”Rakkaus kukkiin samoin kuin rakkaus lapsiin oli Sophie Mannerheimin perusominaisuuksia”, kirjoittaa Tyyni Tuulio Mannerheimin elämäkerrassa. Täyttäessään 60 vuotta Mannerheim sai perustamaltaan Lastenlinnan sairaalalta lahjaksi valokuva-albumin. Albumin ruskeat nahkakannet kätkevät sisäänsä 26 mustavalkoista valokuvaa vanhasta Lastenlinnasta ja tuokiokuvia sen potilaista ja henkilökunnasta. Tämä albumi on tämänkertainen kuukauden esineemme.
Apua lapsille
Suomalaisten lasten tilanne oli kurja 1910-luvun lopulla. Maa oli köyhä ja kaikesta pulaa. Ensimmäinen maailmansota ja väestöä kahtia repinyt vuoden 1918 sisällissota tekivät tilanteesta entistä vaikeamman. Monet vähävaraiset kodit olivat pimeitä ja likaisia, lapset oman onnensa nojassa vanhempien yrittäessä löytää työtä ja elantoa. Sairaanhoitaja Sophie Mannerheim halusi tehdä jotakin lasten hyväksi. Hän haki pankkilainan ja osti yksinäisten äitien ja heidän lastensa turvakodiksi, Lastenlinnaksi, puutalon Helsingin Kalliosta osoitteesta Toinen Linja 19.
Moni lasten hyväksi yhä toimiva järjestö perustettiin 1920-luvulla, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto (1920) ja Pelastakaa lapset ry (1922). Vaikka vuoden 1918 muistojen takia Mannerheimin nimi ei merkinnyt Lastensuojeluliitolle jakamatonta suosiota, Sophien kenraaliveljen Gustafin mukanaolo takasi sille näkyvyyttä. Myös Lastenlinna siirrettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton alaisuuteen ja uudistettiin vuonna 1921 turvakodista lastensairaalaksi. Vuonna 1923 Lastenlinnassa toimi jo lastenseimiksi kutsuttuja päiväkoteja, maan ensimmäinen neuvola ja siellä järjestettiin lastenhoitokursseja. Myös yhteiskunnalliset haavat alkoivat parantua, kun toiminnan hyödyt Helsingissä ja Lastensuojeluliiton laajetessa muualla Suomessa huomattiin ja lasten ja perheiden hyvinvointi koheni.
Sophie Mannerheimin lahjaksi saaman albumin kuvat esittelevät Lastenlinnan uutta ja kasvanutta toimintaa. Mukana on herttaisia kuvia lapsista päivähoidossa, äitejä lapsineen odottamassa omaa neuvolavuoroaan ja nuoria naisia opiskelemassa lastenhoitajan ammattitaitoa.
Uutteran kansalaisjärjestötyönsä lisäksi Sophie Mannerheim osoitti rakkauttaan myös omille kasvattilapsilleen. Hän toimi huoltajana kolmelle entiselle lapsipotilaalleen Mimmi Davidssonille, Väinö Villgrenille ja Arne Ahlgrenille. Villgrenin, raajoistaan halvaantuneen liikuntakyvyttömän pojan tarina innoitti Mannerheimia kirjoittamaan hänestä teoksen Väinö – elämäntarina, joka julkaistiin pojan kuoleman jälkeen vuonna 1926.
Aatelistytöstä ylihoitajaksi
Hélène von Julinin ja kreivi Carl Robert Mannerheimin vanhin lapsi Eva Charlotta Lovisa Sophie Mannerheim syntyi 21.12.1863 Louhisaaren kartanossa. Sisaruksia siunaantui seuranneina vuosina kuusi. Heistä veli Gustafia, myöhempää marsalkka Mannerheimia, on kuvailtu Sophielle läheisimmäksi. Sophien yhteiskunnallisen velvollisuudentunteen on sanottu olleen hänen äitinsä peruja. Kreivitär Hélène piti hyvää huolta alustalaisistaan ja heidän lapsistaan. Huoleton aatelistytön lapsuus sai kuitenkin karun lopun isän tehtyä konkurssin ja karattua Pariisiin rakastajatar mukanaan. Äiti kuoli särkynein sydämin, Louhisaari myytiin ja sisarusparvi hajosi eri tahoille.
