Lääkäri ja suuriruhtinattaren pääsiäismuna

Helsingin yliopistomuseo toivottaa hyvää pääsiäistä! Huhtikuussa esiteltävä esineemme on yli sadan vuoden ikäinen punainen pääsiäismuna. Muna on kuulunut lääkäri Eero Loimarannalle, ja esineen mukana kulkeneen perimätiedon mukaan Loimaranta sai sen lahjaksi ensimmäisen maailmansodan aikana. Lahjoittajan on kerrottu olleen Venäjän keisarillisen hovin suuriruhtinatar Maria. Posliinista valmistetun munan korkeus on 10 senttimetriä. Sen kuoressa on reiät päällä ja pohjassa, kenties nauhaan ripustamista varten. Sileää posliinipintaa koristavat kyrilliset kirjaimet X ja B, latinalaisille aakkosille käännettynä H ja V. Yliopistomuseolle muna on päätynyt osana entisen Lääketieteen historian museon kokoelmia.

Punainen pääsiäismuna kuvattuna valkoista taustaa vasten.
Punainen pääsiäismuna on ensimmäisen maailmansodan ajalta. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Katariina Pehkonen.

Pyhimyslegendoja ja taideteollisuutta

Kristillisessä perinteessä muna on ikivanha pääsiäiseen liitetty symboli, joka merkitsee Kristuksen ylösnousemuksen ihmettä. Pyhimyslegendan mukaan Magdalan Maria antoi Rooman keisari Tiberiukselle punaisen munan julistaessaan evankeliumia. Punainen väri viittaa Kristuksen vuotaneeseen vereen, ja se on myös ilon ja rakkauden väri. Legendan toisen version mukaan Magdalan Maria antoi Tiberiukselle tavallisen kananmunan. Keisari ei uskonut Marian kertomusta Jeesuksen ylösnousemuksesta, vaan sanoi sen olevan yhtä todennäköistä kuin kananmunan muuttuminen punaiseksi. Heti tapahtui ihme, ja munan kuori punertui.

Ortodoksisessa perinteessä on ollut jo kauan tapana juhlistaa pääsiäistä antamalla lahjaksi munia. Samalla lausutaan poskisuudelmien kera perinteinen tervehdys ”Kristus nousi kuolleista”, johon vastataan ”Totisesti nousi”. Tätä tervehdystä merkitsee myös pääsiäismunan kyljessä oleva XB. Lyhenne tulee kirkkoslaavin sanoista Хрїстóсъ Bоскрéсе, Hristos Voskrese.

Kuten ortodokseilla nykyäänkin, keisarillisen Venäjän aikaan pääsiäinen oli vuoden suurin juhla. Puusta, jalometalleista tai koristemineraaleista tehtyjen pääsiäismunien suunnittelusta ja valmistuksesta kasvoi 1800-luvulla oma taideteollisuuden haaransa. Kauniisti muovatut tai koristellut pääsiäistervehdykset olivat arvostettuja lahjoja. Munia oli tarjolla niin koriste-esineinä kuin kaulakoruina. Munien lahjoittaminen oli yleistä paitsi ystävien kesken, myös hallitsijan ja alamaisten välillä. Esimerkiksi Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n tiedetään pääsiäisenä 1902 jakaneen pääsiäisvierailleen 800 pääsiäismunaa. Poskisuudelmia vaihdettaessa keisarin posket värjäytyivät mustiksi lahjan saaneiden käyttämästä viiksiväristä.

Pieni munanmuotoinen riipus, jota koristavat Punaisen Ristin tunnus ja kyrilliset XB-kirjaimet.
Yliopistomuseon kokoelmiin kuuluva pääsiäismunan mallinen kaulakoru on myös ensimmäisen maailmansodan ajalta. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Katariina Pehkonen.

