C. L. Engelin rakennuspiirustus Helsingin yliopiston päärakennuksesta

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai I antoi lokakuussa 1827 määräyksen Keisarillisen Turun akatemian siirtämisestä Suomen suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Yliopiston siirron sinetöi Turun tuhoisa palo syyskuussa 1827. Yliopiston uudisrakennukset päätettiin sijoittaa merkittäväksi osaksi uuden pääkaupungin vasta rakentuvaa monumentaalikeskustaa. Suunnittelutyöstä vastasi saksalainen Carl Ludvig Engel.

Engel laati yliopiston päärakennuksesta neljä sarjaa piirustuksia. Yksi sarjoista kuuluu Helsingin yliopistomuseon kokoelmaan. Eteläistä julkisivua ja rakennuksen leikkausta kuvaava piirustus kertoo upean rakennuksen toteutuneista ja toteumattomista suunnitelmista.

Käsin piirretty ja laveerattu rakennuspiirustus, joka kuvaa rakennuksen julkisivua sekä näkymää rakennuksen porrasaulaan ja juhlasaliin. Piirustuksessa on tekstiä ruotsiksi ja venäjäksi.
Carl Ludvig Engelin rakennuspiirustus (1828) Helsingin yliopiston päärakennuksesta. Ylintä kerrosta kuvaavan pohjakuvan vasemmassa alanurkassa hahmottuu jatkosodan pommituksessa tuhoutunut konsistorisali. Piirustuksen on Engelin lisäksi allekirjoittanut hänen alaisensa intendentinkonttorissa, arkkitehti Anton Wilhelm Arppe. Kuva: Helsingin yliopistomuseo

Arkkitehtina karhujen maassa

Carl Ludvig Engel (1778–1840) oli syntyjään Berliinistä. Hän opiskeli ensin maanmittariksi, jatkoi opintojaan ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 1804. Preussin työtilanne muuttui vaikeaksi pian hänen valmistuttuaan maan kärsimien sotatappioiden vuoksi. Engel hakeutuikin ulkomaille, aluksi Tallinnaan, sitten Pietariin. Turkuun hän tuli töiden perässä ensi kerran vuonna 1814. Engel oli ensimmäinen Suomessa toiminut kansainvälisesti tunnettu arkkitehti.

Engel oli jo aikeissa palata Berliiniin, kunnes vuonna 1816 hänet valittiin Helsingin monumentaalikeskustan arkkitehdiksi. Engelin suhde Suomeen ja Helsinkiin ei ollut täysin mutkaton. Vasta rakentuva Helsinki ei tarjonnut Berliinin tai muun suurkaupungin tapaan vilkasta seura- tai kulttuurielämää ja ilmastokin oli haastava. Arkkitehti sai kuitenkin Helsingissä elämänsä tilaisuuden ja päätti siksi jäädä kaupunkiin. Engel kirjoitti ystävälleen Carl Herrlichille 15.8.1816: ”Minun on vielä kestettävä tässä karhujen maassa jonkin aikaa, ennen kuin voin odottaa pääseväni parempaan ilmanalaan. Työt, joiden parissa täällä puuhailemme, täyttävät päiväni hyvin miellyttävällä tavalla–”.

Maisemamaalaus, jossa näkyy Helsingin vanhoja rakennuksia ja kalliota, etualalla oikealla on kuvattuna puinen kirkko.
Nykyinen Senaatintorin ympäristö oli hyvin kallioinen ja myös yliopistokorttelissa jouduttiin tekemään mittavia ja työläitä räjäytystöitä. Kuvassa oikealla Ulrika Eleonoran kirkko, vasemmalla raatihuone ja sen takana kellotapuli, keskellä taustalla Suurkadun (nyk. Aleksanterinkatu) kivirakennuksia. Kirkko sijaitsi nykyisen Senaatintorin Unioninkadun puoleisella laidalla. C. L. Engel: Ulrika Eleonora kirkko ja Suurtori, 1816, akvarelli. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Finna, CC BY 4.0

Taitava piirtäjä ja laveeraaja

Yliopistomuseon kokoelmiin kuuluvassa piirustuksessa näkyy Engelin kaunis kädenjälki, hän oli taitava piirtäjä ja laveeraaja. Engelin suunnittelemat rakennukset edustavat tyyliltään uusklassismia, jossa käytettiin antiikin Kreikan ja Rooman rakennustaiteen aiheita ja tilajaossa suosittiin symmetriaa. Engel sai vaikutteita muun muassa klassismille keskeisestä Pietarista. Uusklassismin 1800-luvun alkupuolen vaihetta kutsutaan myös empire-tyyliksi.

