Henrik Gabriel Porthan (1739 ̶ 1804), Helsingin yliopiston edeltäjän, Kuninkaallisen Turun akatemian kirjastonhoitaja ja kaunopuheisuuden ja runouden professori, oli suosittu henkilö 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikana. Häntä pidetään Suomen historiankirjoituksen isänä. Helsingin yliopiston muotokuvakokoelmaan Galleria Academicaan kuuluu suuri joukko veistosmuotokuvia. Niiden joukossa on myös marmorinen, seppelepäinen toogaan pukeutunut Porthanin muotokuva, tämän kuukauden esineemme. Sen on veistänyt ruotsalainen kuvanveistäjä Carl Eneas Sjöstrand (1828 ̶ 1906). Veistos on melko painava ja korkeudeltaan 82,5 cm. Sille kuuluu myös mahonkinen, 151 cm korkea jalusta.
Tarton yliopisto täyttää kesäkuun viimeisenä päivänä 390 vuotta. Sen kunniaksi on Kuukauden esineenä ensimmäisen virolaisen ylioppilasjärjestön lakki, mutta esittelyssä ovat myös ylioppilaslakki neuvostoajalta ja virolainen lakkiperinne.
Helsingin yliopistomuseon kokoelmaan kuuluu Virossa 1930-luvulla vaihto-oppilaana olleen opiskelijan lakki. Lipallinen lakki, jota koristaa valkoinen tähtikuvio, on valmistettu sinisesta huopakankaasta ja sen alareunaa kiertää mustavalkoinen nauha. Lakin lippa on musta. Kuva: Mai Joutselainen, Helsingin yliopistomuseo.Jatka lukemista ”Viron värikäs ylioppilaslakkiperinne”
Vuonna 2015 Helsingin yliopiston Aurora-rakennuksen kellaritiloista tehtiin löytö: kadoksissa ollut Helmi Biesen maalaus Vanha mänty. Kuka oli taiteilija teoksen takana, ja miten maalaus oli päätynyt kellariin?
Kaksi ruskeaa lehmää parsinavetassa. Toinen seisoo ja toinen makaa. Lehmien edessä on rehukaukalo ja alla lantala. Lehmät ovat osa pienoismallia, jota käytti maitohygieenikko ja eläinlääkäri Walter Ehrström (1890–1966). Esine on kolmisenkymmentä senttimetriä suuntaansa, ja sen arvioitu valmistusvuosi on 1937.
Kouluruokalan seinälle kiinnitetty maidon hyötyjä esittelevä juliste lienee monelle tuttu näky. Arkipäiväisellä julisteella on pitkä historia, jonka voi nähdä liittyvän niin kansanvalistukseen kuin maatalouden tukemiseenkin. Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa on useampi maitovalistusjuliste. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme kahdenkymmenen paperisen julisteen sarjaa, jotka on ajoitettu 1920–1930-luvuille. Viime talvena osallistuimme Merkitysanalyysia paikallismuseoille -koulutukseen, jonka aikana analysoimme kahtakymmentä maitojulistetta osallistaen siihen Yliopistomuseon kokoelmatiimiä.
Kesäkuu on Suomen luonnossa hirvien vilkkaan liikehdinnän aikaa, mutta yksi hirvi pysyy alati paikoillaan Helsingin Etu-Töölössä. Tällä kertaa kuukauden esine on monelle tuttu, Luonnontieteellisen museon sisäänkäynnin kupeessa ylväänä seisova Hirvi-veistos. Kuvanveistäjä Jussi Mäntysen (1886–1978) luoma realistinen, sarvipäistä uroshirveä kuvaava teos kuuluu Helsingin yliopiston taidekokoelmaan.
Metri se on sopiva mitta. Hauki on metrin, Suomi on miljoona, ja kuutiometri – sehän on tuhat litraa. Tuhat litraa vettä painaa tonnin. Helppoa! Näin yksinkertaisen ja toimivan järjestelmän kehittäminen ja käyttöönotto on varmaan ollut keksijöilleen pelkkää juhlaa. Noinkohan?
