Konservaattorin kaupunkihirvi

Kesäkuu on Suomen luonnossa hirvien vilkkaan liikehdinnän aikaa, mutta yksi hirvi pysyy alati paikoillaan Helsingin Etu-Töölössä. Tällä kertaa kuukauden esine on monelle tuttu, Luonnontieteellisen museon sisäänkäynnin kupeessa ylväänä seisova Hirvi-veistos. Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen (1886–1978) luoma realistinen, sarvipäistä uroshirveä kuvaava teos kuuluu Helsingin yliopiston taidekokoelmaan.

Värikuva museorakennuksen ulkopuolella, pyörökaari-ikkunan edustalla jalustalla seisovasta uroshirveä esittävästä pronssiveistoksesta.
Jussi Mäntysen pronssista valettu Hirvi-veistos Luonnontieteellisen museon edustalla. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Marja Niemi.

Hirven vaiheita

Aivan Luonnontieteellisen museon alkuajoista saakka sen kävijöitä on ollut vastaanottamassa hirviveistos, mutta aluksi kipsiversiona museon sisäaulassa. Jussi Mäntynen valmisti lähes neljä metriä korkean hirven kipsistä vuonna 1923. Seuraavana vuonna veistos oli esillä Suomen Yleisen Metsästäjäliiton järjestämässä pohjoismaisessa metsästysnäyttelyssä. Näyttely pidettiin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen tiloissa Fabianinkadulla, Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa piharakennuksessa, joka purettiin yliopiston päärakennuksen laajennusosan alta 1930-luvulla. Metsästysnäyttelyssä hirviveistoksen taiteellista tasoa kiiteltiin vuolaasti – se kuvattiin näyttelyohjelman kansilehteenkin. Mäntynen lahjoitti kipsiveistoksen Eläinmuseolle vuonna 1928, ja sitä pidettiin esillä museon eteisaulassa aina 1960-luvun lopulle.

Helsingin yliopiston Eläinmuseo avattiin yleisölle vuonna 1925. Kaksi vuotta aiemmin yliopisto oli hankkinut omistukseensa Pohjoisella Rautatiekadulla sijaitsevan uusbarokkityylisen Aleksanterin kimnaasirakennuksen, joka oli valmistunut vuonna 1913 venäläiseksi poikakouluksi. Sinne sijoitettiin uusien tilojen tarpeessa ollut eläintieteen laitos kansalliskokoelmineen, jotka aiemmin sijaitsivat ahtaasti yliopiston päärakennuksen ullakolla. Nykyisin museo on osa Helsingin yliopiston Luonnontieteellistä keskusmuseota. Sen nimi vaihtui vuonna 1996 Eläinmuseosta kokoelmien ja näyttelyiden luonnetta paremmin vastaavaksi Luonnontieteelliseksi museoksi.

Mustavalkoinen valokuva museorakennuksen eteisaulasta, jossa holvikaarien muodostaman käytävän päädyssä kulkee vasemmalta yläviistoon oikealle portaikko. Portaikon edustalla seisoo jalustalla suurikokoinen, sarvipäistä uroshirveä esittävä veistos.
Hirven ensimmäinen, kipsistä valmistettu versio vastaanotti Eläinmuseon kävijöitä alun perin eteisaulassa. Kuva: Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Eläinmuseon kipsiveistoksesta valmistettiin sittemmin neljä pronssivalosta. Jo aiemmin mainitussa metsästysnäyttelyssä se oli herättänyt ihailua, ja lehtikirjoituksissa sitä ehdotettiin valettavaksi pronssiin ja sijoitettavaksi Helsingin Kaivopuistoon. Ensimmäinen valos hankittiin kuitenkin Viipuriin vuonna 1928 ja toinen Lahteen vuonna 1955 paikallisten karjalaisseurojen eli entisten Viipurin asukkaiden lahjoittamana. Vuonna 1969 Turun kaupunki teetti kipsimallista pronssiveistoksen Kupittaan puistoon. Helsingin yliopiston konsistorin myönnettyä määrärahat valamiseen saatiin pronssihirvi lopulta myös Helsinkiin ja pystytettiin kaupunkilautakunnan luvalla nykyiselle paikalleen, jossa se paljastettiin syksyllä 1972.

Jussi Mäntysen urapolkuja

Mäntynen opiskeli taidetta 1900-luvun alussa, aluksi puusepän uraa ajatellen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulussa ja myöhemmin Akseli Gallen-Kallelan ja Alpo Sailon ateljeissa. Hirvi-veistoksensa innoittajaksi Mäntynen nimesi Kalevalan Hiiden hirven, ja aihe viittaa vahvasti kansalliseepoksesta niin ikään ammentaneisiin Gallen-Kallelaan ja Sailoon. Hiiden hirvi oli kalevalaisessa runoudessa tuonpuoleisesta peräisin oleva nopea ja voimakas eläin, jota oli lähes mahdoton saada kiinni.

Mustavalkoinen valokuva viistosti takaa vasemmalta kuvatusta uroshirveä esittävästä veistoksesta, jota vastatusten seisoo iäkäs silmälasipäinen mies yllään puku, kauluspaita ja solmuke.
Kuvanveistäjä Jussi Mäntynen Lahden Erkonpuistossa sijaitsevan Hirvi-veistoksen luona vuonna 1961. Kuva: Lahden kaupunginmuseo / Erkki Halme.