Vaalea rakennus edestäpäin kuvattuna, rakennuksen edessä tori, jossa liikkuu ihmisiä kulkemassa jalan ja hevosen tai hevoskärryjen kyydissä. Vasemmalla pienempiä rakennuksia ja oikealla kirkon kellotorni sekä portaat.
Yliopisto päärakennus nähtynä Senaatintalon, nykyisen valtioneuvoston linnan portailta. Rakennus oli tiettävästi alun perin sävyltään hyvin vaalea. Grafiikka numero 5 Frans Oscar Liewendalin sarjasta Vyer af Helsingfors och dess omgifningar, 1850. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Finna, CC BY 4.0

Piirustuksessa ovat kuvattuina päärakennuksen eteläinen julkisivu sekä leikkaus vestibyylin eli porrasaulan ja juhlasalin kohdalta. Rakennuksen julkisivu oli tiettävästi alun perin valkoinen tai ainakin hyvin vaalea, mutta Engelin piirustuksista väri ei hahmotu. Pääpiirteiltään antiikin kreikkalaisiin ihanteisiin pohjaavan rakennuksen julkisivuun Engel sijoitti joonialaiset pylväät, jotka symboloivat tiedettä ja sivistystä.

Senaatintorin puoleisen päätykolmion huipulle Engel hahmotteli antiikin Kreikan jumalaa Apollonia kuvaavan veistoksen, mutta suunnitelma ei lopulta toteutunut. Päärakennuksen huomattavimmat tilat, porrasaula ja juhlasali, on kuvattu tarkasti, samoin eteisaulan doorilaiset pilarit ja juhlasalin korinttilaiset pilasterit ja puolipylväät.

Piirustuksen alaosassa on kuvattuna 3. kerroksen pohjakaava ja viereen on kirjattu tilojen käyttötarkoitus. Kolmanteen kerrokseen (ylin eli nykyinen 4. kerros) Engel suunnitteli tilat muun muassa luonnontieteellisille ja raha- ja mitalikokoelmille. Nykyisten luentosalien paikalla sijaitsivat kasvi-, hyönteis- ja kalatieteelliset kokoelmat. Kuulustelu- ja luentosalit Engel suunnitteli rakennuksen toiseen kerrokseen (nykyinen 3. krs).

Yksityiskohta rakennuspiirustuksesta. Käsin kirjoitettua ruotsinkielistä tekstiä, jossa rakennuksen kolmannen kerroksen tilat listattuna sekä päivämäärä ja allekirjoitus.
Rakennuspiirustuksen listaus 3. kerroksen tiloista kertoo kokoelmien merkityksestä yliopistossa. Tilat oli pääosin varattu luonnontieteellisille ja raha- ja mitalikokoelmille. Piirustuksen on hyväksynyt hänen keisarillinen majesteettinsa ja allekirjoittanut ”armollisesta käskystä” (På Nådig Befallning) valtiosihteeri ja yliopiston vt. kansleri Robert Rehbinder. Kuva: Helsingin yliopistomuseo

Yliopiston juhlasali toimi akateemisten juhlatilaisuuksien tilana sekä pitkään Helsingin merkittävimpänä konserttisalina. Leikkauspiirustuksen oikeassa reunassa näkyy Engelin juhlasaliin keskeiseksi elementiksi nostama Aleksanteri I:n kolossaalirintakuva (Ivan Martos, 1814) graniittijalustoineen. Turun palosta pelastunut pronssiveistos sai merkittävän paikan amfiteatterimaisen, puoliympyrän muotoisen juhlasalin keskeltä. Juhlasali oli tyyliltään roomalainen, mitä uusklassinen, keisarin roomalaisena hallitsijana esittävä veistos korosti.