Mittanormaalit (metri, kg, 3 jalkaa, naula). Kuva: Helsingin yliopistomuseo.
Tällä kertaa Kuukauden esineenä on Yliopistomuseon hiljattain saama mielenkiintoinen kuvalahjoitus. Lahjoituksessa on kuvia pääosin Hämäläis-Osakunnan toiminnasta vuosina 1929 ja 1930. Lahjoituksen tekee erityisen arvokkaaksi se, että kuvien alkuperäinen omistaja, Moira Lindfors o. s. Tuomikoski e. Hormi (1908 ̶ 1979) on kirjoittanut useimpiin kuviin, missä ja milloin ne on kuvattu, useisiin myös niissä esiintyvien henkilöiden nimet.
Berliinissä asuvan kuvien lahjoittajan isoäiti, Moiraksi kutsuttu Irja Tuomikoski kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta ja tuli opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon syksyllä 1928. Hän liittyi Hämäläis-Osakuntaan, joka oli 1920-luvun lopussa miltei 1 000 opiskelijan yhteisö. Siihen kuului vuonna 1930 jopa neljäsosa koko ylioppilaskunnan jäsenistä.
Hämäläis-Osakuntaan liittyvät kuvat löytyivät, kun menin katsomaan Vantaan kaupunginmuseolle lähetettyä isoa kuvakokonaisuutta. Tarkoituksenani oli käydä tunnistamassa kuvien henkilöitä, jotka liittyvät Vantaalla sijaitsevaan tutkimaani Katrinebergin kartanoon. Kuvia selaillessani tajusin mukana olevan harvinaisia opiskelijaelämään liittyviä kuvia.
Löysin kokonaisuudesta 31 valokuvaa, jotka omistaja lahjoitti pyynnöstäni Yliopistomuseon kokoelmaan. Kuvia oli runsaasti vuodelta 1929: Snellmanin päivän kulkueesta, osakuntien välisestä pesäpalloturnauksesta, Hämäläis-Osakunnan opiskelijoiden retkistä, Floran päivästä ja yksittäisistä osakunnan jäsenistä. Kiinnostuin erityisesti kuvasta, jossa oli tummiin ylioppilaslakkeihin pukeutuneita miesopiskelijoita ja kaksi valkolakkista naisopiskelijaa laivan edessä. Koska olin aikaisemmin tutustunut Tarton yliopistomuseoon, tunnistin tummemmat lakit virolaisiksi.
Tarttolaisen Eesti Üliöpilaste Selts -miesopiskelijajärjestön ylioppilaslakki, joka on tehty sinisestä huopakankaasta. Hattua kiertää mustavalkoinen nauha. Kuvan hatun lahjoitti Yliopistomuseolle suomalainen, Tarton yliopistossa 1930-luvulla opiskellut henkilö. Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Mai Joutselainen.
Kun talvella 2012 vierailin työyhteisöni kanssa Helsingin yliopiston maatalousmuseossa, ihastuin sen mittavaan eläinveistoskokoelmaan, joka oli esillä ensimmäisen kerroksen sivuhuoneessa. Maatalousmuseon hoitaja oli jäämässä eläkkeelle ja museo oli juuri siirtynyt Helsingin yliopistomuseon hallintaan. Anton Ravander-Rauaksen (1890 ̶ 1972, vuoteen 1936 Ravander) tekemät kotieläinaiheiset veistokset oli ryhmitelty lajeittain hyllyköihin ja reliefit seinille. Oli lehmiä, sonneja, hevosia, sikoja, koiria, lampaita ja muita. Myöhemmin, kun mietimme Yliopistomuseon viimeistä Arppeanum-rakennuksessa järjestettävää vaihtuvaa näyttelyä, ehdotin tätä kokoelmaa. Veistokset olivat olleet pääosin yleisöltä piilossa jo monet vuodet, vaikka ne ovat hurmaavia muotokuvia suomalaisista eläinpersoonista.