Luonto ja eläimet saivat Mäntysen uralla keskeisen sijan. Jo nuorena hän oli opetellut piirtämään ja täyttämään metsästämiään lintuja. Taideopiskelijana ollessaan hän pääsi töihin Helsingin yliopiston eläintieteen laitokselle, ensin preparaattorin apulaiseksi vuonna 1910 ja vakinaiseksi konservaattoriksi vuonna 1919. Työssään Eläinmuseossa hän viimeistään oppi tuntemaan eläinten anatomian perinpohjaisesti. Mäntynen oli hyvin taitava eläinten liikkeen vangitsemisessa niin kuvanveistäjänä kuin eläinten täyttäjänä. Täytetyt eläimet hän asetteli museon näyttelytiloihin esille ryhmiin ja osaksi tiettyjä tapahtumia, mikä oli ajan luonnontieteellisissä museoissa uutta. Lisäoppeja työhönsä ja taiteeseensa hän haki matkustelemalla paljon.

Eri lähteissä kerrotaan Mäntysen luopuneen virastaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen omistautuakseen taiteelliselle työlleen, mutta urapolun muutokseen liittyi dramatiikkaa. Mäntynen oli juuri saavuttanut kansainvälistä näkyvyyttä taiteilijana näyttelyssä Lontoossa vuonna 1939, kun hänen uusi esimiehensä Eläinmuseossa kiristi työehtoja ja -tunteja merkittävästi aiemmin sovitusta. Koska tämä olisi käytännössä estänyt Mäntysen taiteellisen työn, hän piti päätöstä potkujen antamisena. Tunnekuohun vallassa hän irtisanoutui itselleen tärkeästä työpaikasta, murskasi moukarilla ateljeensa keskeneräiset työt ja muutti Ruotsiin. Siellä asuessaan hän saavutti huomattavaa menestystä kuvanveistäjänä.

Mäntynen kertoi myöhemmin haaveestaan olla taas yliopiston virkamies. Taiteilija sai hyvityksensä, sillä hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1948. Mäntysen mukaan silloinen Helsingin yliopiston kansleri Antti Tulenheimo oli vieläpä todennut heidän kohdatessaan, että häntä oli kohdeltu huonosti. Lopulta Mäntynen kertoi käyneensä ”ojentamassa anteeksiannon kättä” kotimaasta muuton aiheuttaneelle entiselle esimiehelleen. Suomeen hän vielä palasi, 81-vuotiaana, mutta Helsingin sijasta Turkuun, jonne myös lahjoitti suuren määrän veistoksiaan.

Ikoninen Hirvi

Kun Mäntystä haastateltiin lehtiin professorin arvonimensä johdosta, hän mainitsi pitäneensä aina eläimiä ihmisiä hauskempina. Hän tekikin ainoastaan eläinaiheisia veistoksia. Luonnonvaraisista eläimistä hirvi, karhu, kurki ja ilves olivat suosikkiaiheita, jotka toistuvat läpi hänen tuotantonsa. Mäntysen ulkoveistoksia Helsingissä ovat Nuori hirvi Kaisaniemen puistossa (1929) sekä Karhupuiston Mesikämmen muurahaispesällä (1931). Juuri 1900-luvun alun vuosikymmeninä, jolloin Mäntysen Hirvikin on syntynyt, julkisista eläinveistoksista tuli hyvin suosittuja Helsingissä ja muilla paikkakunnilla Suomessa.  

Hirvi-veistos lienee Mäntysen teoksista ylivoimaisesti tunnetuin, Luonnontieteellisen museon symboliksikin luonnehdittu. Sen merkityksellisyyttä ihmisten mielissä kuvaa Yliopistomuseon loppuvuodesta 2020 saama yhteydenotto Helsingin Sanomien toimittajalta, joka selvitti lehden kysymyspalstalle saapuneita lukijoiden muistoja. Pronssiversion virallinen valmistusvuosi 1972 oli herättänyt epäilyksiä, sillä moni uskoi varmasti nähneensä veistoksen museon ulkopuolella jo edellisen vuosikymmenen aikana. Muistikuvat sekoittuivat ehkä museon sisäaulassa pitkään seisoneeseen kipsihirveen. Osaltaan ne kuitenkin kertovat siitä, kuinka erottamattomasti Jussi Mäntysen Hirvi koetaan osana Luonnontieteellistä museota ja Helsingin katukuvaa.

Mustavalkoinen, alaviistosta kuvattu valokuva museorakennuksen julkisivusta. Kuvan etualalla on pensaita lehtineen sekä edestäpäin näkyvä sarvipäinen hirviveistos.
Luonnontietieteellisen museon fasadi sekä Hirvi-veistos vuonna 1992. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Ari Aalto.

Marja Niemi, museoamanuenssi

Lähteet:

Bonsdorff, Bengt von: Jussi Mäntynen. Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen eläinveistoksia. Gösta Serlachiuksen taidemuseo, 1995.

Luonnontieteellisen museon verkkosivut: https://www.luomus.fi/fi/luonnontieteellisen-museon-historiaa

Lintunen, Virpi ja Elina Tommila: Kirahveja kimnaasissa -opastuskäsikirjoitus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2008–2009.

Talman, Ritva: Kaksi ammattia – kaksi identiteettiä? Jussi Mäntysen kehitys eläintentäyttäjästä kuvanveistäjäksi. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Taidehistoria, 2008.

Sanomalehtiartikkelit:

Helsingin Sanomat 13.9.1963, s. 9.

Helsingin Sanomat 3.11.1969, s. 16.

Uusi Suomi 13.4.1967 no 80, s. 3.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.