Venäjän keisariajan kuuluisimpia pääsiäismunia olivat Carl Fabergén tuottamat keisarilliset lahjat. Keisari Aleksanteri III tilasi vaimolleen kullasta ja emalista valmistetun munan vuonna 1885. Fabergélta tilatuista munista tuli nopeasti keisariperheen perinne. Ennen Venäjän vallankumousta Fabergén alaiset suunnittelijat ja jalokivisepät, useat heistä suomalaistaustaisia, ehtivät tuottaa 50 keisarillista munaa. Vallankumouksessa osa munista katosi, osan neuvostohallitus myi ulkomaille. Nykyisin nämä kultaseppätaiteen mestariteokset ovat arvostettuja huutokauppakohteita ja museaalisten kokoelmien vetonauloja. Onpa siten esimerkiksi suomalaistaustaisten Alma Pihlin ja Albert Holmströmin Fabergén alaisuudessa suunnittelema ja valmistama Ristipistomunakin vuodelta 1914 päätynyt Ison-Britannian kuningattaren Elisabet II:n kokoelmaan.

Lääkäri ja sotilas

Esittelyssämme olevan punaisen pääsiäismunan omistanut Eero Loimaranta syntyi Huittisissa vuonna 1890 lääninrovasti Wilhelm Lindstedtin ja kirkkoherrantytär Hilma Nyholmin nuorimpana lapsena. Ylioppilastutkinnon jälkeen Loimaranta aloitti lääketieteen opiskelun Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, nykyisessä Helsingin yliopistossa. Lääketieteen kandidaatin opinnot hän suoritti loppuun vuonna 1911. Yliopiston anatomisen laitoksen assistentin toimi keskeytyi ensimmäisen maailmansodan aikana, sillä Loimaranta lähti lääkärinä mukaan sotaan. Suomalainen yhdistys haavoittuneita ja sairastuneita sotilaita varten, myöhempi Suomen Punainen Risti, varusti itärintamalle kaksi ambulansseiksi kutsuttua kenttäsairaalaa. Toinen näistä ambulansseista oli Suomen Teollisuudenharjoittajien rahoittama, ja Loimaranta oli sen mukana muun muassa Väinänlinnassa ja Varsovassa.

Sairaanhoitajia valkoisissa puvuissa ja lääkäreitä univormuissa ulkona, mahdollisesti retkellä. Seurue on kokoontunut ryhmäkuvaan hevosen ja Punaisen Ristin tunnuksella varustettujen kärryjen luo. Taustalla on puita.
Suomen Teollisuudenharjoittajien rahoittaman ambulanssin henkilökuntaa Varsovassa. Eero Loimaranta istuu kuvassa keskellä. Kuva: Helsingin yliopistomuseo.

Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen myötä Loimaranta palasi kotimaahan ja tempautui innolla mukaan suojeluskunnan toimintaan. Sisällissodassa 1918 Loimaranta taisteli valkoisten riveissä konekiväärimiehenä ja komppanian johtajana, muun muassa verisessä Sampakosken taistelussa. Sodan päätyttyä hän jäi armeijan palvelukseen, nyt lääkärintehtäviin. Ura armeijassa ja lääketieteen lisensiaattiopinnot katkesivat kuitenkin sydänhalvauksesta johtuneeseen kuolemaan vain 29-vuotiaana 24.5.1919.

Keisarillinen lahjoittaja

Loimaranta sai pääsiäismunan maailmansodan rintamalla, perimätiedon mukaan suuriruhtinatar Marialta. Kyseessä lienee suuriruhtinatar Maria Pavlovna nuorempi, vuonna 1890 syntynyt keisari Aleksanteri II:n pojantytär ja keisari Nikolai II:n serkku.

