Helmikuun kuukauden esineenä esittelemme taiteilija Hugo Backmanssonin maalauksen ”12 silmälääkäriä” Helsingin yliopiston Galleria Academica -muotokuvakokoelmasta. Teos on ripustettuna Silmätautien klinikalla. Meilahden sairaala-alueella sijaitseva Silmäklinikka toimi aluksi yliopiston yhteydessä, mutta siirtyi vuonna 1958 Helsingin yliopistolliselle keskussairaalalle ja vuonna 2000 osaksi HUSia. Klinikan historialliset kokoelmat inventoitiin viime vuonna Yliopistomuseon ja HUSin museotoimikunnan toimesta, ja esinekokoelma jaettiin yhteistyöllä Yliopistomuseon ja HUSin museotoimikunnan kesken.
Vuonna 1923 valmistuneessa öljymaalauksessa, joka tunnetaan myös nimellä Silmälääkärien kokous, on kuvattu kahdentoista silmälääkärin joukko kokoontuneena vihreän pöydän äärelle. Osa näyttää keskustelevan eläväisesti, osa on vaipuneena mietteisiinsä. Backmansson on luonnehtinut jokaisen henkilön yksilönä, mutta ryhmädynamiikalla on myös tärkeä osansa teoksessa.
Hugo Backmansson: 12 silmälääkäriä, 1923, öljy kankaalle, 71 cm x 100 cm, Helsingin yliopisto. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.
Silmälääkäriyhdistyksen synty
Taiteilija Backmanssonilta tilattu ryhmämuotokuva kuvaa Silmälääkäriyhdistyksen kokousta, jossa on läsnä yhdistyksen perustajajäseniä sekä muita yhdistyksen aktiiveja. Maalauksen henkilöt ovat vasemmalta Arvi Wartiovaara, Suomen ensimmäinen naissilmälääkäri Hanna Galetski-Olin, Viipurin diakonissalaitoksen silmälääkäri ja viherkaihin aiheuttajan löytäjä Johan G. Lindberg, Arthur Grunér, Emil Enroth, Karl Reinhold Wahlfors, Väinö Grönholm, nojaamassa keltaista seinää vasten Ernst Viktor Knape, hänen kanssaan Osmo Neovius sekä ikkunan edessä Emil Behse, Viljo Verner Alkio ja Sven Brotherus. Takaseinällä on kehystetty valokuva Albert Nordmanista, Suomen silmälääkäriyhdistyksen ensimmäisestä puheenjohtajasta.
Silmälääkäriyhdistys perustettiin 22.1.1911, ja se on Suomen ensimmäinen erikoislääkäriyhdistys. Perustamiskokous pidettiin Kasarmikadulla, Tieteellisten seurain talolla, jossa myöhemmin toimi mm. yliopiston voimistelulaitos eli ”Jumppa”. Nykyisin rakennuksessa toimii Arkkitehtuurimuseo.
Silmälääkäriyhdistyksen perustamiskokouksessa oli läsnä kymmenen henkilöä, joista Arvi Wartiovaara, Väinö Grönholm, Ernst Viktor Knape ja Osmo Neovius on esitetty maalauksessakin. Lisäksi paikalla olivat Werner Eliel Grénman, Emil Wilhelm Jusélius, Elis Gustaf Ferdinand Kuhlefelt, Gustaf Albert Nordman, Johannes Silfvast ja Paul Styrbjörn Wirzenius. Yhdistyksen perustajajäseniksi lasketaan myös ideaa ehdottanut Artur Grunér sekä sitä kannattanut silmätautiopin ylimääräinen professori Karl Reinhold Wahlfors.
Backmanssonin maalaus on ollut ripustettuna Silmäklinikalla lähes 100 vuotta. Silmäklinikka perustettiin alkujaan vanhaan pesulaan, kirurgisen klinikan takapihalle. Kirurgian professori Jakob August Estlander avasi silmätautien osaston vuonna 1861, kirurgisen klinikan epäviralliseksi erikoisalaksi. Fysiologisen kemian ja farmakologian professori Frans Josef von Beckerin ansiosta silmätautiopin professorin virka perustettiin yliopistolle vuonna 1871, Pohjoismaista ensimmäisenä. Von Becker hoiti virkaa ensin itse. Silmäklinikka, nykyiseltä nimeltään Silmätautien päivystyspoliklinikka, toimii nykyään Haartmaninkadulla, mutta on muuttamassa Tammisairaalaan, kun se valmistuu noin 2023–2024.
Maalaus lahjoitettiin Silmäklinikalle 17.2.1923, klinikan 50-vuotisjuhlassa. Luovutustilaisuudessa yhdystyksen silloinen puheenjohtaja Arvi Wartiovaara piti puheen, jossa kertoi lahjoitettavan
”– yhdistyksen kokousta kuvaavan taideteoksen, rakkauden ja kunnioituksen osoituksena sitä laitosta kohtaan, jonka suojissa he ovat erikoisopintojensa ensi vuodet toimineet, toiset pääasiallisimman elämäntyönsäkin tehneet.”
Klinikan esimies Väinö Grönholm vastaanotti teoksen. Wartiovaara ja Grönholm istuvatkin maalauksessa vastakkain.
Hugo Backmansson – upseeri, taiteilija, muotokuvamaalari
Hugo Backmansson (1860–1953) oli ammatiltaan sekä taiteiljia että sotilas. Hän on myös ainoa Suomessa syntynyt taiteiljia, jolla oli taistelumaalarikoulutus. Backmansson matkusteli sotilasuransa myötä paljon ja toimi sotilasmaalarina. Oppinsa taiteilijana hän oli saanut ensin Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Pietarin taideakatemiassa ja hän oli opiskellut myös Pariisissa ja Münchenissä. Sotilasuralle hän puolestaan ponnisti Haminan kadettikoulusta ja Pietarin sotilasakatemiasta.
Backmansson syntyi kruununvuoti Karl Backmanssonin ja Sofia Backmanssonin (o.s. Danielsson) perheen viidenneksi lapseksi. Perhe asui ensin Paimiossa, mutta muutti Turkuun, jossa kouluikäinen Hugo opiskeli koulunsa ohella piirtämistä Ekmanin opettamana. Backmansson meni sittemmin kadettikouluun, jossa ei viihtynyt, mutta hänen isänsä painosti poikaa sotilasuralle. Backmansson suoriutui urallaan hyvin, mutta haaveili jättäytyvänsä kokopäivätoimiseksi taiteilijaksi. Kirjeessään sisarelleen vuonna 1899 hän kirjoitti:
”Tällä hetkellä saan elantoni muotokuvatilauksista, joita minulla on yllin kyllin. Tuleeko niistä myös hyviä? No, sitä sinun ei pidä kysyä minulta, saanhan niistä yhtä kaikki rahaa. Jos vain kehtaisin pyytää, saisin paljonkin rahaa, mutta me suomalaisethan olemme niin vaatimattomia.”
Hugo Backmansson Pietarissa vuonna 1904. Valok. Bulla, C. O. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.
Matkoillaan everstiluutnantin toimessa Backmansson maalasi sota-aiheisia kuvia. Hän oli maalannut historiallisia sota-aiheita aiemmin, mutta vuonna 1904 hän sai ensimmäisen kokemuksensa rintamalla, taistelumaalarina Mantšuriassa. Venäjän-Japanin sodassa tekemiään teoksia Backmansson esitteli Turussa vuodenvaihteessa 1905-1906. Esillä oli yli sata teosta, joista osa ostettiin Turun taidemuseon kokoelmiin.
Tunnettuja ovat myös Backmanssonin Pohjois-Afrikassa maalaamat teokset, suuri osa henkilötutkielmia paikallisista ihmisistä. Backmansson kävi ensimmäisen kerran Pohjois-Afrikassa jo vuonna 1898, ja tuli matkaamaan alueella vielä uudelleen. Matkoilla tehdyt usein värikkäät tutkielmat kävivät varsin hyvin kaupaksi kotimaassakin.
Asetuttuaan myöhemmin Helsinkiin hän toimi pitkälti muotokuvamaalarina. Helsingin yliopiston kokoelmissa on silmälääkärien ryhmämuotokuvan lisäksi kolme muutakin hänen maalaamaansa muotokuvaa: Rooman kirjallisuuden professorina ja historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina toimineesta Edwin Linkomiehestä, josta tuli sittemmin yliopiston rehtori ja myöhemmin kansleri sekä Suomen pääministeri (muotokuva 1930-luvulta), eläintieteen professori Kaarlo Levanderista (1936) ja pohjoismaisen filologian professori Torsten Karsténista (1938).
Yksilömuotokuvien lisäksi Backmansson tunnettiin ryhmämuotokuvistaan, ja siksi hänet valittiin toteuttamaan myös uraauurtavien silmälääkärien yhteinen muotokuva. 12 silmälääkäriä oli valmistumisestaan seuraavana vuonna, 1924, näytteillä Backmanssonin yksityisnäyttelyssä Strindbergin taidesalongissa.