Sophie Mannerheim hankki omaa elantoaan kotiopettajana, pankkivirkailijana ja konttoristina, kunnes solmi vuonna 1896 avioliiton Hjalmar Linderin, Suomen rikkaimpiin kuuluneen liikemiehen ja kartanonomistajan kanssa. Avioliitto kuitenkin purettiin muutamassa vuodessa. Pari ei saanut lapsia, eikä kartanonrouvan joutilas elämä tyydyttänyt Mannerheimia. ”Kun yksityinen onni ja perhe eivät olleet mahdollisia, Sophie antautui palvelemaan koko ihmiskuntaa”, kirjoittaa Veijo Meri marsalkkaveljen elämäkerrassa. Mannerheim matkusti Lontooseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Kolmivuotinen koulutus Florence Nightingalen nimeä kantaneessa Nightingale Training School for Nurses -oppilaitoksessa ja St. Thomas Hospital -sairaalassa takasivat Mannerheimille erinomaisen ammattipätevyyden. Pian Suomeen paluunsa jälkeen Mannerheim valittiinkin Kirurgisen sairaalan ylihoitajattareksi.
Kirurgisen sairaalan ylihoitajan asema merkitsi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä keskeistä sijaa Suomen sairaanhoitajien joukossa. Tehtävään liittyi sairaalatyön lisäksi uusien sairaanhoitajien kouluttaminen sairaalan sairaanhoitajakursseilla. Mannerheimin johdolla koulutusta pidennettiin ja monipuolistettiin. Aikaansaava ylihoitaja Mannerheim ajoi vuosien aikana läpi useita alan uudistuksia ja työskenteli monissa toimikunnissa ja eri järjestöjen luottamustehtävissä kotimaassa ja kansainvälisesti. Mannerheimin uupumattoman työn ansiosta Suomeen juurtui ajanmukainen, pätevään koulutukseen ja teoriaopin ja käytännön harjoittelun yhdistämiseen pohjautuva sairaanhoitotaito. Mannerheim myös valittiin Suomen Sairaanhoitajayhdistyksen puheenjohtajaksi.
Mannerheim pysyi kuolemaansa saakka Suomen sairaanhoitajien arvostettuna esikuvana. Hänen viimeisiä elinvuosiaan kuitenkin varjostivat kieliriidat maan suomen- ja ruotsinkielisten kieliryhmien välillä. Kieliriidat ryöpsähtivät Suomessa esiin 1920-luvun puolivälissä, muun yhteiskunnan tapaan myös sairaanhoitajien joukossa. Fyysinenkin terveys horjui hänen jouduttuaan Ruotsissa syksyllä 1925 auto-onnettomuuteen ja murrettuaan selkänikamansa. Mannerheim ei kokonaan tästä enää toipunut, vaan sairastelu jatkui parin viimeisen elinvuoden aikana. Hän menehtyi 64-vuotiaana 9.1.1928 asunnossaan Kirurgisessa sairaalassa. Onneksi Lastenlinna ei kuitenkaan kuollut perustajansa mukana, vaan jatkoi kasvamistaan. Yhä tänäkin päivänä niin Mannerheimin Lastensuojeluliitto kuin Uusi Lastensairaalakin osaltaan jatkavat myös Sophie Mannerheimin työtä.
Katariina Pehkonen, museoamanuenssi
Lähteitä:
Aalto, Maija: Suomen rakastetuin keksintö täyttää sata vuotta: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008855036.html. Viitattu 26.10. 2022.
Baby in the Box -verkkonäyttely: https://tarinasoitin.fi/bib. Viitattu 26.10.2022.
Epäilys, Heidi & Hannu, Aura (2015): Sophie Mannerheim – Henkilökuva ja elämäntyö suomalaisen sairaanhoidon kehittäjänä. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Forsius, Arno: Sophie Mannerheim, suomalaisen sairaanhoidon uranuurtaja: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/smannerh.html. Viitattu 26.10.2022.
Iltalehti 9.9.1925.
Meri, Veijo (1993): C.G. Mannerheim, Suomen marsalkka.
Tallberg, Marianne (1997): Mannerheim, Sophie. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-003546, viitattu 11.11.2022.
Tuulio, Tyyni (1948): Vapaaherratar Sophie Mannerheim: ihminen ja elämäntyö. WSOY.
Varmavuori, Marjaana: Sophie Mannerheim käveli Kalliossa ja järkyttyi: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000006380719.html. Viitattu 26.10.2022.