Suuriruhtinatar Maria avioitui Ruotsin prinssi Wilhelmin kanssa vuonna 1908. Prinssi Wilhelm oli Ruotsin nykyisen kuninkaan Kaarle XVI Kustaan isoisän veli, kuningas Kustaa V:n nuorempi poika. Pari sai seuraavana vuonna pojan, Lennart Bernadotten. Suuriruhtinattaren ja prinssin liitto päättyi kuitenkin eroon vuonna 1914. Toisen avioliittonsa Maria solmi venäläisen Sergei Mihailovitš Putjatinin kanssa. Tästä liitosta syntynyt poika kuoli vain vuoden vanhana. Maria selviytyi hengissä Venäjän vallankumouksesta paeten kesällä 1918 Ukrainan ja Romanian kautta Pariisiin, minne hän perusti oman ompelimo- ja taidekirjailuyrityksen. 1920-luvulla Maria erosi toisesta aviomiehestään ja muutti Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli toimittajana ja valokuvaajana sekä kirjoitti muistelmansa. Toisen maailmansodan aikana Maria muutti Argentiinaan. Hän kuoli Länsi-Saksassa vuonna 1958.

Tummaan takkiin ja hameeseen sekä valkoiseen paitaan pukeutunut nainen istuu penkillä ja katsoo suoraan kameraan. Päässään naisella on lipallinen lakki.
Suuriruhtinatar Maria vuonna 1912. Kuva: Hofatelier Jaeger / Wikimedia Commons.

Ensimmäisen maailmansodan aikana suuriruhtinatar Maria toimi vapaaehtoisena sairaanhoitajana itärintamalla. Sodanaikaisten sanomalehtien mukaan hän vieraili suomalaisessa ambulanssissa vähintäänkin kahdesti, syyskuussa 1915 ja lokakuussa 1916. Ambulanssin ylilääkärinä toimineen Axel Fredrik Hornborgin mukaan suuriruhtinatar piti suomalaisten sairaalaa kodikkaana ja miellyttävänä. ”Erittäinkin hän ilmaisi ihastuksensa sairaalan sisustukseen — sekä side- ja leikkaushuoneisiin, röntgenkabinettiin, ruuanpitoon ja kirjanpitoon.” Ihastusta lääkärien ja sairaanhoitajien joukossa herätti puolestaan se, että suuriruhtinatar kutsui heidät juomaan kanssaan teetä ja puhui seurueen kanssa kotoisasti ruotsia. Ehkä suuriruhtinatar halusi vierailujen lisäksi ilahduttaa ambulanssin väkeä myös iloisilla pääsiäislahjoilla keskellä sodan kovaa arkea.

Katariina Pehkonen, museoamanuenssi

Lähteitä:

Aamulehti, 3.10.1915.

Helsingin Sanomat, 2.10.1915 & 27.5.1919.

Turun Sanomat, 9.11.1916.

Oleg A. Fabergé: Muistikuvia. Tammi, 1990.

Tatjana Muntjan: Venäläinen pääsiäinen, teoksessa Fabergén aika. Tampereen museoiden julkaisuja, 2006.

Ulla Tillander-Godenhielm: Fabergé ja hänen suomalaiset mestarinsa. Tammi, 2008.

Vuokko Nissinen: Ortodoksien suurin juhla on pääsiäinen, johon valmistaudutaan koristelemalla munia. Savon Sanomat 27.3.2016: https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3053193, viitattu 27.1.2021.

Pekka Söderlund: Kyllä sieltä se lääkäri löytyi. Kankaanpään Seutu 15.2.2018: https://www.kankaanpaanseutu.fi/puheenvuoro/art-2000006732745.html, viitattu 10.1.2021.

Suomen Punaisen Ristin historiaa 1910-luvulta: https://www.punainenristi.fi/tyomme/historia/1910-luku/, viitattu 27.1.2021.

Tiedot Maria Pavlovna nuoremman elämästä Historiska personer -sivustolla: http://historiska-personer.nu/min-s/p8e51359b.html, viitattu 27.1.2021.

Bernadotte-suvun sukupuu: https://www.kungahuset.se/kungafamiljen/attenbernadotteslakttrad.4.19ae4931022afdcff3800010665.html, viitattu 23.2.2021.

Tiedot Ristipistomunasta Royal Collection Trustin sivuilla: https://www.rct.uk/collection/9022/the-mosaic-egg-and-surprise, viitattu 27.1.2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *