan puvun valmisti ompelimo Bergqvist & Wiman, joka sijaitsi osoitteessa Aleksanterinkatu 11. Luonnonvalkoisesta silkkisatiinista ommeltu puku on 1910-luvun puolivälin muodin mukainen. Vuosikymmenen alun tiukasti korsetilla muokatusta muodista on siirrytty kohti pehmeämpää, pylväsmäistä siluettia, joka jo enteilee 1920-luvun muodin vapautuneisuutta.

---

Seppeleensitojan puvussa on kapea helma, lantiolla peplum eli liehuke, ja puvun miehustaa eli yläosaa ja rintaa on korostettu laskoksilla, leikkauksilla ja kirjonnoilla. Liehukkeen helmaan on kirjottu laakeriseppele ja kaulusta ja hihoja koristaa lehväaiheinen kirjontakoristelu. Nämä yksityiskohdat tulevat kauniisti esille studiovalokuvassa, joka Greta von Bonsdorffista on otettu puku yllään.

Puku näyttää päällepäin melko yksinkertaiselta, mutta piilossa on monenlaisia kiinnikkeitä, hakasia ja painonappeja, jotka pitävät joka laskoksen kohdallaan ja joiden avulla puku on mahdollista pukea ja riisua, sillä juhlapukukäyttöön sopivaa vetoketjua ei ollut vielä keksitty. Puvun yläosan sisällä on korsettimainen, luilla tuettu puuvillavuori, ja vyötäröllä vyö, jotka eivät näy lainkaan päällepäin, mutta jotka huolehtivat siitä, että puvun yläosa ei väljyydestään huolimatta missään tilanteessa valu tai repsota, vaan pysyy päällä juuri siinä asennossa kuin sen on suunniteltu pysyvän.

Greta von Bonsdorff pukeutui tähän pukuun todennäköisesti promootion aktin aikana. Siitä ei ole säilynyt valokuvia. Sen sijaan seppeleensitojaisista, jotka järjestettiin edellisenä päivänä kaivohuoneella, on olemassa sekä valokuva että Hufvudstadsbladetin artikkeli, jossa kerrotaan Greta von Bonsdorffilla olleen yllään hyvän maun mukainen vaalea puku, jonka miehustaan oli kiinnitetty kaksi punaista ruusua.

Jääkäripromootio

Vuoden 1914 promootio oli viimeinen Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa järjestetty promootio ja sitä pidettiin tunnelmaltaan ja järjestelyiltään erittäin onnistuneena. Myöhemmin se sai nimityksen pohjalaispromootio, koska sen järjestäjiin ja osallistujiin kuului niin paljon pohjalaisten osakuntien jäseniä. Myös Kai Donner oli Pohjois-Pohjalaisen osakunnan jäsen. Promootiota on myöhemmin kutsuttu myös jääkäripromootioksi, koska moni osallistujista päätyi mukaan jääkäriliikkeeseen – myös Greta Donnerin vastavihitty aviomies Kai Donner.

Maisteripromootio oli alkusysäys jääkäriliikkeen synnylle. Promootiossa pidetyt puheet olivat hengeltään hyvin isänmaallisia. Priimusmaisteri Donner kehotti puheessaan niin suoraan toimintaan venäläisiä vastaan, että sijaiskansleri Edvard Hjelt kielsi puheen julkaisemisen.

Aktivistin vaimosta aktivistin leskeksi

Häiden jälkeen alkuvuodesta 1915 Kai ja Greta Donner asustivat Donnerien sukutilalla, Ahdenkallion kartanossa Hyvinkäällä. Kain ystävälleen kirjoittaman kirjeen mukaan he viettivät rauhallista elämää hiihdelleen ja opiskellen. Greta opiskeli edelleen kemiaa, vaikka hän ei ollut enää syksyllä kirjautunut yliopistoon. Aikakaudelle ja yhteiskuntaluokalleen tyypillisesti hän lopetti opiskelun avioiduttuaan.