Backmanssonin ryhmämuotokuvista kirjoittaneen Tutta Palinin mukaan Backmansson oli sosiaalinen ja maalasi tämänkin vuoksi mielellään muotokuvia. Ryhmämuotokuvista tyypillistä Backmanssonia ovat teokset, jossa on kuvattu melko monta henkilöä kerralla ja ne teokset, jossa huomio on henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa.
Backmanssonin ryhmämuotokuvia tunnetaan monia, mutta onpa yksi kadonnutkin. Hotelli Kämpin johtaja G. W. Wenman tilasi vuonna 1936 Ilta Konstnärsklubbenissa -ryhmämuotokuvan. Klubi, johon Backmansson itsekin kuului, oli koko nimeltään Konstnärsklubben till Albert Edelfelts minne. Se oli perustettu vuonna 1925 taiteilija Ville Vallgrenin aloitteesta hotelli Kämpin kahvilassa. Backmansson maalasi teoksen Lallukan taiteilijakodissa, ja maalaus paljastettiin seuraavana vuonna. Teoksen nykyinen sijainti ei ole tiedossa. Lallukan taiteilijakoti sen sijaan tuli Backmanssonille tutuksi, sillä hän muutti sinne perheineen vuonna 1933 ja asui siellä kaksikymmentä vuotta, kuolemaansa saakka.
Luonnoksesta valmiiksi maalaukseksi
12 silmälääkäriä -maalauksesta on olemassa myös luonnos, joka kuuluu Hiekan taidemuseon kokoelmiin.
Hugo Backmansson: Silmälääkärien kokous (12 silmälääkäriä), luonnos, 1923, öljy kankaalle, 33,5 cm x 49 cm, Hiekan taidemuseo. Kuva: Hiekan taidemuseo.
Lopullinen kompositio on siinä jo muodostunut. Suurimpana erona valmiiseen teokseen on henkilöiden osalta se, että porukan ainoa nainen, Hanna Galetski-Olin on luonnosversiossa kuvattu vaaleassa asussa, mikä saa hänet erottumaan joukosta, mutta valmiissa teoksessa hänellä on tumma asu, kuten muillakin. Hän on kuin muutkin joukossa. Lisäksi luonnoksesta puuttuu vielä takaseinän valokuva puheenjohtajasta ja tavarat pöydällä ovat hieman eri järjestyksessä.
Luonnos on hahmoteltu lopullista teosta viitteellisemmin, mutta myös valmiin teoksen Backmansson on toteuttanut melko paksuin siveltimenvedoin.
Yksityiskohta maalauksesta. Paksuhkot siveltimenvedot ja korostuksissa käyettyt värit erottuvat tässä hyvin. Wahlforsin otsalle sipaistu sinapinkeltainen ja hänen sekä vierustoveri Grönholmin tummien pukujen vihreät ja siniset korostukset tuovat kuvaan sävykkyyttä. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Anna Luhtala.
Lopuksi
Hugo Backmansson ei ole aivan aikansa tunnetuimpia taiteiljoita Suomessa, sillä hän ei ehkä tuntunut niin kuuluvan muiden taiteiljoiden joukkoon sotilasuransa vuoksi. Lisäksi hänen tuontantoaan on paljon yksityiskokoelmissa. Amos Andersonin taidemuseolla järjestettiin vuosina 2010–2011 taidenäyttely, jossa Backmanssonin tuotantoa esiteltiin laajalti, mikä varmasti lisäsi taiteiljian tunnettuutta.
12 silmälääkäriä -maalaus on tyypillinen Backmanssonin muotokuva, jossa hän on kuvannut sekä henkilöiden välistä dynamiikkaa, että ihmisiä yksilöinä. Tämä Yliopistomuseon hallinnoimaan Helsingin yliopiston taidekokoelmaan kuuluva teos jatkaa esilläoloaan Silmäklinikan tiloissa, ja muuttaa tulevina vuosina klinikan mukana uusiin toimitiloihin, kertomaan silmälääkärien historiasta.
Ihatsu, Sanna: Meilahden sairaala-alue – rakennushistoriaselvitys. 2012. Virta-Palaste-Leinonen Arkkitehdit Oy.
Nummelin, Rolf: Backmansson, Hugo. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–. Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-003296 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu) (viitattu 22.12.2020).