Mustavalkoinen piirustus, jossa kuvattuna juhlasali. Penkeillä istuu miehiä ja naisia juhla-asuissa ja taustalla on kuoro esiintymässä esiintymislavalla. Vasemmalla isokokoinen miehen rintakuva korkealla jalustalla, ympärillä huonekasveja ja edessä koristeellinen puhujakoroke, jonka päällä on kaksi kynttilänjalkaa.
Helsingin yliopiston juhlasali, Keisari Aleksanteri III:n vierailu Helsingissä 7.–10.8.1885. Juhlakonsertissa esiintymässä Ylioppilaskunnan Laulajat. Kuvassa tila on alkuperäisessä muodossaan ja Aleksanteri I:n kolossaaliveistos (kuvanveistäjä Ivan Martos) jalustoineen on vielä paikoillaan. Veistos poistettiin juhlasalista kansallismielisten ylioppilaiden vaatimuksesta 1930-luvun alussa. Kuva: K. Broschin piirustuksen 1885 mukaan, Helsingin kaupunginmuseo, Finna, CC BY 4.0

Yliopistorakennus merkittävä osa Helsingin historiallista keskustaa

Keisari Nikolai I hyväksyi Engelin suunnitelmat ja rakennuksen kustannusarvion maaliskuussa 1828. Engel kirjoitti 10.11.1831 sisarenpojalleen Eduard Jacobille: ”Yliopistorakennukseni on muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta valmis. Sääli ettet voi nähdä sitä. Olet ehkä Senffillä nähnyt piirustuksen siitä, eli idean siitä. Vestibyyli porrashuoneineen ja suuri, puoliympyrän muotoinen juhlasali korinttilaisine pylväineen tekevät suurenmoisen vaikutelman. Täkäläistä rappaustöiden tasoa on vaikea ylittää, sellaisella tarkkuudella ja huolellisuudella ne toteutetaan. Ei ole tarpeen tarkastaa tai täydentää töitä, kuten saksalaisten muurarien kohdalla.” Rakennus vihittiin käyttöön 19.6.1832. Korttelin Fabianinkadun puoleiseen osaan valmistui vuonna 1834 Engelin suunnittelema yliopiston voimistelu-, miekkailu- ja tanssirakennus.

Yliopiston uusi päärakennus sai kaupunkikuvallisesti poikkeuksellisen aseman ajan Euroopassa. Senaatintori oli arkkitehtoninen symboli uudelle autonomiselle Suomelle ja yliopiston päärakennus pari vastapäiselle Senaatintalolle. Engeliä ja hänen arkkitehtuuriaan arvostivat myös rakennukset tilanneet Venäjän keisarit Aleksanteri I ja Nikolai I. Engel kirjoitti 19.4.1835 kirjeessään ystävälleen Herrlichille: ”Koko Venäjän valtakunnassa ei ole ainoatakaan saksalaista arkkitehtia, jolla olisi sellainen virka ja niin suuria ja tärkeitä töitä tehtävänään kuin minulla on. Viimeksi täällä ollessaan nykyinen keisari esitteli minut uuden yliopiston juhlasalissa keisarinnalle koko yliopistoväen edessä seuraavin sanoin: Herra Engel, Teidän maanmiehenne, meidän arkkitehtimme, joka rakentaa täällä tämän kaupungin.” Venäjän keisarinna Aleksandra Feodorovna oli Engelin tapaan kotoisin Preussista.

Jatkosodan vuoden 1944 tuhoisien pommitusten jälkeen juhlasalia laajennettiin ja muokattiin arkkitehti J. S. Sirénin johdolla. Rakennusta peruskorjattiin muutoinkin Sirénin suunnitelmien mukaan. Päärakennuksen vestibyyli eli porrasaula on rakennuksen parhaiten säilynyt osa ja hengeltään edelleen engeliläinen. Sirén muutti porrasaulan seinien sävyä alkuperäistä vaaleammaksi, mutta Engelin aikainen roosan sävy palautettiin seiniin yliopiston 350-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 1990. Viimeisin peruskorjaus valmistui vuonna 2021 ja päärakennus jatkaa entistä ehompana historiaansa osana Helsingin keskeisimpiä kortteleita.

Päivi Rainio, museoamanuenssi

Lähteet:

Kansallisbiografia, SKS [Verkkosivu, 31.3.2022]. Engel, Carl Ludvig. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3213

Klinge, Matti 2012. Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Otava Kirjapaino Oy, Keuruu 2012.

Kunnas, Veikko (toim.); Lilius, Henrik (toim.) 1990. Carl Ludvig Engel 1788–1840: näyttely Helsingin tuomiokirko kryptassa 7.8.–14.9.1990. Helsingin juhlaviikot, Helsinki 1990.

Pekkala-Koskela, Eea (toim.) 1989. Yliopiston Helsinki. Helsingin yliopisto, Sanomaprint, Helsinki 1989

Pöykkö, Kalevi 1990. C. L. Engel 1778–1840. Helsingin kaupunginmuseo, Memoria 6.

Sundman, Mikael (toim.) 1989. C. L. Engel. Kirjeet. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 1989.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.