Opiskeluiden lisäksi myös rauhallinen elämä päättyi pian. Itsenäisyysaktivisminsa vuoksi Kai joutui vuonna 1916 pakenemaan santarmeja samaisen Ahdenkallion kartanon ikkunasta ja nuori pariskunta siirtyi pariksi vuodeksi Ruotsiin. Suomen itsenäistymisen jälkeen osallistuttuaan sisällissotaan Kai Donner toimi vielä sotavoimissa korkeissa tehtävissä, kunnes palasi tutkimustyöhön. Greta synnytti kuusi lasta vuosina 1919–1933. Elämään tuli surua. Esikoinen kuoli 8 vuoden ikäisenä vuonna 1927 ja isä Hjalmar von Bonsdorff vuonna 1932. Aviomies Kai kuoli tutkimusmatkoilla heikentyneen terveyden vuoksi vain 46-vuotiaana vuonna 1935. Leskeytyneen Greta Donnerin vastuulle jäi viisi lasta, joista nuorimmainen Jörn oli vain 2-vuotias, sekä huoneisto Helsingissä, Ahdenkallion maatila ja kesäpaikka Bromarvissa. Birgitta von Bonsdorff lahjoitti äitinsä yleisen seppeleensitojattaren puvun Yliopistomuseolle vuonna 1990. Puku on ollut näytteillä Helsingin yliopistomuseon perusnäyttelyssä vuosina 2003–2014.

Tämä esine tulee esille museomme uuteen ydinnäyttelyyn, joka avautuu syksyllä 2023 Helsingin yliopiston päärakennukselle.

Helena Hämäläinen, museoamanuenssi

Lähteet:

Flander, Outi 2021. Sata vuotta sitten – poikatyttömuotia 1920-luvulla. Kuukauden esine – Huhtikuu 2021. https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2021/sata-vuotta-sitten-poikatyttomuotia-1920-luvulla Katsottu 23.3.2023

Gothóni, René: Donner, Kai. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 23.3.2023)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-005410
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

Harmo, Ahto 2018. Ylioppilaista, Suomen itsenäisyydestä ja sisällissodasta. Teoksessa Lyyra 2018, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historian ystävien vuosikirja nro 4 (2018). Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historian ystävät ry. https://hyyhy.fi/wp-content/uploads/2021/01/hyyhy_lyyra_2018_web_FINAL.pdf

Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri, 01.01.1914, s. 169
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1161818?page=169
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Helsingin Sanomat, 14.05.1914, nro 129, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1172386?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Helsingin yliopiston arkisto, Matrikkeli. 1908, läsnä olevaksi kirjoittautuneet opiskelijat.

Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrkikkeli 1853-1899. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=20029

Hufvudstadsbladet, 29.05.1914, nro 146, s. 5 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1182689?page=5
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Klinge, Matti. (1987). Helsingin yliopisto 1640-1990. 2. osa, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808-1917. Otava.

Klinge, Matti. 1978. Ylioppilaskunnan historia 1872-1917.3. osa, K.P.T:stä jääkäreihin. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Gaudeamus.

Kyoto Costume Institute Digital archives. https://www.kci.or.jp/en/archives/digital_archives/1910s/KCI_151

Leikola, Anto: Bonsdorff, Gabriel von. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 23.3.2023)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-003148
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

Louheranta, Olavi. (2006). Siperiaa sanoiksi – uralilaisuutta teoiksi : Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta. University of Helsinki.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23363/siperiaa.pdf?sequence=2

Metropolitan Museum of Art Libraries, digital collections. https://cdm16028.contentdm.oclc.org/digital/collection/p15324coll12/id/11138/rec/13

Uljas, Tellervo 2013. Jörn Donner: ”Sielun yksinäisyyttä ei voi parantaa”. Eeva 2/2013. Muokattu nettiversio on julkaistu 31.1.2020. https://www.eeva.fi/jutut/jorn-donner-sielun-yksinaisyytta-ei-voi-parantaa