Anton Ravander-Rauaksen kotieläinveistoskokoelma oli Helsingin yliopiston maatalousmuseossa esillä omassa huoneessaan eläinlajeittain ryhmiteltynä. Helsingin yliopistomuseo / Pia Vuorikoski.
On elokuu ja korkeakouluihin päässeet opiskelijat ilmestyvät katukuvaan haalareihin pukeutuneiden tutoreidensa kanssa. Lahjoitin oman ainejärjestöhaalarini Yliopistomuseolle vuonna 2015 sijoitettavaksi uuteen päänäyttelyyn. Enhän sitä ollut enää vuosikausiin tarvinnut, ja aina muutoissa pohdiskelin, pistääkö keräykseen vai säästääkö. Onneksi säästin, ehkä ajatellen jotain mahdollista remonttia tai maalausurakkaa, jollaista ei koskaan tullut. Kyseessä on venäjän kielen ja kirjallisuuden sekä slaavilaisen filologian opiskelijoiden aineyhdistyksen Rupla ry:n haalari, joka lanseerattiin marraskuussa 1990. Se oli esillä Ajattelun voimaa -näyttelyssä elokuuhun 2018 saakka.
Rupla ry:n haalarin hankintaprosessi
Haalarin hankinta ei ollut ihan helppo tehtävä. Kaksi reipasta, vuonna 1987 opiskelunsa aloittanutta venäjän opiskelijaa ryhtyi toimeen ”kärsittyään HYYn tylsissä haalareissa” kolme vappua. He aloittivat projektin marssimalla rohkeasti isojen firmojen pääkonttoreihin päästäkseen rahahanoista päättävien tahojen juttusille. Useimmiten kouraan työnnettiin pelkkä puhelinnumero. Haalareiden kustannusarvio 40 kappaleen tilauksella oli 10 000-12 000 markkaa, mikä tuntui mahdottomalta, sillä maaliskuussa 1990 tilaajalistalla oli tasan kaksi nimeä. Hankintaprojekti kuitenkin edistyi, ja toukokuussa tilaajia oli jo 13. Ruplan rivijäsenistössä hankkeeseen suhtauduttiin lähinnä epäilevästi, ellei jopa happamasti.
Koitti syksy ja haalaritoimikunta luotti vahvasti fukseihin. Se kannatti, sillä pian nimiä tilaajalistaan oli kertynyt 26! Löytyi halvempi tavarantoimittajakin, ja kustannusarvio puolittui. Sponsoreiksi lähtivät lopulta Neste Oy, Finpap ja Venäjän kielen edistämissäätiö. Yhtäkkiä rahat riittivätkin, kun tilauskin tehtiin 30:lle. Ennen lopullista tilausta oli tosin yksi ongelma: kuka piirtäisi painokelpoisen selkäkuvan haalariin? Sen aihe – sirppi ja vasara – oli päätetty haalaritoimikunnan ”kähmintäkokouksessa”, mutta kukaan ruplalainen ei omannut riittävää osaamista kuvan tuottamiseen. Silloin yksi hallituksen jäsen tuli hätiin ja kääntyi mainostoimistossa työskentelevän ex-poikaystävänsä puoleen. Tämä teki toimiston laitteilla tarvittavan kuvan, ja vieläpä korvauksetta.
Rupla ry:n haalari hankittiin marraskuussa 1990, jolloin sen tilasi 26 slaavilaisten kielten opiskelijaa. Selkäpuolen logo teetettiin mainostoimistossa haalaritoimikunnan idean pohjalta. Yksityiskohta haalarista. Kuva: Helsingin yliopistomuseo/Salme Vanhanen.
